Kuntokuurille molemmat, mars!

Eilisessä valmennuksessa kyllä huomasi, että niin ratsastajan kuin ratsunkin kunto on päässyt huononemaan nyt kevään ongelmien takia. Akun lihasongelmat alkoivat viime kisojen - tarkemmin viime radan - jälkeen, ja sen jälkeen olemmekin menneet melko kevyesti. Akulla ei ole suurikaan matka palata kuntoon, toisin kuin ratsastajalla... No, kun ei olla päästy treenaamaan kunnolla, niin on vähän jäänyt... Koulussakin oli ihan hirvee kiire, ei sitä jaksa lähteä lenkille, kun vääntää kellon ympäri juttuja... Niin, ja sitten olin itsekin kipeenä! Ja heti kun parannuin, niin tulin uudestaan kipeeksi... Ja selityksiähän riittää. Suurin syy on valehtelematta oman viitsimisen puute. Vaikka olisi kuinka painanut 12 h koulujuttuja, niin kyllä sieltä jostain välistä aina se 20 minuuttia löytyy muutamalle vatsa- ja selkälihasliikkeelle ja facebookkaamisen sijaan iltaohjelmaan voisi liittää vaikka kävelylenkin.

Pitää kuitenkin vielä vähän puolustella itseäni (seliseli...): laiskuuteen tai viitsimisen puutteeseen on varmasti vaikuttanut Akun ongelmat. Paha mieli ja epätietoisuus ovat tehokkaimpia motivaation tappajia. Siinä vaiheessa, kun hevonen on epäpuhdas tai ontuu tai on muuten vain huono, niin ei paljoa naurata ja löydy intoa treenailulle. Viime kisojen jälkeen (jolloin siis Aku oli liikkunut radalla täysin puhtaasti ja sijoittunut toiseksi, mutta muutaman tunnin päästä palkintojenjakoon valmistautuessa se oli lähes kolmijalkainen) kotimatka Lohjalta Lopelle oli todella tuskainen ja enpä muista milloin viimeksi olisin ollut hiljaa yhtä kauan. :D 

Nyt, kun tilanne alkaa näyttää positiiviselta ja ongelmat selätetyiltä, niin vitsit mikä energiapuuska ja motivaatiovyöry iskee päälle! Taas on kovat suunnitelmat jokapäiväisestä venyttelystä, lihaskunnosta ja kävelylenkeistä. Huhtikuu meni lähinnä luentosaleissa homehtuen ja kotona työtuolissa istuen... Sitten oli ties mitä pippaloa ja kekkeriä, pääsiäisenä tuli syötyä suklaata vähintään kolme tonnia ja juotua saman verran punaviiniä. Sitten oli jo wappu ja tippaleivät ja astetta tujummat simat. ;--)

Katsotaan, kuinka monta viikkoa tämäkin innostus kestää. Kesän kisoja ajatellen olisi todella tärkeää saada keskivartalo taas kuntoon ja vatsalihakset töihin.

Tänään Aksutin pääsi suihkuun ja palkinnoksi tästä kamalasta kärsimyksestä ja kidutuksesta maistelemaan kevään ensimmäisiä vihreitä. Vaikka koko päivän satoi, illaksi saatiin ihana auringonpaiste ja fiilis, että kesä on ihan nurkan takana!

Aku the tuholainen on päättänyt pilkkoa BOT-fleecensä...