Toiveaihe: Akun ruokinta

Akun ruokinta

Akun ruokinta on hyvin yksinkertainen. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi moni menee niin sanotusti muodin mukana ja ämpäriin tungetaan ties mitä kaikkea "todella tarpeellista" miljoonista eri purkeista. Luonnossa hevonen syö ruohoa ja juo vettä - that's it. Suomessa hevonen ei kykene syömään sitä, mihin sen elimistö on aikoinaan rakentunu, joten jollain tapaa asiaa pitää kompensoida. Mutta oma näkökantani on se, että niin hevosten kuin ihmistenkin ravinnonsaannissa markkinointi, mainonta, huhupuheet ja trendit vaikuttavat ihan liian paljon. Ihmisillä tämä ilmenee helposti median välityksellä: ei ole kauaakaan aivan hullusta karppausbuumista. Nyt leivän myynti on taas kasvanut ja ihmiset tuntuvat unohtaneet koko ilmiön.

Mutta aiheeseen - mitä Aku siis syö? Heinää ja kauraa. Siinä ne tärkeimmät. Aku saa noin neljä litraa kauraa päivässä, ja itselläni on tapana antaa valmennusten jälkeen vielä yksi ylimääräinen litra. Tällä hetkellä treeneissä käymme jatkuvasti mukavuusalueen ulkopuolella ja Akulta vaaditaan enemmän kokoamista, enemmän voimaa ja enemmän jaksamista. Tämä kuluttaa, joten energiaa pitää saada kunnolla (vaikka Akulla on ihan omasta takaa sitä vararavintoa, josta rakentaa lihaksia ;) ). 

Heinän ja kauran lisäksi Aku saa iltaisin Chevinalia ja nivelten hoitoon mitan Synequinia (on muuten aivan loistava valmiste! Kallis kuin mikä, mutta ainut mikä oikeasti tehoaa). Sillon, kun itse käyn tallilla, laitan lisäksi Black Horsen kilpahevosten täydennysrehua (kivennäis-, vitamiini- ja valkuaisvalmiste) ja valkosipulia. Ja tietenkin iltaruokiin kuuluu monta monta porkkanaa!

Akun omistaja on tosiaan eläinlääkäri, joten luotan hänen näkemykseen siitä, mitä hevonen oikeasti tarvitsee ja mikä on ihmisen ihan omaa höpöhöpö-ajattelua. Toki Aku on suomenhevosena erittäin hyvä rehunkäyttäjä, joten sama kombo ei esimerkiksi jonkun puoliverisen kanssa toimisi ollenkaan. Ja jokainen hevonen on tietenkin yksilö ja ravinnontarpeet vaihtelevat paljon. Kuitenkin tällä on menty, ja tulokset ovat hyviä - lihaksia on tullut, Aku on pirteä, energinen ja hyvinvoivan oloinen.

Ainoa ongelma tällä hetkellä on kauran runsas läpitulo. Mutta tähänkin syy on selvillä: Aku on ihan hirveä ahmatti! Herra saa enemmän kauraa kuin tallin muut hevoset, mutta on silti ensimmäinen, joka saa iltaisin pöperönsä syötyä (ja korvat luimussa kehtaa vielä vaatia lisää). Se siis ahmii osan kauroista pureskelematta. Kokeilimme tänään silputa heinää ja porkkanoita kaurojen joukkoon, jotta sen olisi pakko pureskella. Tämä ainakin näytti toimivan, joten katsotaan miten jatkossa kauraa tulee läpi!

Nyt, kun kisakausi alkaa uhkaavasti lähestyä, kauppalistalla on taas elektrolyytit Akulle. Mikäli osaatte suositella jotain erityistä, niin vinkkejä otetaan erittäin mielellään vastaan! :)

Aku the sottapytty - herran ateriointi ei ole sieltä siisteimmästä päästä. ;)

Iran ruokinta

Halusin vastapainoksi nostaa vielä esille ratsukon toisen puoliskon, ratsastajan, ruokinnan. Aina puhutaan hevosen ruokinnasta, hevosen lihashuollosta, hevosen terveydestä jne... mutta erittäin oleellinen asia - ratsastajan terveys - pääsee hyvin usein unohtumaan. 

Vaikka hevonen olisi elämänsä kunnossa, sillä ei ole mitään väliä, jos ratsastaja on jumissa, huonossa lihaskunnossa, ei pysy tasapainossa tai jaksa oikeasti ratsastaa. Varsinkin Akun kaltaisen, ison ja massavan, hevosen ratsastajana olen todellakin ymmärtänyt asian - jos itselläni ei ole vatsalihakset kunnossa tai energiataso tarpeeksi korkealla, ei kokoamisesta tule mitään ja ratsastamista voisi kutsua lähinnä hevosen kevyeksi liikutteluksi.

Pyrin pääsääntöisesti syömään mahdollisimman terveellisesti (olen silti ihan mahdoton karkkihiiri!). Vaikka tällä hetkellä opiskelenkin, niin en halua tinkiä ruoasta tai sen laadusta. Lisäksi, kun olen tällainen tuulesta temmattu tikku, minun tulee huolehtia, että saan tarpeeksi energiaa jaksamiseen. Tärkeintä on syödä tarpeeksi proteiinia, tarvittava määrä hiilihydraatteja ja paljon vihanneksia ja hedelmiä - monipuolisesti ja terveellisesti. Syön myös d- ja b-vitamiinia purkista, sillä d-vitamiinin saaminen on täällä Pohjolassa mahdollista ainoastaan purkista, kukaan ei kykene ahtamaan naamariinsa niin paljon kalaa, että tarve tulisi sitä kautta täytettyä. 

Kolme tuntia uunissa hautunutta karjalanpaistia ja itse tehty perunamuusi. Nam!

Iltapalaksi hedelmäsalaattia, kauraleipiä juustolla, kurkulla, paprikalla ja basilikalla sekä dippivihanneksia.

Jokaisen valmennuksen tai rankemman omatoimisen treenin jälkeen juon palautusjuomaa. Olen ostanut Fitnesstukusta Recovery Pro -palautusjuomaa. Siitä noin puolet on hiilihydraattia ja puolet proteiinia. Olen itseni kohdalla todennut, että se banaanin syöminen ei vain yksinkertaisesti riitä kattamaan treeneistä palautumista. Ja voin kertoa, että tuon käyttämisen jälkeen eivät jalat ole olleet hapoilla valkkujen jälkeisinä päivinä! Suosittelen lämpimästi jokaiselle vähän vaativammin treenaavalle. 

Pari sanaa hevosenhoidosta ja luottamuksesta

Mulle on kehittynyt varsin suuri kyky keksiä korviketoimintaa näin tenttiviikoilla (tosin kaverini on vielä parempi: kulmakarvat tulee hypittyä ja kynnet leikattua aina ennen tenttejä ;). 

Internetin syövereissä seikkaillessani löysin hilpeyttä aiheuttavan kirjoituksen "Old School Horsemanship versus New School Horsemanship" Equestrianreality -sivustolta. En nyt lähde kritisoimaan ihan kaikkea, mutta pieni provosointi ja keskustelun herättäminen on usein paikallaan - ja sitä paitsi, totta toinen puoli. 

Old School Horsemanship

If horse is too fat…… feed it less
If horse is too skinny ………….. feed it more
If horse looks good………. feed it the same
If the saddle doesn’t fit….. try a different one
If the saddle fits ……….. use it
If horse is sick……. Ring the vet
If horse is well…… leave it alone and don’t go looking for trouble
If horse is too cold …….. add a rug
If horse is too warm …….. take off a rug
If the horse is sweating and warm….. clip it
If horse isn’t sweating and doing little work….. don’t clip it
Horse needs to be shod…… shoe the horse
Horse doesn’t need to be shod….. leave it until it does need it.
Horses ears are forward ….. it suspects you have treats or it likes you
Horses ears are back and teeth bared……. It doesn’t like you, it’s a narky sod or its going to eat you.

New School Horsemanship


If horse is too fat…… either convince yourself that round is a shape and ignore all suggestions that horse is fat (he is just big boned!) or panic and try to starve horse in four weeks while spending a fortune on horse nutritionalist to help you do so.

If horse is too skinny ………….. Panic buy every weight gaining supplement on the planet. Put horse on expensive diet recommended by an internet randomer. Expect results in 2-3 weeks time.

If horse looks good………. fret and worry every five minutes that it might not be or stay the perfect size, buy endless supplements to keep it exactly how it is.

If the saddle doesn’t fit….. pay someone a fortune to come out and tell you that you need a custom made €3000 saddle that they will provide you with so that they can then charge you for fixing it every few months too. Constantly fret about muscle wastage and ill-fitting saddles

If the saddle fits ……….. get someone to check it just in case. Pay them a fortune to come out and tell you that you need a custom made €3000 saddle that they will provide you with so that they can then charge you for fixing it every few months too. Constantly fret about muscle wastage and ill-fitting saddles

If horse is sick……. Panic, ask advice of randomers on the internet, panic again, watch horse get worse, eventually call the vet, second guess vets opinion, ask internet randomers again, eventually follow vets advice.

If horse is well…… look endlessly for things that might be wrong and spend a fortune trying to find out what they are

If horse is too cold …….. fret and worry about how many rugs the horse should be wearing, what weights they should be and who is going to take them on and off every few hours because the temperature went up or down a degree.

If horse is too warm …….. fret and worry about how many rugs the horse should be wearing, what weights they should be and who is going to take them on and off every few hours because the temperature went up or down a degree.

If the horse is sweating and warm….. over analyse for days on what type and shape of clip to give the horse because how on earth will you make sure he is not too warm or not too cold and now after clipping how on earth will you know what rugs to put on him!?

If horse isn’t sweating and doing little work….. but he will look nice clipped won’t he?

Horse needs to be shod…… what type of shoes? How often will everyone else’s horse get shod? Ask advice of randomers on the internet

Horse doesn’t need to be shod….. panic about whether it needs to be shod

Horses ears are forward ….. the horse loves you dearly and has a deep Bella and Edward twilight-esque relationship with you that is rare and wonderful

Horses ears are back and teeth bared……. Horses aura has changed color and he is trying to convey an important message…. and he might eat you

Lukijat: tunnistatteko itsenne jostain kohtaa? :P Pakko myöntää, että välillä tulee oltua pienenkin normaalista poikkeavan asian kanssa hysteerinen, ja tuppaan keksiä ties mitä kauhukuvia, että nyt on varmasti mahahaavaa, jännevammaa, vitamiinin puutostilaa tai mitä ikinä. Yleensä kuvittelut kuitenkin unohtuvat jo seuraavana päivänä, kun kaikki onkin taas aivan normaalisti. 

Rauhassa päiväunilla ennen töihin joutumista. Kesä 2013.

Edellisestä huolimatta olen tottunut melko "huolettomaan" ja järkiperäiseen hevosenhoitoon. Jalkoja kylmätään ja hoidetaan, kun on tarve (muun muassa kunnon treenien tai maastossa jytäämisen jälkeen). Hevonen klipataan, jos sillä treenataan talvisin kunnolla. Jos treenissä oleva hevonen pysyy kunnossa ja terveenä pelkällä heinällä, kauralla, kivennäisillä ja vitamiineilla, sille ei anneta muuta. Hevosella ei ole karvapeite vain näön vuoksi, joten hevosta ei loimiteta turhaan lämpimillä ilmoilla. Parasta on, kun hevonen saa tarhata aamusta iltaan kaverin kanssa. Lisäksi hevosen tulee luottaa ja kunnioittaa ihmistään, ja jos suhde ei ratsastajan ja ratsun välillä ole kunnossa, sitä treenataan.

Tuota viimeistä kohtaa olen pohtinut tässä viime viikkojan aikana. Viime talvena, kun asuin vielä vanhempieni luona, ja Aku oli kotini lähellä sijaitsevalla tallilla, suhteemme oli todella vahva. Työskentelin Akun kanssa lähes joka päivä. Teimme paljon harjoituksia maasta käsin, mikä oli todella antoisaa. Nyt, kun en pääse akuilemaan kuin noin kolmisen kertaa (joskus enemmän, joskus vähemmän) viikossa, olen huomannut, ettei Aku kunnioita minua niin hyvin kuin ennen. En ole myöskään keskikesän jälkeen tehnyt mitään kummepia harjoituksia maasta käsin.

Tämä tulee esille esimerkiksi siinä, ettei Aku enää jaksa seurata minua maneesissa vapaana ollessaan. Minulla on tapana kerätä lannat ratsastuksen jälkeen niin, että Aku seuraa vapaana. Yleensä se tulee kiltisti perässä, ja kun vähän käännän olkapäitäni menosuuntaan ja maiskautan, se kääntyy perässä. Nykyään se saattaa tulla pitkän aikaa perässä, mutta jossain vaiheessa keksii jotain muuta kiinnostavaa. Olemme selvästi siis luottamusharjoitusten tarpeessa.

Alla vielä äärimmäisen huonolaatuinen video viime talvelta. Siinä kuitenkin vähän näkee, mitä yhteistyö voi olla. :) Voisinkin ehkä joku päivä testata Canonin videokameraani, ja kuvata luottamustreenejä paremmalla tekniikalla. 

Siinä se jo häämöttää...

...nimittäin inhottava, kamala ja epäreilu talvi. Aamulla auton ikkunoita skrapatessani tajusin sen oikeasti olevan jo nurkalla. Moni kuitenkin pitää talvesta; onhan se ihanaa laukkailla hankipellossa ja onhan aurinkoiset aamupäivälenkit huurteisessa metsässä kivoja, mutta silti olen läpikotainen talvenvihaaja.

Suurin syy tähän diagnosoimattomaan talvivihaani on se, etten ole koskaan (jollei ratsastuskouluaikoja lasketa mukaan) ollut maneesitallilla. 

Marraskuut ovat tarkoittaneet käpsyttelyä kovaksi koppuraksi jäätyneellä kentällä, hyvällä lykyllä joulukuussa on puolitoista viikkoa ollut lunta, joten muutamana kertana on jo päässyt hieman ravailemaankin, mutta pakkasukon motivaationpuutteesta johtuen on hetkeksi taas tulleetkin vesikelit ja kenttä on löysää kuravelliä. Tämän jälkeen pakkaset tulevat uudestaan ja taas köpsytellään. 

Joulumielestä hyväntuulisina ilmojen jumalat ehkä suovatkin lunta joulukuun lopussa, ja kerran kun ovat lumen makuun päässeet, se ei sitten hetkeen lopukaan... Kentällä on kivaa, kun pääsee vihdoin ratsastamaan kunnolla kissankokoisista tilsoista huolimatta. Kaikki tekee innoissaan lumiukkoja ja lumilyhtyjä ja lumipalloja ja lumienkeleitä, ja pian huomataan, että kaikki on pelkkää lunta. Tallille meno vaikeutuu, kun lunta on tallitiellä GP-esteiden korkeudelta, lumitöihin menee puolet vuorokaudesta ja harva se päivä saa naapurin traktoriäijää soittaa paikalle vetämään penkkaan juuttunut auto pois. 

No eihän tämä vielä mitään, mutta sitten iskee ne perinteiset Pohjolan tappopakkaset päälle. Tallille pääsy itsessään on varsinaista survival-meininkiä, ensin pistät auton lohkolämmittimeen n. 15 h ajaksi, sitten kaatelet kuumaa vettä jäätyneeseen lukkoon, hakkaat sorkkaraudan kanssa jähmettynyttä autonovea auki ja tuskailet, kun menopeli ei meinaa millään käynnistyä... Kun vihdoin eskimo-vaatetuksessasi pääset tunnin skrapaamisen ja lumitöiden jälkeen autoon, ja ehkä jopa hengissä tallille, ensitöiksesi viet janoisille hevosille vettä, koska mikään supervesisaavi ei pysy 30 asteen pakkasilla sulana. Ja pakkasten takia ei hevosten kanssa pysty (jollei ole valmis amputoimaan sormia ja varpaitaan paleltumien takia) käpyttelemään kentällä kuin sen 20 minuuttia kerrallaan.

Pakkasia taas jatkuu sinne helmikuuhun. Maaliskuun alussa on taas muutama viikko, kun hevosia pystyy jo kunnolla liikuttamaan. Sitten alkaa sohjokelit ja kaikki muu ihanuus.

Keväällä kisakauden alkaessa huomaat hevosesi kunnon huonontuneen, ja edellisen kesän treeneissä aikaansaatujen muskelilihasten pienentyneen normaalin harrastehepan mittoihin.

Ja jos joku kehtaa vielä tämänkin jälkeen tulla selittämään, että talvi on ihan kiva, niin suosittelen harkitsemaan vielä toiseen kertaan... :D

Mutta tosiaan tänä talvena asiat ovat osittain toisin. Pikohan on maneesitallilla, ja jossain vaiheessa Aku tulee sinne Pikon tilalle. Vaikkei kaikkien otusten kanssa maneesiin ole mahdollisuutta, ainakin itse pääsee treenaamaan. Mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että talvella motivaatio tuppaa karkaamaan jonnekin ihan muualle. Toisaalta ensimmäistä kertaa mulla on heti ensi kauden alkuun tavoitteita, jotka toivottavasti saavat jaksamaan ja tsemppaamaan niinä surkeimpinakin hetkinä.

Hevosten kanssa ei ole tapahtunut ihmeempiä, joten sen takia olen viikon ollut hissukseen. Olen kuitenkin hirveän iloinen muutamista uusista lukijoista! Kommentoikaa ihmeessä ja ilmaiskaa mielipiteenne, pitäisikö päivityksiä olla useammin, vaikkei sen tähdellisempää kerrottavaa olisikaan. Sanokaa myös jos teitä kiinnostaisi lukea jostain tietystä aiheesta tai asiasta perusteellisemmin.

Mutta jottei synkän, viluisan ja tuskaisen talven tulo masentaisi kokonaan, laitan lopuksi vielä muutaman kännykällä napatun muiston loppukesästä!

Istunnasta, itsensä kehittämisestä ja motivaatiosta - upea viikonloppu

Koko viikonloppu taittui SuoRan valmennusleirillä Ypäjällä. Upea leiri, josta jäi käteen paljon pohdittavaa ja ajateltavaa. 

Perjantaina puolenpäivän jälkeen keräsimme tavarat kasaan ja lastasimme hevoset traikkuun syksyisessä säässä - vesisateessa. Ja jottei matka olisi käynyt liian mukavaksi, pilvet piiskasivat vettä maahan ihan olan takaa. Ajoradat olivat tulvillaan ja juuri ja juuri tuulilasista näki eteensä. Vaikka muutamia hulluja kamikaze -ohittelijoita matkan varrella riitti, pääsimme lopulta ehjin nahoin perille. On muuten jännä, että vaikka sataisi kissoja taivaalta ja eteen ei näkisi tuon taivaallista, niin joidenkin autoilijoiden mielestä hevoskuljetus on pakko ohittaa, eikä väliä, vaikka traikkua vedettäisiin tien maksiminopeudella. Olen alkanut vahvasti epäillä, että nämä henkilöt tavaavat sanat "hevoskuljetus" tai "hevosia" lauseeksi "ohita mahdollisimman nopeasti!". 

Ensimmäinen valmennus Pikon kanssa oli aivan hirveää. En ole ehtinyt käydä ratsastamassa Pikolla lähes ollenkaan, sillä Aku on ollut minulla maneesitallilla ja aikaa on mennyt sen kanssa. Lauantaina ratsastus sujui jo huomattavasti paremmin ja sunnuntain aamutunnilla fiilis oli aivan mieletön. Mahtava valmentajamme laittoi halukkaat (eli noin puolet koko porukasta) ratsastamaan liinassa ilman jalustimia ja ohjia. Tarkoituksena oli kartoittaa ja parantaa omaa istuntaa ja sen ongelmakohtia. Ihan mieletön juttu, jota aion tehdä mahdollisuuksien mukaan kotonakin! 

Se herkkyys, rentous ja oman kropan tiedostaminen, jotka tuota kautta löysin ratsastukseeni kyseisellä tunnilla, olivat todella mieltä avaavat. Lopputunnista teimme ihan perus ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Oli upeaa päästä Pikon kanssa siihen pisteeseen, että se siirtyi ravista käyntiin pelkästä normaalia raskaammasta uloshengityksestä. 

Edellisenä iltana olimme puhuneet teoriatunnilla istunnasta, mistä koko idea liinassa ratsastukseen lähtikin. Kyllähän nyt varmaan jokainen tajuaa, että liinassa ilman ohjia ja jalustimia meneminen kehittää tasapainoa ja istuntaa, mutta kuinka siihen tarvitsee jonkun muistutuksen, jotta asia oikeasti palaa mieleen ja sen ymmärtää. Istunta on muutenkin kaiken alku ja juuri. Huonolla istunnalla voi saada hevosen jännittämään selkäänsä, estää sen liikkeet ja aiheuttaa niin paljon muitakin ongelmia, ja sitten ihmetellään, miksei hevonen kulje. Luulisi jokaisen ratsastajan pyrkivän kehittämään itseään ja istuntaansa, mutta valitettavasti se ei taida olla näin...

Muun muassa Leevin omistajan kanssa puhuimme menestymisestä ja ennen kaikkea nöyryydestä, joka siihen menestymiseen varsinkin kouluratsastuksessa tarvitaan. Jos ylpistyy ja kadottaa tarpeen kehittyä, ollaan mitä todennäköisemmin polulla, joka ei vie eteenpäin. Ja jos ollaan siinä pisteessä, että ajatellaan, ettei istuntaharjoituksesta ole hyötyä, tai tuhahdetaan "tyhmälle idealle" siinä pelossa, että harjoitus palauttaisikin sinut maan pinnalle huomaamaan, ettei se oma ratsastus olekaan Kyran tasoa, ei tie tosiaankaan vie eteenpäin.

Viikonloppu sai motivaationi kasvamaan entistä enemmän, vaikka se onkin jo tässä viime aikoina kasvanut ihan "itsestään". Kunnianhimo ei mielestäni poissulje nöyrää asennetta. Ja nöyryydellä en nyt tarkoita, että pitäisi pää painuksissa hiljaa hissutella, että tällanen mä nyt oon ja kattellaa opinko uutta. Vaan sitä, että itseään kehittäessä ja oppiessa paremmaksi ratsastajaksi, muistaa, tiedostaa ja hyväksyy heikkoutensa ja ne asiat, jotka eivät luonnistukaan tuosta vain. Ottaa opiksi omista (ja myös toisten) virheistä ja kuuntelee neuvoja, eri näkemyksiä, haluaa saada uutta tietoa ja päivittää vanhaa. Koska tässäkin maailmassa on niin paljon mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa ja mikä on oikein ja mikä väärin, kuin on hevosihmisiäkin. 

Varsinkin nyt, kun olen monessa eri paikassa, olen tullut siihen tulokseen, etten ota asioihin mitään tiettyä linjaa. Kuuntelen kyllä kaikkia ja pyrin löytämään ne parhaat vinkit ja parhaat toimintatavat kuhunkin tilanteeseen. Mielestäni pahin virhe on kapeakatseisesti olla jotain tiettyä mieltä, ja poissulkea kaikki muut kannat asiaan.

Mutta onneksi suurimman osan mielestä hevosten terveys on etusijalla. Kunhan kaikki vielä muistaisivat, että hevoset ovat hevosia, ja annettaisiin niiden myös olla hevosia, niin asiat olisi aika hyvin! :D

Mutta tosiaan, kiteytettynä palo kehittyä paremmaksi ratsastajaksi on aika hurja! Ei muuta kuin treenaamaan ja kuuntelemaan neuvoja. Vielä kun kaikki asianomaiset vielä jaksaisivat huudella sieltä kentän laidalta että "ryhti! katse! rentoudu! istu! rennot kädet! jalka kiinni!" niin jippii! Aion myös pakottaa kaikki kynnelle kykenevät rääkkäämään mua liinassa ilman ohjia ja jallareita, jotta oikea istunta löytyisi sieltä jostain satulan uumenista. ;)

Motivaatiota tietenkin lisää hyvä palaute. Mieletön fiilis kuulla valmentajalta, että olen tehnyt hyvää työtä Akun kanssa, ja että muutamat laukkapätkät olivat kerrassaan upeita. Tosiaan yhden valmennustunnin menin Ypäjällä Akulla. Ravissa on työstämistä, mutta laukka on ollut todella hyvää viime aikoina. Pariin otteeseen tulikin ihan älytön fiilis, kun sain laukan pyörimään paremmin kuin koskaan, ja jo valmiiksi edestä kevyt Aku nousi ihan uusiin sfääreihin ja tuntui, että ohjat olisivat vain kadonneet johonkin! Lisää sellaista.

Kuvia ei viikonlopulta valitettavasti pahemmin ole. Sunnuntaina (väsyneenä ja kroppa kipeänä) oli kuitenkin pakko mennä ratsimaan vielä Leevi ja Heppu - ja testaamaan upouusi kenttä! Tähän asti Leevin tallilla ei ole ollut kenttää, mutta mikä ihanuus siellä nyt koreilee! Tekemistä pohjan kanssa vielä riittää, mutta siinä pystyi jo hyvin kävellä, ravata ja ottaa laukkapätkiä. Kuvia eiliseltä ja tältä päivältä alla.

Heppu 3v. Ihan jatkuvasti ei näin nätisti mennä, mutta kokoajan paranee
ja hyvät pätkät lisääntyvät ja pitenevät!

Tällä kertaa lopetan tämän postauksen lopulta ikäviin asioihin, sillä Hepun isä, upea ja mahtava Sumiainen lopetettiin viime yönä. Itse en ole kyseistä herraa koskaan päässyt livenä näkemään, mutta Hepun omistajalta kuullut ja paljon lukenut Sumpin menestyksestä ja elämästä. Heppu on vielä kuin ilmetty isänsä. Voimia kaikille Sumiaisen taustajoukoille!

"Heppu", i. Sumiainen, ei. Lerkkana