Talvi tuli...

HYI sanon. Suomen kesä on sateinen - mutta onneksi se on lyhyt. ;--)

Ehdin jo pohtia yksikseni, että noniin, lämpömittari jaksaa vaivoin nousta viiteen asteeseen ja vettä tulee kuin aisaa, joten onkohan Akulla taas lihakset juntturassa. Onneksi hysteeriset pohdinnat olivat turhia ja Aksu tuntui rennolta ja hyvältä.

Eilen Aku pääsi yhden tallilaisen kanssa pitkälle kävelylenkille maastoon ja tänään puuhasin hetken aikaa koulukiemuroita maneesissa. Tänään muuten sujui ihan mallikkaasti, mutta herra Aku oli klonksunklonksun -päällä eli suu kävi kuin viimeistä päivää. Suun levottomuus on reilun vuoden aikana rauhoittunut ihan valtavasti, mutta joissain tilanteissa se tulee esille. Klonksuttaminen alkaa muun muassa Akulle vaikeita asioita tehdessä tai sen jännittyessä pahasti. Tänään meiltä uupui myös turpahihna, joka kisojen jäljiltä ei päätynytkään tallille. Toisaalta joskus suu maiskuttaa ilman mitään havaittavaa syytä. Tarkistuslista ilmiön alkaessa menee yleensä näin: olenko jäänyt ohjaan kiinni, onko hevonen peräänannossa, juokseeko se alta pois, onko se valahtanut etupainoiseksi, jännittääkö sitä joku vai tehdäänkö vaikeaa asiaa. Tänään kaksi mahdollista syytä oli turparemmin puutuminen ja maneesin lähellä pauhaava sirkkeli, joka selkeästi hieman ahdisti Akua.

Sunnuntaina suuntaamme Järvenpäähän aluekisoihin - jos siellä pääsisimme vihdoin menemään sen A:2 ohjelman, kun eräs neiti tunari meni mokaamaan viime viikonlopun Laakson ilmoittautumisen. Tällä viikolla pitäisi olla vielä yksi valmennus ja muuten varmaan aikalailla käydään parit käyntimaastot ja joku päivä vähän treenataan

Olen tosiaan todennut, että ei se määrä vaan se laatu. Aion treenata koulua vain muutaman kerran viikossa ja muuten höntsäillä jotain, mennä puomeja ja käydä maastossa. Se, että treenaan harvemmin mutta laadukkaammin on paljon tehokkaampaa ja fiksumpaa kuin saada Aku kyllästyneeksi ympyrällä juoksemiseen jatkuvalla koulutreenillä. Sitä paitsi Aksu ei ole enää mikään teinipoika ja mitä enemmän sitä säästelee, todennäköisesti sitä pidempään sen kanssa voi harrastaa.

Järvenpäästä sen verran, että mun tosiaan täytyy asennoitua, että kisat ovat aluekisat. Aluetasolla ponin pitää oikeasti kyetä suorittamaan rata tarpeeksi koottuna, jotta pisteitä ropisee. Ei siis voi puksuttaa niinkuin viime sunnuntaina Jokelassa. Nyt, kun ollaan saatu tällä kaudella jo kolme hyvänmielen höntsäilyrataa alle ja Aku on ratsastettavuudeltaan ok eikä käperry itseensä, niin uskoisin jopa kykeneväni ratsastamaan sitä oikeasti. Ainakin toivossa on hyvä elää... ;)

Tehtiin tänään taas vähän kokoomisharjoituksia, joissa kokosin ravia ja pyysin Akua reagoimaan pohkeeseen, jotta saisin yhden tai kaksi passagemaista askelta. Se onnistui aika näppärästi ja alla siitä todisteet. Ihan mieletön fiilis, kun Aksu reagoi juuri oikein ja keinahtaa askeleen pari! Hieno suomenjuntti.

Eetu jout... pääsi taas tänään ikävän pikkumuijan kuritettavaksi. Jos joku kokeneempi ei säännöllisesti käy sen selässä kertomassa, miten pienten ponien kuuluu kulkea, niin se keksii ties minkämoista omaa pikkukivaa. Tänää ponin nokkeluudet jäivät vain yhteen spurttiin eli Eetu meni varsin mallikkaasti. Oikeassa kierroksessa se nostaa edelleen hyvin helposti vastalaukan, mutta vitsit nostot tulevat hienosti ja aivan pikkuruisesta avusta! Taitava poni.

Olemme Eetun omistajien kanssa jutelleet, että lähdetään ponin kanssa Vermoon näyttelyyn elokuussa ja minä kuulemma joud... pääsen puikkoihin. Toivottavasti suunnitelmat toteutuvat! Jossain pitää käydä hieman treenaamassa ja muutenkin tutustuttamassa ponia uusiin ja tuntemattomiin paikkoihin.