Sirpa liekeissä!

Rakkaalla lapsella on monta nimeä:
Sirpa, Sirpaleena, Unelma Sirpaleena, Sipsu, Sirpukka, Sirpsu ja mitä näitä nyt on!

Mutta anyway, eilen Aulangolla herra Sidu edusti - sanan kaikissa merkityksissä. ;)

Päivän ohjelmassa oli kaksi luokkaa, helppo B K.N. Speacial ja helppo A:2. Kisa käytiin ulkokentällä, jota sivuaa Aulangon kaunis järvimaisema lenkkipolkuineen. Tapansa mukaan Sidu tarkkaili verryttelyssä korvat tötteröllä kirkkaissa tuulipuvuissa ohi vilistäviä sunnuntailenkkeilijöitä. Jouduin vaikuttaa normaalia vahvemmin ottein, kun tuntui, ettei poniin saa alkuun kontaktia millään. Pikku hiljaa Sidu kuitenkin alkoi orientoitumaan enemmän työntekoon ja meno parani ja keveni.

Ensimmäisenä oli vuorossa A:2. Rataa kierrellessä Sidu otti kuihtuneeksi kirahviksi nimetyn moodin päälle. Jännittyessään Sidu kulkee niska jäykkänä ja korvat hörössä tuijottaa kaikkia mahdollisia vaaranpaikkoja eikä rehellisesti sanoen näytä kaikista edustavimmalta. Rentoudesta ja pehmeydestä ei ole tietoakaan, vaikka se silti pystyy suorittaa tehtävät ihan mallikelpoisesti. 

Oltiin jo hyvä tovi kierretty rataa, kunnes yhtäkkiä Sidu pysähtyy. Mietin, että mitäköhän nyt, kunnes alkaa kuulua valtava lorina. Sidu mennä lorottelee keskelle uraa S-kirjaimen eteen. Ja sitä muuten tulee. Ja tulee. Eikä se lopu. Katsahdin katsomossa kippurassa nauravaa Sidun omistajaa ja pudistelin nauraen päätäni. Osaa heppa olla edustava... Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Kun viimein herra sai hommansa päätökseen, aloin paniikissa pohtia, että miten ihmeessä saan sen ratsastettua tuon valtavan lammikon yli! Kiitos kisajärjestejille, joku ystävällinen henkilö tuli talikon kanssa peittelemään lätäkön, ja viimein päästiin itse suoritukseen. 

Itse rata oli ihan perus meininkiä. Sidu ei ollut jännityksen vuoksi ihan rehellisesti läpi ja avuilla, mutta silti toimi ihan kivasti. Vapaan käynnin lopussa tuli harmittava pieni tahtirikoksi luokiteltu töksähdys, jonka vuoksi menetettiin 2-kertoimella olevasta arvostelukohdasta useampi piste. Parannusta oli keskiaskellajit ja siirtymiset niihin, sillä aiemmin niistä on tullut ala-arvoisia, mutta nyt saatiin hilattua numerot kutoseen asti. Kehitystä!

Prosentteja rapiat 62% jolla sijoituttiin huimassa neljän ratsukon luokassa 2. sijalle! Käytiin nappaamassa ruusuke, minkä jälkeen alkoi seuraavaan ohjelmaan valmistautuminen. 

K.N jännitti mua enemmän kuin vaikeampi helppo A, sillä ison hevosen kanssa on melko nihkeää piipertää lyhyellä radalla. Sidu kuitenkin oli tosi hyvällä fiiliksellä lähdössä toiseen suoritukseen, joten omakin mieli tyyntyi. Se oli radalla todella kiva ja herkkä ratsastaa, kulki nätissä helppo B-tasolle riittävässä muodossa ja suoritti täsmällisesti ja siististi. Itse mokasin toiselle ravivoltille lähtiessä, kun oma painopiste jäi liikaa sisälle ja Sidu tulkitsi sen laukka-avuksi. Korjasin kuitenkin heti, ja tahtirikko jäi vain yhden laukka-askeleen mittaiseksi.

Jopa meidän kompastuskivestä eli vasemman kierroksen laukka-käynti-siirtymisestä saatiin kutonen! Sidun oikea laukka on valtavan paljon parempi kuin vasen, joten esimerkiksi A:2-ohjelman laukanvaihto käynnin kautta ei tuota minkäänlaista ongelmaa, koska siihen tullaan oikeassa laukassa. Vasemmassa laukassa pelkkä käyntiin siirtyminen on hieman mutkikkaampaa. 

Siisti suoritus palkittiin jopa 67 % ja se riitti luokkavoittoon! Ihan mahdoton ukkeli, kun melkein joka kekkereistä tuo kotiin ruusukkeen. Selvää kouluhevosainesta. ;)

Ratsu edustaa, ratsastaja ei. Mulla todettiin silmä- ja poskiontelontulehdukset, mutta näköjään hyvin pystyy niidenkin kanssa kisaamaan. :D

Hämeenlinnassa kisailemassa

Viime viikonloppuna käväistiin Sidun kanssa taas kisakarkeiloissa. Paikkana oli Hämeenlinna ja järjestäjinä Kanta-Hämeen Ratsastajat. Koska tavoitteena on vain saada mahdollisimman paljon kokemusta ja startteja alle, päädyin ilmoittautumaan sekä helppoon A:han että B:hen. Eihän Sidu oikeasti ole helppo A -tasoa puutteellisen kantokyvyn ja voiman takia, mutta teknisesti suorittaa kaiken vaadittavan ilman ongelmia. 

Ensimmäisenä vuorossa oli helppo B:3. Verkka oli maneesissa ja ulos radalle mennessä herraa alkoi kovin hirmuisen valtavan paljon jänskäämään. :D Mitään pöllöilyä Sidu ei onneksi harrasta mutta jännittyessään siihen on vaikeaa saada mitään reaktiota. Liikkuminen oli hyyyvin varovaista ja selätöntä, ja energisyys kärsi kaikista eniten. Pupu pöksyssä siis suoritettiin rata, joka oli kuitenkin rikkeetön ja ihan siisti. Sidun kaikki näyttävyys katoaa, kun se näyttää ohutkaulaiselta kirahvin ja alpakan sekoitukselta, mutta tuomari kuitenkin piti näkemästään vaikka kaipasikin suoritukseen enemmän energiaa. 

Lopulta prosentteja kertyi jopa 63,41% eikä sijoituskaan jäänyt kuin 0,4%-yksikön päähän! Pidettiin pieni paussi, Sidu sai hörpätä vähän limpparia (melassivettä) ja mutustella evästä, minkä jälkeen kiristettiin taas satulavyö ja suunnattiin uudestaan maneesiin verkkaamaan.

Olin täysin varma, että toisella kertaa Sidu ei olisi yhtään niin jännittynyt ja oikeassa olin. Ohjelma oli helppo A FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma, joka sisälsi paljon kaikenlaista puuhaa melko nopeassa temmossa, joten keskityin verkassa saamaan Sidun reagoimaan nopeasti pohkeeseen ja tulemaan taas takaisin. Jopa vähän paineistin ja vaadin hieman parempaa ryhtiä ennen radalle menoa. 

Olin oikeassa siinä, että toisella kertaa heppaa ei jännännyt melkein lainkaan. Suoritus oli paljon ryhdikkäämpi ja energisempi, joten tavoitteet täyttyivät! Rata oli rikkeetön ja jälleen ihan siisti, joten saatiin kyllä olla tosi tyytyväisiä herraan! Ei tarvinnut yhtään hävetä radalla kokematonta ja vielä vaiheessa olevaa Sidua. :) 

A:sta tuloksena 61,74% ja vaikka sillä oltiin tuloksissa häntäpäässä, fiilis oli hyvä! Vain kahta kuukautta aiemmin starttasimme ensimmäistä kertaa helppoa C:tä, joten valtavan pitkälle ollaan päästy tosi nopeasti!

Tänään treenailtiin ulkona ja Sidulla oli selkeästi hieman ylimääräistä energiaa kylmien ilmojen takia. Ukkeli oli huisin hauskalla päällä, korvat tötteröllä ja varsin veikeä ilme naamalla se mennä touhutti pitkin ulkokenttää. Hain vaan isoa ja energistä ravia ja Sidu tuntui tosi kivalta!

Lisäksi se tänään yhtäkkiä tajusi miten ravia lisätään. Se ei oikein ole osannut tehdä sitä, mutta tänään joku niksahti paikalleen ja Sidu leiskautteli hienoja pätkiä! Sen omistajan kanssa naureskeltiin, että kun Sidu kerran tajuaa jonkin asian, se kyllä muistaa ja tekee sen jatkossakin. Niinpä toisen kerran kokeiltaessa herra itsevarmana venyi ja pärisi tyytyväisenä "kyllä minä tiedän!". Kiittelin ja kehuin sitä paljon ja lopulta Sidu ei muuta olisi halunnut tehdäkään.

Seuraavaksi ratsastajan pitäisi myös saada joku ahaa-elämys ja hiffata, että miten ihmeessä siinä Sidun uudessa ja hienossa keskiravissa oikein pystyisi istumaan... Sitä odotellessa. ;)

Venyy jo hieman! (voi hyvä luoja tuota könötystä... ;)

Hauskaa ja oppimisen täyteistä viikonloppua kaikille!

"Opeta, miten tulla hyväksi ratsastajaksi"

Voitko opettaa mua ratsastaa, koska oon siinä tosi huono?

Tuollaisen kysymyksen heitti ilmaan henkilö, joka oli aloittanut ratsastamisen vain kahta kuukautta aiemmin. Puhelimeen viestinä tullut absurdi pyyntö lähes tuntemattomalta henkilöltä huvitti ensin hyvinkin paljon. Miten ihmeessä sitä voisi opettaa ketään ratsastamaan vain kertomalla viestillä?

Naureskelin hetken, kunnes aloin syvemmin pohtia asiaa. Mikä mut on saanut oppimaan ja kehittymään, tulemaan niin sanotusti "hyväksi" ratsastajaksi? Normaalisti vastaisin tähän, että taitava ja kokenut valmentaja ja opettavaiset hevoset - mutta lopulta ei sekään yksin riitä.

Ensin onnittelin loistavaa harrastusvalintaa. Sitten mulle tuli jotenkin pakottava tarve kertoa miksi hevoset on jotain niin suurta. Kerroin miten pakahduttava on tunne, kun saavuttaa ihmisen ja hevosen, saalistajan ja saaliin, välille niin syvän yhteyden ja luottamuksen. Kun ei ole yhteistä kieltä, vaan ainoastaan keho puhuu ja pyytää. Kun oppii tunnistamaan toisen korvanpään liikahduksesta tai asennosta, mitä eläimen päässä liikkuu, mitä se tuntee ja aistii. Kun hevonen ymmärtää tanssia juuri niinkuin pitääkin vain siitä, että siirrän painopistettäni sentin verran oikealle. Sitä tyyneyttä ja rauhaa olla toisen vierellä, kun toinen palvelee sua niin ehdoitta, että haluat itsekin palvella sitä niin hyvin kuin voit.

Koko oksennustulvan jälkeen aloin pohtia, että oliko mulla lopulta mukana mitään pointtia? Kyllä oli. Sanoin, että tulet hyväksi ratsastajaksi oppimalla kuuntelemaan ja aistimaan sekä omaa että hevosen kehoa. Pitää pystyä tuntemaan todella herkästi, osata mukautua. Rytmi on yksi tärkeimpiä asioita. 

Lisäksi pitää heti alkuun tajuta, että hevonen tekee kaiken ärsykkeestä, ja että se on eläin, joka oppii hyvin nopeasti - ja myös muistaa. Johdonmukaisuus on asia, jota ilman ei voi olla. Jos pyytää hevosta eteenpäin, mutta samaan aikaan vetää ohjista, antaa hevoselle ristiriitaisia apuja - se ei silloin ymmärrä, että mitä ihmettä ratsastaja haluaa. Tanssissa ihmisen kanssa on helppo puhuen selittää, mutta hevosen kanssa sitä yhteistä kieltä ei ole.

Lisäsin vielä, että mitä ikinä teet, niin keskity siellä selässä ja mieti mitä viestejä sä hevoselle annat. Jos sä itse mokaat, se ei ole hevosen syy. Yritä löytää se kohta, jossa menee pieleen. Se kohta, jonka takia joku homma ei luista. Ole nöyrä mutta sillä tavalla kunnianhimoinen, että haluat aina kehittyä ja ymmärtää paremmin. Pyri ratkaisuihin. Arvosta hevosta. Ja nauti.

Sillä sä pääset ratsastuksessa pitkälle.

Päivä päivältä komeampi! Sidu 3.10.2015.