Poneilua!

Sidun ohella treenasin elokuussa ja nyt syyskuussa parisen kertaa viikossa 5-vuotiasta kuvan kaunista welsh cob tammaa Hildaa. Päätavoitteena oli viikko sitten käyty Laatuponikilpailu, jossa viime kesänä varsonut Hilda osallistui neljävuotiaiden este- sekä askellajikokeisiin.

Ponit ovat kyllä ihan huisin kivoja! Sydän alkoi sykkimään varsinkin welsheille - siis mitkä liikkeet! Hildassa on aivan valtavasti laatua ja potentiaalia, ja sillä on todellakin kolme upeaa askellajia. Luonteeltaan tamma on erittäin herkkä, mikä näkyi ja tuntui kaikessa tekemisessä. Ratsastaessa se saattoi säikähdellä yllättäviä ääniä tai ratsastajan painopisteen muuttumista. Säpsyily oli kuitenkin melko pientä, lähinnä vain muutaman metrin pakoreaktio, joka laantui hyvin nopeasti. 

Viime sunnuntaina Aulangolla esiintyi toinen toistaan upeimpia poneja. Monilla oli ikäisikseen paljon kokemusta, muun muassa Poni Breedersistä. Hilda on toisen ratsastajan kanssa käynyt muutamissa estekisoissa (saaden nollaratoja), mutta kouluaitoja neiti ei ollut vielä eläissään nähnyt. Sitä sitten jännitettiin, että miten mahtaa poni niihin suhtautua, varsinkin kun yhteistyötä oli ehtinyt olla vasta kuukausi takana.

Herkkä tamma tietenkin jännitti radalla, ja pitkät sivut mentiin varsinkin laukassa varsin mielenkiintoista siksakkia. Mutta pysyttiin aitojen sisällä ja sain esitettyä kaikki kolme askellajia ja ratsastettua koko ohjelman. Vain yhdessä kulmassa jouduin ottaa hieman ronskimmin kiinni, sillä huomasin Hildan lähtevän imemään kulmaa kohti ihan selkeästi ajatuksella "jahas, kavalettiko se siinä!". :D

Koko poppoo oli todella tyytyväinen neidin käyttäytymiseen ja suorituksiin. Omistaja ei olisi vielä vuosi sitten uskonut, että sen kanssa olisi mitään mahdollisuutta edes osallistumaan kyseisiin karkeloihin. Mutta niin vain yksi tavoite ja välietappi on jo takana päin. Nyt nuori neiti saa hieman pidemmän lomajakson, ja katsellaan sen jälkeen, josko yhteistyö vielä jatkuu tulevaisuudessa muodossa tai toisessa. :)

Aulangolla 20.9. askellajikokeen jälkeen.

Hilda kotona 12.9.

Tukkajumala!

Eteen ja ylös

...sitä voisi hokea loppumattomiin! 

Sidu on taas parissa viikossa ottanut valtavan harppauksen kehityksessä eteenpäin. Liikkeessä alkaa olla koko ajan enemmän pituutta ja pienellä herättelyllä ollaan päästy jopa etupainoisuudesta ajoittain pois. 

Ollaan Sidun omistajan kanssa keskitytty lähinnä ratsastamaan liikettä eteen, kuitenkin tahti säilyttäen, jatkuvasti hokien eteen ja ylös, eteen ja ylös! Pyritään saamaan selkä käyttöön, lavat irtonaiseksi ja takapää rehellisesti töihin, jotta liike saataisiin suunnattua myös hieman ylöspäin. Toisin sanoen tavoitteena on saada hepo liikkumaan kuin oikea kouluratsu! :D

Voisin kirjoittaa hieman siitä, mitä Sidun kanssa yleensä puuhastellaan ja millä tavoin pyrimme Sidun omistajan kanssa kehittämään ponskin liikkumista:

Aloitan yleensä alkukäyntien jälkeen taivuttelemaan hevosta pitkin ohjin. Hevosen (ainakin oikein ratsastetun hevosen) tulisi hakeutua heti tuntumalle ja pyöreälle niskalle. Yritän saada käyntiä mahdollisemman irtonaiseksi ja rennoksi, teen laajoja kaaria, ehkä väistättelen taka- tai etupäätä varovasti ulos tai sisään ja hieman ylitaivuttelen ympyrällä sisään, jotta varmistun, että sisäpohje on oikeasti läpi ja hevonen hyväksyy asetuksen. Ylipäätään teen todella paljon töitä käynnissä matalassa muodossa ja asioita nopeassa temmossa, jotta hevonen tulee heti avuille, herkäksi, kuuliaiseksi ja nopeaksi. 

Ihan lemppariharjoitus on tällä hetkellä pohkeenväistön tekeminen liikkeen suuntaan asetettuna. Kyseessä ei ole sulku, koska hevonen kulkee kroppa suorana ja vain asetus on liikkeen suuntaan. Tämä on ihan järjettömän hyvä keino saada hevosta suoristettua ja irrotettua ulko-ohjasta! Sidu tuppaa varsinkin oikeaan kierrokseen kulkemaan ulkolapa valuneena ulos ja voi kuinka monet kerrat olen saanut sen lavan haltuuni tätä harjoitusta käyttämällä. Suosittelen! 

Kun tunnen, että hevonen on tarpeeksi hyvin kahdella ohjalla ja reagoi molempiin pohkeisiin, teen kevyessä ravissa taas laajoja kaaria ja ympyröitä. Sidu vertyy melko hitaasti, joten sille tarvii antaa melko paljon aikaa jäseniensä lämmittelyyn ja voiteluun. Kun hevonen on tarpeeksi vertynyt, voi siltä alkaa pyytää hieman isompaa askellusta, aktiivisuutta takapäähän ja etupäätä ylös. Sidun kanssa mennään lähinnä kevyessä ravissa kenttää ympäri ja haetaan siirtymisillä askellajin sisällä reaktiivisuutta ja ajatusta ylös silti säilyttäen niskan ja selän pyöreys.

Ravi-laukka-ravi -siirtymiset kuuluvat myös Sidun treeniohjelmaan. Muutama askel ravia, mahdollisimman pyöreä ja vaivaton siirtyminen laukkaan, jonka aikana täytyy muistaa ajatella painoa taakse ja etupäätä kevyenä ylös, ja sen jälkeen taas tasapainoinen siirtyminen raviin, muutama askel ravia ja jälleen siirtyminen. Laukkaa ylipäätään pyritään ratsastamaan koko ajan pyörivämmäksi ja pyöremmäksi.

Tietenkin suoruus on asia, joka tulee muistaa joka päivä ja joka tilanteessa. Esimerkiksi juuri tuon laukan laadun parantaminen lähtee siitä, että hevonen kulkee suorana ja tarvittaessa taipuu oikein ympyrällä. Sidua on helppo suoristaa varsinkin sille vaikeammassa vasemmassa kierroksessa vasta-asetuksilla. Joskus ei tarvitse muuta kuin ajatella asetusta ulos ja laukka parantuu jo siitä.

Oikean liikkumistavan hakemiseen ja saavuttamiseen liittyy myös todella suuresti ruokinta. Sidun ruokinta tuntuisi olevan kunnossa, sillä se on todella nopeassa ajassa tehnyt kivasti lihasta oikeisiin paikkoihin ja se on ratsastaessa reipas, mutta ei kuitenkaan kerää pöllöenergiaa.

Hyvillä fiiliksillä siis jatketaan herran kanssa työskentelyä!

Hiukan jo ajatusta ylämäkeen. Ratsastaja voisi tietty istua suorassa... :D

Lavat lähtevät jo kivasti irtoamaan!