sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

34 km ratsastuslenkki!

Huh! Eilen tuli istuttua hevosen selässä aika monta tuntia. Olimme kahden hevosen valjakon ja kahden ratsukon voimin KormuRun -juoksutapahtumassa. Reissu tuli pienenä yllätyksenä, mutta oli ehdottomasti tekemisen arvoinen!

Lähdimme aamulla puoli yhdeksän aikoihin taivaltamaan 12 km matkaa tapahtumapaikalle. Ja aah olen niin ylpeä Akusta! Eipä ole montaa hevosta, jonka kanssa uskaltaisin hyvillä mielin kulkea pitkän matkaa kantatietä, jolla suhaa hurja määrä autoja ja rekkoja. Valjakko kulki edessä vieden melkein koko kaistan, ja me tulimme toisen ratsukon kanssa takana. Aku ei välittänyt autoista, vaikka jotkut hullut vetivät välillä kahdeksaakymppiä todella läheltä. Pari kertaa se kuitenkin säpsähti, kun iso rekka jylähti takaa ohitse.

Perillä lepäsimme vajaan tunnin, kunnes lähdimme juoksijoiden edellä 10 km lenkille. Voin sanoa, että kun ravaa 10 km putkeen (noin 45min, keskivauhtina 13,8 km/h), voi pohjelihakset seuraavana päivänä olla hieman hellänä! Akukin jaksoi painaa loppuun asti, vaikka oli aikamoinen höyrypatsas, kun pääsimme perille. Kävelytettiin hetki puuskuttavia hevosia, ja juotettiin ne ennen kuin lähdettiin taivaltamaan 12 km takaisin kotio. 

Mahtava reissu hyvässä seurassa! Kyllä tuollaisilla lenkeillä tuntee ratsastavansa. ;)




Tänään mun jalat olivat niin totaalisen rikkipoikkipuhki, että neljän ravikierroksen jälkeen luovutin, heitin satulan ja suitset kentän nurkkaan ja hömppäiltiin loppu aika poitsun kanssa. Oon niin iloinen ja tohkeissani meidän välisestä luottamuksesta nykyään. Kävelin noin puoli tuntia pitkin poikin kenttää, ja Aku seurasi koko ajan perässä. Kun juoksin, se juoksi mun rinnalla. Kentän laidalla olevaan hiekkakasaan se ei kuitenkaan uskaltautunut mun perässä, mutta ehkä ensi kerralla kiipeillään sinnekin?

Torstaina otetaan valmennuksessa taas tuuppailuvaihde päälle kaikenlaisen tohinan jälkeen.

Alla vielä teitä viihdyttääkseni liuta kännykkälaatua!

Ihaninta on välillä jättää treenailut sivuun ja vaan hömpötellä. 

Kiinnostuksen kananhäkki... :) Poitsu on selkeesti hoikistunut.

<3



Tättärää! 

Etujalat kävi jo hiekalla. Pitäisköhän alkaa harrastaa suomenhevosagilityä? :D


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ihana ihana aurinko!

Olen kyllä niin totaalisesti aurinkoenergialla käyvä ihminen! Aivan mieletön fiilis taas harmaan, sateisen ja tuhruisen viikon jälkeen herätä auringonpaisteeseen ja lähteä mahtavassa seurassa tallille. 

Kaverini tuli tänään mukaani ratsastamaan Pikoa. Poitsu on selkeästi varsinainen testaaja, mutta vaikka pari oli ensimmäistä kertaa puuhastelemassa yhdessä, yhteistyö alkoi pelaamaan ratsastuksen aikana vallan mainiosti! 

Ehdin tuossa pari viikkoa sitten täyttää (taas...) vuosia, ja lahjaksi ostin itselleni (tai noh, vanhemmat kyllä sponssaavat rahasumman takaisin <3) vuosien haikailuiden jälkeen vihdoin ja viimein videokameran! Olen aivan onnesta soikeana ja taas varsinainen materialisti-minäni on tyytyväinen, hah! Ei vaan, kyllä tulee kyseinen kapistus ihan tarpeeseen. Järjestelmäkamerallani saa myös videokuvaa, mutta ilman sopivaa putkea siitä ei oikein tule mitään. Nyt saan vihdoin ratojakin kuvattua, joten parempi alkaa sujumaan tuo ratsastelu siellä kisoissakin! Ja ylipäätään mielestäni on äärimmäisen hyödyllistä nähdä, mitä siellä satulassa tulee puuhailtua. Kaikki valmentajan neuvot ja ohjeet oikein konkretisoituu, kun näkee itsekin korjaustarpeet ulkopuolisen silmin. Kyseessä on siis Canonin Legria HF R406, joka on näin lyhyen tutustumisen jälkeen osoittautunut varsin näppäräksi tapaukseksi. 

Ratsastin tänään kangilla. En ole kuin muutamia kertoja niillä ratsastanut, joten näin "kanki-amatöörinä" tuntuu paremmalta, jos joku ulkopuolinen on näkemässä ja kertomassa, pitääkö kankiohjaa lyhentää tai pidentää. Kyllä sen tietenkin myös tuntee, mutta parempi niin. 

Kisoihin menemme taas toukokuun puolella. Itselläni on lukemisten kanssa aikas paljon tekemistä, joten tämä koko herpes-hehkutus on sattunut ihan sopivaan saumaan. Ehtii koko hysteria vähän laantua, ja ihmiset huomata, ettei se maailmanloppu tullutkaan. ;)

Alla videolta napattuja kuvia tältä päivältä. Saan ehkä ensi viikolla videotkin siirrettyä, jos sieltä löytyisi joku julkaisukelpoinenkin pätkä. Olen vain aika tarkka minkälaista videomateriaalia laitan nettiin, sillä maailmasta tuntuu löytyvän aina joitain tai joku (tai jokin tietty ihmistyyppi...), joka keksii mistä tahansa asiasta älyttömän pahanpuhumisen kohteen. Nautiskelen siis mielummin jopa niistä onnistuneistä pätkistä yksin, kuin laitan julkisesti esille. Noniin, siinäpä viikon avautuminen hoidettu! :)

Nauttikaa auringosta!




lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kevät tulossa!

Mistäs sitä alottaisi? 

Kirjoittamisen osalta on ollut hieman hiljaiseloa, ja sama tulee jatkumaan melko varmasti kesäkuun puoliväliin asti. Itselläni on menossa melkoinen urakka tämän kevään ja alkukesän ajan, sillä tavoitteena olisi on päästä syksyllä opiskelemaan. Toki mahdollisuuksien mukaan pyrin kirjoittelemaan aina silloin tällöin, mutta välillä elämässä pitää tehdä pientä priorisointia. ;)

Nyt on parisen viikkoa kotosalla oloa takana, ja ihan yllätyin, kuinka paljon olen nauttinut omasta rauhasta. Akun haen riimunnarulla tarhasta, voin huoletta pitää sitä irti käytävällä ja joskus se jopa seuraa mua takaisin tarhaan ihan ilman mitään riimuja tai muita härpäkkeitä. Ja mikä ehkä tärkeintä mulle, saan ratsastaa yksin ja rauhassa kentällä. Panin nimittäin maneesitallilla merkille, että aamupäivisin, kun sain yksin ja rauhassa ratsastaa maneesissa, kaikki sujui hyvin. Mutta iltapäivällä, vaikka maneesissa olisi ollut samaan aikaan vain muutama muu ratsukko, kaikki hajosi käsiin ja tuntui, etten osaa keskittyä ja en saa Akua kunnolla kuulolle, mikä taas johti turhautumiseen ja oravanpyörä vain jatkui ja jatkui...
Mutta niinkuin olen jo kertonut, viihdyin "talvisäilössämme" hyvin, sillä porukka oli todella mukavaa, mutta iso talli on aina iso talli. 

4.4.13 iltatreenailut laskevan auringon valossa.. kevät tulee!


Tänään pääsin ensimmäistä kertaa taas valmennukseen. Vähän mietitytti, mitä tuleman pitää, sillä pari viikkoa on mennyt lähinnä maastoillessa, käyntityöskentelyssä ja Akulla on ollut useita vapaapäiviä. Mutta eipä ole mitään pahaa sanottavaa, Aku oli aivan loistava oma itsensä! Vähän se pyrki alkuun makaamaan kädelle ja rojahtamaan liian alas, mutta pikkuhiljaa meno parani. 
Mun suurin ongelma on tällä hetkellä hitaus. Vaikka olen varsinainen duracell-termiitti-orava normaalisti, ratsastaessa olen monesti liian hidas. Apujen pitää olla nopeita ja lyhyitä, tarvittaessa herkistäviä, jolloin taas voi jatkaa pienemmillä avuilla. Hitaus ja passiivisuus aiheuttaa sen, että hevonen oppii ettei apuihin tarvikaan juuri siltä seisomalta totella, ja kun kierre jatkuu, tuloksena on hidas ja turta hevonen. 
Parasta on konkreettisesti huomata, kuinka valmentajan neuvot alkavat tuottaa tulosta jo samalla valmennuskerralla. Treenattiin ravissa kokoomista melkein käyntisiirtymiseen asti, muttei kuitenkaan tehty itse siirtymistä, vaan jatkettiinkin uudestaan ravia hieman eteen. Tunnin aikana oli muutamia mielettömiä pätkiä, jolloin tunsin kuinka Akun niska nousee satulan edestä ja tuntui, kun takajalat olisivat polkeneet kohtisuoraan mun alla. 
Vasen laukka, Akun "the big problem", sujui myös alkukankeuden jälkeen todella hyvin. Koska Aku pystyy myös hankalammassa suunnassa kokoomaan ja pitämään yllä pyöreää nelitahtista laukkaa, kaikki lähtee siitä tyypistä, joka siellä satulan päällä puuhastelee - minusta. Kun saan oman istuntani tiiviiksi ja toimimaan, yläkroppa tulee mukana, ja kaikki tämä yhdessä tasapainottaa Akua, jolloin laukka pyörii. Kaikki on ihan yksinkertaista syy-seuraus-jatkumoa - mutta se, miten ratsastaa laukka pyöriväksi ja hallituksi, ei ole ollenkaan yksinkertaista. :D Muutamat äh ja puh sekä epätoivoiset naurahdukset pääsi tänäänkin, kun valmentaja pisti mut töihin laukan kanssa. Mutta kyllä se siitä. Niitä asioita tulee vain treenata niin kauan, kunnes ne tulee automaationa. 

Kaikista iloisin olen siitä, että poijjaat ovat vihdoinkin kavereita keskenään, ja hengailevat nykyisin samassa tarhassa.


<3

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Turhautumisia

Meillä on Akun kanssa aivan selkeesti joka-toisen-kilpailun-kirous. Joka toinen kerta rata menee ihan ok, ja tullaan rusetin kanssa kotia, mutta joka toinen suoritus menee ihan läskiksi... Aku otti siis taas laaman ja merilehmän sekoitus -vaihteen päälle. Aiemmin mietin, että jännitänkö tiedostamattani radalle menoa, mutta koska Aku ei tosiaan lamaannu joka kerta, en usko, että se johtuu mun jännityksestä. Jokin kuitenkin sen lamaantumisen laukaisee - ja olisi todella kiva keksiä, että mikä. Ja vielä parempaa olisi keksiä ratkaisu kyseiseen ongelmaan... Koska ratsastajanhan se pitäisi löytää ratkaisu ja kyetä saamaan hevonen takaisin kontrolliin.
Todella surkea ja lyhyt verryttely oli varmasti yksi osasyy. Toivottavasti kesä tulee pian, ja päästään verryttelyjärjestelyiden ongelmista vihdoin eroon. Ei auta kuin käydä ja kokeilla, että mikä toimii ja mikä ei.

Eilisiä tunnelmia alla olevassa kuvassa:


Mutta ei auta itku markkinoilla. Valmentaja totesi lohduttavasti, että pettymykset kuuluvat asiaan, ja ne vaan pitää jättää taakse, jotta voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä. :)

Aku muutti eilen takaisin kotitallillensa. Tänään käytiin vaan tekemässä lyhyt käyntimaasto, koska herra oli  tiputtanut oikeasta takajalasta kenkänsä. Lauantaina kengittäjä oli jo käynyt naputtelemassa vasemman takajalan kengän takaisin, joten huomenna on siis vuorossa se toinen.

Ratsastin myös Pikon, joka oli aivan unelma!

Lyhyen (ja sisältököyhän) päivityksen loppuun vielä kuva söpöilevästä hurmurista tältä päivältä: