Kevät tulee!

...tai ainakin enteilee tuloaan: räystäät tiputtelee sulamisvesiään, harjatessa talvikarvat pölisevät ja kutittelevat nenässä, Aku saa viipottaa nakupyllynä tarhassa ja maastossa pääsee laukkailemaan osin sulaneilla teillä. Päivä on pidempi kuin yö, joten jee! Voin ehkä jo sanoa, että julmasta talvesta on selvitty. :)

Viime sunnuntaina olin uudestaan Paulo Bastuksen valmennuksessa. Oli taas tosi upeeta, ja sain irti todella paljon. Paulo pisti meidät treenaamaan piaffea, koska se on äärimmäisen hyvä tapa opettaa Akua laittamaan kintereensä paremmin alle ja kokoomaan itseään. Muutamia hyviäkin piffittelyjä tuli, mutta eihän se ollut lähellekään oikeaa piaffea, vaan lähinnä työskentelyä kohti sitä. Aku on kuitenkin melko poikkeuksellinen suomenhevonen, koska se oikeasti pystyy siihen. 

Vähän sellainen olo, etten oikein tiedä mitä kirjoittaisin? Olen käynyt valmennuksissa joka viikko, ja kerta toisensa jälkeen Aku on ollut hienompi ja hienompi. Tosin tiistain tunnilla Aku oli jumissa sunnuntain kokoomisharjoitusten takia, joten se painoi aika pahasti kädelle. Se on pari viimistä kuukautta ollut erittäin kevyt, jopa kootussa ravissa se jaksaa nykyään kantaa itse itsensä. Valmentaja oli sitä mieltä, ettei syytä huoleen (itse ensin ajattelin, että nyt se on vähintään sairas ja kipeä ja selkä ja jalat rikki ja mitä kaikkea :D). Liikuntaa vain, jotta paikat aukee, mutta kunnon prässäämistä ei kannata tehdä. Eilen kävin maastoilemassa, ja ai vitsit poitsu taas tykkäsi. 

Vasen laukka alkaa olla todella hyvällä mallilla. Sain taas herätyksen siitä, että ratsastajan avuilla ja istunnalla on aivan järisyttävän suuri vaikutus hevosen liikkeeseen. Vasen laukka oli aivan puhdasta, tarmokasta ja kolmitahtista pienelläkin ympyrällä, kun istuin satulassa oikein. Uusi mielikuvani laukassa istumiseen: kuvittelen, että joku vetää mua häntäluusta alas hieman etuviistoon - näin saan käännettyä lantion eteen ja painopisteeni on istuinluilla tarpeeksi takana. 

Minkälaisia mielikuvia teillä on apuna ratsastuksessa? :)

Ensimmäisestä Paulon valmennuksesta mulla on hieman videomateriaalia, jota katsellessa huomasin, että olkapääni ja yläkroppani ei ole täysin ryhdissä. Ajoittain istun oikein mallikkaasti, mutta hirveän helposti painan rintakehän alas ja olkapäät painuu eteen. Siitä siis uusi tavoite!

Heh, alla video parin viikon takaa. Oon saanut rakennettuu hyvää luottamusta Akun ja mun välillä, ja nykyään irtojuoksutan sitä niin, että se saa hetken painella yksin, ja sen jälkeen Aku juoksee mun perässä vapaana. On älyttömän hyvä tapa, koska silloin molemmat joutuu liikkumaan - kasvattaa myös ratsastajan kuntoa. ;) Alla siis pieni, erittäin epäselvä kännykällä kuvattu pätkä meidän touhuilusta.

Ja sitten loppuun muutama kuva viime valmennuksesta.

Aku istuu. :)

Mahtava viikonloppu

Ihan huippufiilikset!

Lauantaina pääsin portugalilaisen (nyt Ruotsissa asuvan) Paulo Bastuksen valmennukseen. Paulolla on klassisen ratsastuksen pohja kouluratsastuksessa, ja lisäksi hän pitää Working Equitation kursseja. Valmennus oli todellakin joka sentin arvoinen!

Kiteytettynä haimme ratsastukseen rentoutta ja keveyttä. Vaikka taputin (taputus ei ollut itse tarkoituksena, vaan rohkea myötääminen niin, että Aku joutui kannattelemaan kokonaan itse itsensä) oikealla, vasemmalla ja jopa molemmilla käsillä yhtäaikaa, Akun piti jäädä samaan muotoon samalla kokoomisasteella ilman, että mikään muuttui. Aluksi se oli hankalaa, mutta voi luoja mihin pisteeseen päästiin lopputunnista! Aku pysyi koottuna, ryhdikkäänä ja eteenpäin aivan älyttömän kevyellä kädellä, jopa myödätessäni molemmat ohjat kokonaan pois.

Valmennus oli äärimmäisen rohkaiseva ja mieltä avartava, koska niin helposti jään passiivisesti kannattelemaan hevosta, kun tehdään jotain vaikeita liikkeitä, joissa Akun tasapaino horjuu. Tarkoituksena ei siis ole, että alkaisin tästä edes ratsastamaan ilman ohjia tai tuntumaa, vaan se, että tuntuman pitää normaalisti olla höyhenen kevyt, ja vasta sitten, kun haluan esimerkiksi koota, pysäyttää tai suorittaa jonkun tasapainoa vaativan liikkeen, käytän ohjaa tarpeen mukaan. Näin minulla on paljon paljon enemmän säätövaraa. Jos jatkuvasti joudun puuttumaan esim. tempoon ohjilla, niin silloin, kun oikeasti tarvitsen ohjia, joudun tekemään kaksinkertaisen liikkeen.

Ja kunnon myötäys molemmin käsin. Tässä parhaita paloja. Kun annoin hevoselle edestä tilaan, niin johan alkoi toimia!

Ja sitten lisää mahtavuutta!

Eilen kävimme Keravalla seurakisoissa vetäsemässä tulokseksi 65,4 % ja valkoisen ruusukkeen kotia! Olen niin tyytyväinen itseeni, haha! Niinkuin viimeksi kirjoitin, tuskastuin omaan passiivisuuteeni ja matkustamiseen radalla, joten nyt tavoitteena oli oikeasti myös ratsastaa siellä radalla. Ja tavoitehan täyttyi aivan yli odotusten. Tuomarin kommentit: "Hyvä meno ja meininki. Ratsastit reippaasti ja rohkeasti." Ihan mahtavaa.

Pohja oli aikas pehmeä, ja pelkäsinkin aluksi, että Aku taas lysähtää radalla... Sen takia en verkannut kuin noin 15-20 minuuttia + tietenkin kävelytys ja kävelyt reilu puoli tuntia alkuun. Mitään lösähtämisen merkkejä ei tosiaan ollut, ja Aku oli energinen loppuun asti. Itse rataan en (taaskaan) ollut heti suorituksen jälkeen kovinkaan tyytyväinen, koska omasta mielestäni ratsastus meni tappeluksi loppua kohti. Mutta tätähän ei kuulemma näkynyt katsomoon, joten lähinnä se oli vain oman pääni sisällä. :) 7,5 pistettä tuli taas siirtymisistä, lopputervehdyksistä ja seiska oli yleisin numero. Joukkoon mahtui myös yksi 4,5, kun Aku hölmö meinasi ravata kouluaitaa päin. Teki ihme hypähdyksen, joka alensi pisteitä. Myös laukkavoltista tuli 5, koska Akulla taisi olla ristilaukka (tai jotain muuta epämääräistä), jonka jouduin korjaamaan raviaskeleen kautta.

Toinen mieletön juttu oli yleisvaikutelman pisteet, ensimmäistä kertaa elämässäni sain ratsastajan asennosta, istunnasta ja apujenkäytöstä 7,5! Valmentajani on todella saanut ihmeitä aikaan, ja olen kehittynyt lyhyessä ajassa hirveästi. Vielä viime syksynä oma istuntani ja räpellykseni selässä ei ollut kuin kutosen arvoista, joten vau vau ja vau. :)

Alkuverkkaa

Radalla hienostellaan, mutta muuten meno on tätä luokkaa. ;) 

Onnellinen sijoittunut. :)

Kauden aloitus

Nyt on kisakausi startattu.

Ei mennyt ihan nappiin sunnuntaina. Aku oli verkassa tosi hyvän oloinen, kevyt ja keskittynyt, mutta radalle päästyämme kaikki lösähti. Aku jännittyi ja kaikki ryhti ja energisyys katosi teille tuntemattomille... Ja mitä tekee ratsastaja? Ei mitään. Huoh! On se kumma, kun valmennuksissa niin ratsastaja kuin hevonenki toimii, yksin ratsastaessa menee huonommin, ja radalla vielä sitäkin huonommin. Ei kai auta, kun hankkia lisää kokemusta, treenata, keskittyä ja löytää joku keino, jonka avulla muistan / uskallan / kykenen / tajuan ratsastaa myös kisatilanteessa kunnolla, enkä vain matkustele ja lahnaile siellä satulan päällä...

Tulos oli siitä radasta (A-merkin kouluohjelma 2006) kuitenkin ihan hyvä, 60,4%. Mukaan mahtui paljon hyvääkin. Olin asennoitunut, että vaihtouran kanssa saattaa olla vaikeuksia, sillä Aku on niin julmetun isoliikkeinen, että joudun tekemään millintarkkaa työtä, jotta saan sen suoristettua, asetettua ja taivutettua kunnolla. Kuitenkin siitä ja edeltävästä voltista tuomari antoi seiskaa, joten tyytyväisiä ollaan. Seiskaa tuli myös siirtymisistä, vastalaukoista sekä toisesta keskiravista ja keskilaukasta ympyrällä. 

Toisen vastalaukan jälkeen mun paino oli ilmeisesti jäänyt väärin, sillä myötälaukkaa nostaessani Aku lähtikin vastalaukkaan... Siitä siis 3, ja koska älysin asian liian myöhään, se ehti vaikuttaa myös seuraavaan arvostelukohtaan, josta tuli 4.

Oli kuitenkin kiva päästä tähän lähelle tekemään yksi harjoitusrata alle, ennen kuin aletaan valmistautua isompiin kisoihin. Joka kerta oppii lisää, ja ehkä ensi kerralla osaan korjata joitakin ongelmia oikein. :)

SuoRan leiri 1.3-3.3. Ypäjällä

Ihan mukava viikonloppu takana, vaikka fiilikset Akusta ja omasta ratsastuksesta jäivätkin vähän keskinkertaisiksi. Ypäjällä on aina kiva käydä, nähdä hevosihmisiä, tutustua uusiin tyyppeihin ja ylipäätään viettää kokonainen viikonloppu hevosten ja valmentautumisen äärellä.

Valmennukset olivat ihan jees, mutta koska ryhmässä oli viisi ratsukkoa, opetus tuntui jäävän turhan vajavaiseksi - varsinkin nyt, kun olen tottunut oman valmentajan kahden tunnin intensiivivalkkuihin. Aku oli perjantaina ihan urpo kaahaaja, ja en saanut sitä millään kunnolla rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Ensimmäinen tunti oli hyvin kevyt, eikä tehty sen ihmeempiä temppuja. 

Lauantain kävelylenkki ennen tuntia.

Lauantaiaamuna oli hirveän kivaa herätä seitsemän aikaan kirpeään melkein kahdenkymmenen asteen pakkaseen. Onneksi keli hieman lauhtui, ja varpaatkin selvisivät ilman vakavia paleltumavammoja.

Aamupäivän tunnilla Aku oli paljon parempi, mutta alkuun edelleen kaahotteli ja oli suorastaan todella rasittava. Loppuun saatiin siistejä siirtymisiä, ihan näppäriä vastalaukkoja yms, mutta ei todellakaan näytetty sitä mitä parhaimmillaan ollaan. 

Paras tunti oli ehdottomasti lauantai-iltapäivän miniestetunti eli "maahan kaivetut puomit". Aku jopa meni ihan hyvin joissain kohti, ja yleisö sanoi tunnistaneen pari viimeistä loikkaa ihan oikeiksi hypyiksi! Vaikka ei tuhottu mitään eikä kompuroitu sen pahemmin, Aku ristittiin virallisesti "selväksi kouluhevoseksi". 

Ponnistus yhdellä jalalla?

Hihi, yleensä herran "pomput" ovat tätä luokkaa. :D

Sunnuntaiaamuna heräsin ehkä noin kuuden tai viiden tunnin yöunien jälkeen klo 6.30 ruokkimaan hevosia. Tunti alkoi jo kahdeksalta. Edelleen tuntiin sisältyi muutamia hyviä pätkiä, esimerkiksi hyvät avotaivutukset pituushalkaisijalla, mutta loppua kohti kaikki taas levisi ympäriämpäri. Jouduin moneen otteeseen pysäyttämään Akun, jotta se myötäisi eikä vain kaahottaisi niska jäykkänä pitkin uraa. Aku kävi sen verran kierroksilla, että paikallaan seisomisen sijaan se mennä tepsutti ihan nättiä piaffea. Sitä turhautumisen määrää... :D

Mutta positiivista oli huomata miten paljon Akun kunto on noussut. Se ei ollut moksiskaan, vaikka lauantainakin oli kaksi tuntia, eikä esimerkiksi perjantaina edes hionnut. Laukkamaastot ja tehovalmennukset ovat siis tehneet tehtävänsä. ;)