Tunnelmia hevosten selästä

Tulinpa selanneeksi vanhoja kuvia, ja löysin yllättävän paljon otoksia, jotka olen napannut hevosen selästä eri paikoissa. Ajattelin jakaa kuvat teidän kanssanne, ja ottaa tavaksi ikuistaa hetket hevosen selässä useemminkin! 

Maastoilua viime kesänä auringonpaisteessa

Aku kotitallilla

Syksyinen tihkusade ja aamumaasto Pikon kanssa

Leevi vartiossa :)

Piksu ja kaunis kaunis syksy!

...ja kuulumisia:

Akun kanssa olemme taas päässeet treenin makuun. Sillä riittää virtaa aivan mahdottomasti! Päästin sen yksi päivä lisäämään pitkät sivut laukassa, ja voi herttinen mitä jytinää sieltä lähtikään. :D Lopulta ”hillittyä keskilaukkaa” muuttui viiden minuutin kaasutteluksi pitkin maneesia. Aku oli niin innoissaan, ja kyllä mullakin oli hauskaa. Jos ehtisin tallille joku päivä valoisan aikaan, niin voisin mennä päästelemään isolle kentälle enimmät höyryt ulos.

Akun kanssa on vain pienoinen ongelma: karva. Täytyy nyt katsoa klipataanko se jo nyt, vai vasta tammikuussa vai mitä tapahtuu. On vähän inhottavaa aina ratsastaa se hikeen asti, ja kuivatella sitä sitten fleeceloimien alla. Kuntoa sillä kyllä näihin omiin treeneihin riittää, mutta saa nähdä mitä käy keskiviikkona, kun mennään Sarin valmennukseen…

Oikea polveni on myös hieman kiukkuillut. Kävin lääkärissä ja sanoin, että hevosillekin syötetään ties mitä nivelravinteita, niin voisin vetää vähän välistä! :D Ei lääkäri oikein lämmennyt ajatukselle, mutta määräsi jotain niveliä voitelevaa (ihmisten) lääkettä – mulla kun näitä kaikennäköisiä nivelvaivoja on useampiakin… Ratsastaessa se ei oikeastaan ole kipeä, mutta olen vähän alkanut epäilemään, että se saattaa rasittua ratsastuksesta. Asiaa ei yhtään auta, että jalkani ovat jotenkin vinot, ja joudun vääntämään jalkojani tosissaan (varsinkin juuri oikeaa), että saan varpaat osoittamaan menosuuntaan. Tai oikeastaan se on mulle sula mahdottomuus, ei fysiikka vain anna periksi… Saan kyllä käännettyä jalat oikein päin, mutta en ymmärrä mitkä rautakanget mun pitäisi sitoa jalkoihini, että ne pysyisivät myös liikkeessä oikein. Täytyy jutella Sarin ja fysioterapeutin kanssa, että onko mulla vain niin vammaiset jalat, että en pysty pitämään niitä ”ratsastuksellisesti” oikein. Ärsyttävää… Jos joltain löytyy ylimääräisiä (suoria ja muutenkin normaaleita) jalkoja, niin ostan mielelläni! Tai ihan vain vinkitkin ko. asiaan kelpaavat!

Aku-mörököllin kanssa huomenna siis tiedossa valmennus!

Volttikuperkeikalla tantereeseen

"Tää on ihan uskomatonta miten Leevin rakenne on tällanen, täällä on niin mukava istua ilman satulaa! Jalatki jotenki rentoutuu ja tasapaino pysyy kokoajan vaikka poni vähän hypähteliskin"...

 ...Kuuluisat viimeiset sanat, jotka edelsivät komeaa ilmalentoa kaulan yli ensin yläviistoon, ja sen jälkeen etuperinvoltilla suoraan selälleen maahan. :D Olin kentän vieressä metikössä ratsastamassa ilman satulaa, koska pakkasten takia kenttä ja tiet olivat jäässä. Kaikki sujui aluksi loistavasti, kunnes Heppu päätti alkaa pärräilemään viereisessä tarhassa... Siitäkös jo valmiiksi kuumahko Lepa innoistui, ja parin laukkapyrähdyksen jälkeen roiskaisi semmoisen lehmänpukin että oksat pois! Tyypillinen Leevi-levade ensin pystyyn, ja siitä sinkosi takajalat yläilmoihin.

Onni onnettomuudessa, laskeuduin suoraan pehmeän ja joustavan sammalmättään päälle - olin myös vetänyt samalla enkkuviltin mukanani maahan. Laskeutuminen oli siis pehmeähkö. :D

Kun kaikki osapuolet (niin minä, Lepa kuin Heppukin) oltiin todettu ehjiksi, naureskeltiin silminnäkijöiden kanssa koomista ilmalentoani. Se oli kuulemma semmoinen näky, joka olisi pitänyt saada videolle. Ehkä ensi kerralla...?

"Koskaan en oo tehny mitään pahaa" -ilme ;)

Pikon kanssa kävimme viime viikolla Akin estevalkassa. Piko tykkäsi ihan hirveesti ja ryntäili (kirjaimellisesti ryntäili, sillä Piko-rukka ei oikein vieläkään osaa laukata) esteille kuin mikäkin kilpaponi. Olin ihan yllättynyt miten hyvin Piko pomppi, se ei edes hajottanut yhtäkään puomia! Teimme aluksi puomityöskentelyä ensin maapuomeilla, ja sen jälkeen maapuomeilla ja kavaleteilla. Lopuksi hyppäsimme vielä muutaman esteen "rataa". Niin ratsastajalla kuin ratsulla oli hirveän hauskaa, sillä tavoitteena oli ylipäätään päästä esteiden yli. :)

Leevin kanssa meidän piti käydä Sarin valmennuksessa, mutta aikeet kaatuivat vetoauton puutteeseen. Kuinka turhauttavaa, kun löytyy hevonen, ratsastaja, valmentaja, maneesi, BE-kortti ja traikku, mutta eipä niillä tee mitään ilman vetoautoa. Omalla (edelleen muuten korjauksessa olevalla) Fordin rutjakkeella pystyy kyllä pieniä pätkiä kuskaamaan yhtä ponia, mutta ei sillä esim. lähetä kisoihin Tampereelle. Kun ei ei takataskusta löydy ylimääräisiä kymmeniätuhansia, niin näillä pitää pärjätä... Kesällä saa yleensä aina joltain autoa lainaan, mutta talvella tulee tämä "kitka- vai nastarenkaat" ongelma. No, jos ei pääse valmennukseen, niin aina voi treenata lotossa voittamista. ;)

Perjantaina vaihdettiin suokit taas päikseen. Piko lähti kotiin ja Aku joutui takaisin hommiin nautiskeltuaan reilun kuukauden laitumella tammojen seassa. Akulle iski siis taas kuntokuuri! 

Piko ja Leevi - viikon kuulumiset

Ei se talvi lopulta tullutkaan vielä - jeejee!

Pari päivää oli melko jäistä meininkiä ja hepat saivat luistella tallista tarhaan ja takaisin. Onneksi itse tarhat eivät olleet millään tallilla erityisen liukkaat, joten ei sentään tarvinnut seisottaa hevosia tallissa hokkeja odotellessa. 

Juoksutin tänään Pikon, joka oli epä-pikomaisesti aika hurjalla tuulella. Maneesissa huikkasin tallikavereille, että Piko on aina niin rauhallinen, ei kyllä hötkyile edes juoksuttaessa -  ja tietenkin sieltä sitten lennähti muutamat ilopukit ja pörähdykset. :P Maneesi oli tupaten täynnä (tavanomaista näin talviaikaan), joten juoksutukset jäivät melko vähille, lähinnä kävelin paljon ja hetken pistin pojun hölkkäämään ja laukkaamaan. 

Piko on ollut jotenkin hankala vasempaan kierokseen, erityisesti aina ratsastuksen alussa. Lopussa, varsinkin kun päästää pitkäksi eteen ja alas, se on yleensä ihan ok molempiin kieroksiin; taipuu eikä pure kiinni ollenkaan. Ehkä jotain pieniä jumeja tai jäykkyyttä? Täytyy katsoa miten jatkossa. 

En ole nyt ehtinyt (ja autoni miljardikorjauksen takia myöskään rahallisesti kyennyt) käymään valmennuksessa Pikon kanssa. Valmentajamme Sari kuitenkin näki, kun viimeksi ratsastin ja sanoi Pikon ravin kehittyneen ja neuvoi, että siirtymisillä saisi turhaa vauhtia ja kiitämistä kuriin. Parina viimeisenä ratsastuskertana on löytynytkin muutama pätkä tahdikasta ja hyvää ravia, mutta todella nopeasti kaikki taas leviää käsiin ja lähdetään kuin höyryjuna painelemaan pitkin uraa. Mutta hiljaa hyvä tulee. :)

Pakko jakaa kanssanne suloinen pätkä Pikosta viikon takaa. Piko on niin hauska, se seuraa joka paikkaan ja haluaa huomiota aivan jatkuvasti. Karsinassa on välillä hankaluuksia ottaa kavioita, kun herra seuraa perässä ja nuuskuttaa naamaa ja sormia. :) Mainio tapaus! Alla oleva video on kuvattu kännykällä ratsastuksen jälkeen. Tykkään ottaa loppukäyntien ajaksi satulan veke kokonaan ja kävelyttää, silloin vertyy niin hevosen kuin ratsastajankin jalat!

Leevi oli typerän pakkasen takia hetken vähemmälle liikunnalla, koska kenttä meni niin huonoon kuntoon. Iloksemme se kuitenkin suli ja pehmeni yhtä nopeasti kuin jäätyikin, ja eilen ja toissapäivänä ratsastin Lepalla ilman satulaa. En tiedä onko Leevin rakenne mulle jotenkin optimaalinen, mutta alan vahvasti olla sitä mieltä, että pystyn istumaan Leevin selässä ilman satulaa huomattavasti paremmin kuin satulan kanssa. Nyt haluan kokoajan mennä ilman satulaa, haha! Tein molempina päivinä paljon avoja ja sulkuja, paljon asetuksia, vastataivutuksia, taivutuksia yms. jumppaa, jotta  parin päivän ratsastamattomuuden (Leevihän pelleilee tarhassa Hepun kanssa 12 h päivässä, joten mistään seisomisesta ei kyllä voi puhua - sen takia käytin tuollaista sanahirviötä) aiheuttama jäykkyys katoaisi. Eilen poni kulki jo todella hyvin. 

PS. Välillä oikolukiessani omia tekstejäni naureskelen kippurassa täällä ruudun takana. Tänäänkin meinasin kertoa teille arvon lukijat, kuinka Leevin kanssa tein astutuksia ja vatsataivutuksia yms. :--D