Mitäs meille kuuluu? Vastaus on, että aika normaalia. Treenit ovat sujuneet oikein mallikaasti ja motivaatio on edelleen kova. Samaan aikaan haluisin, että olisi jo äkkiä maaliskuun loppu ja ensimmäiset kisat, mutta toisaalta jostain iskee jännä päälle ja kauhuissaan selailen kalenteria, että noinko vähän aikaa enää...
:D Akun näkemys rennosta ja tasapainoisesta loppuravista... Tarvii varmaan hommata sille hammassuojat, jos raukka vetäsee joku päivä polvellaan itseään turpaan. :D
Ei me oikeesti mennä loppuraveja tolleen etupainosesti kaahaten - osataan me mennä rauhaksiinkin ja tasapainoisesti loppuverkkaa. :P
Ikuisuusprojekti möhömaha. Liikkeessä mahaa ei oikeastaan huomaa, mutta Akun seisoessa käy ilmi, että hieman pitäisi vyötäröltä vielä nipistää pois. Herra on tätä "lihoo pelkästä heinän katsomisesta" tyyppiä... Tosin pitää muistaa, että Aku on hyvin perinteinen suomenhevonen, joten siitä ei rakenteen puolesta koskaan saakaan mitään puoliverihevosen tyylistä hoikkelia - ei ainakaan jos sen haluaa pitää hyvässä lihassa ja terveenä.
Kun sanoja kuulumisten kertomiselle ei oikein löydy, niin ehkä kuvat ja video korvaavat ne. Kaverini otti lauantaina parit videopätkät ihan vaan perusmeiningeistä ilman sen kummempia kokoamisia tai temppuja. Halusin nähdä liikkuvaa kuvaa meistä, jotta pystyn paremmin reagoimaan omiin ongelmakohtiin. Kädet ovat jo vähän paremmin vakaat, eikä oikea käsi nouse taivaisiin ja työnny eteen niin paljoa, mutta vielä on tekemistä. Lisäksi menoa pitäisi saada vielä tasaisemmaksi. Videolla huomaa juuri laukasta, että se välillä meinaa karata käsistä. Valmennuksessa tämä jo onnistuu aika kivasti ja pystyn ylläpitämään pakan koossa hyvinkin huomaamattomasti.
Oon viime aikoina tehnyt paljon vastalaukkoja, mikä on edelleen meille aika haastavaa. Ylipäätään vaatii tarkkuutta saada suomenhevosen laukka täysin kolmitahtiseksi, ja vastalaukoissa tämä korostuu potenssiin tuhat. Pikkuhiljaa tasapaino on kuitenkin kehittynyt ja ne eivät ole enää niin karmaisevia kuin ne olivat vaikka viime kesänä. Aku tarvitsee vielä vähän voimaa ja minä taitoa auttaa hevosta ja tasapainottaa sitä vaikeissa tilanteissa.
Mietin taas pari päivää, että kehtaanko pistää videota näkyville, mutta mitäs sitä peittelemään. Onneksi meidän ei tarvitsekaan vielä olla täysin valmiita, tässä on vielä hyvin aikaa viimeisille treeneille ennen kuin showtime alkaa. ;)
Huh, ei enää montaa päivää niin siirrytään jälleen seuraavaan vuoteen. Aika kuluu kauhealla vauhdilla, kohtahan on taas kesä ja kärpäset!
Treenailut ovat sujuneet mukavasti. Kiusana on kuitenkin ollut jo toista viikkoa takajalan vuohiskuopassa asustava rivirupi. Inhottavaa! Muistaakseni Akulla ei ole aiemmin moisia ongelmia ollut, mutta ilmeisesti tämä tapaus alkoi tarhassa saadusta haavasta - kurakelit siihen päälle ja avot, ei se paljoa muuta vaadi. Rivi on paranemaan päin, mutta jokainen hevosihminen varmasti tietää, kuinka ilkeä ja rasittava kyseinen vaiva voi olla..
13. joulukuuta tuli talvi kahdeksi päiväksi.
20. joulukuuta Lopella näytti jälleen tältä.
Valmennuksissa on edelleen jatkunut rankka linja ja ilmeisesti talven mittaan vain pahenee. Oon saanut kyllä ihan erilaista tatsia oman kropan kanssa näinkin lyhyessä ajassa! Tiivistettynä keskivartalon pitää oikeasti olla jäntevä, satulassa istutaan (ei leijailla), jalkaa ei saa unohtaa, kädet lähellä vartaloa, olkapäitä ei nosteta, puolipidätteitä ei tehdä käsillä vaan keskivartalolla, kädet hiljaa paikoillaan, lantio edessä, ylävartalo ei saa kipata mihinkään suuntaan ja tuhat muuta muistettavaa. Nyt jo oikein hävettää, että mitä sitä on tällä kaudella kisoissa oikein räpeltänyt siellä selässä... Valmentaja ei anna piirun vertaa periksi ja vaatii meiltä molemmilta täydellistä keskittymistä ja suoriutumista. Ihanan kamalaa! On kyllä jokaisen tunnin jälkeen ollut niin kaikkensa antanut voittajafiilis.
Tänään pakkasen laskiessa muutamaan asteeseen ja auringon paistaessa ihan epätodellisen kirkkaasti, suuntasimme Aksun kanssa taas maastoon. Oli muuten ihan super kaunista! Laukkapätkät pitivät huolen siitä, etteivät sormet ja varpaat ehtineet paleltua. Loppumatkasta aurinkokin alkoi laskea.
Kaksi viimeistä joulua olen viettänyt Espanjassa, joten nyt oli ihanaa olla Suomessa! Aatonaattona lunta oli tuprutellut ihan kunnolla, joten aattona oli ihanaa lähteä aamulla tallille ja ihastella satumaisia talvimaisemia. Hömpösöteltiin Aku kanssa kahdestaan maneesissa, ja siitä sainkin koottua ihan hauskan jouluvideon.
Joulujen toivottelu taitaa olla jo myöhäistä, mutta ihania talvipäiviä teille kaikille!
Koulunkäynti häiritsee hyvää harrastusta (ja railakasta bilettämistä). Pari viikkoa joutui keskittymään ihan täysillä opiskeluun, joten talleilut ovat olleet todella vähäisiä. Mutta nyt on tiedossa muutama päivä vapaata! Eilen illalla herkuttelin itsekseni taivaallisella juustolla ja hyvällä punaisella - pitäähän sitä kovasta työstä saada joku palkinto. ;) Onneksi olen saanut liikutusapua Akulle, joten suomenjunttura ei ole päässyt tänä aikana ylimääräisille vapaille.
Eilen kuitenkin oli vikatkin tentit, joten hommat jatkuu taas!
Mitään sen kummempaa kerrottavaa ei ole. Viime viikolla pääsi vielä sänkkärille, mutta nyt yöpakkaset ovat alkaneet jo kovettaa pohjaa. Aku oli kisojen jälkeisellä viikolla todella huono, mitä tapahtuu todella harvoin. Kisoissa vaivannut takaosan ponnettomuus jatkui ja ehkä jopa paheni. Viime viikolla sänkkärillä puksu oli kuitenkin taas oma itsensä, ja tänään ratsastaessa vain vasen laukka tuotti hieman päänvaivaa. Olisiko ollut juminen jostain? Liukastunut tarhassa? Mene ja tiedä. Ainakin tämän päiväisen perusteella voi taas nukkua yönsä rauhassa. Hevoset...
Huh, tänään tuli sunnuntain lähtölistat Kipaan ja kävipä tuuri! Meillä on sunnuntaina startti klo 11.45 luokan loppupäässä. Luokka alkaa jo klo 8.00, joten ei paljoa olisi naurattanut, jos startti olisi ollut heti alussa. Lähtöaika kello kahdeksan tarkoittaisi sitä, että Ypäjällä pitäisi olla ennen seitsemää, Akun lastaus ennen kuutta ja tallilla ennen viittä. Hyi!
On muuten luokassa aika kova taso. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin eipähän ainakaan tarvitse kärsiä ennakkosuosikin paineista. ;)
Akun ruokintaa on lisätty ja tällä viikolla se saa vielä hieman protskua pöperöihinsä. Luultavasti mennään sitten ääripäästä toiseen ja toissa viikolla uuvahtanut ruunan rupsukka räjähtääkin käsiin ja sinkoilee minne sattuu sunnuntaina. :D Ei auta kuin kokeilla ja löytää se kultainen keskitie - etsivä löytää.
"Pentele hevonen, kuuntele ja pysähdy!"
Aku meinaa, että pentele itelles, älä mua komenna tai sinkoon sut tantereeseen!
Löydettiin me lopulta yhteinen sävel ja Aksu sai ansaitun kiitoksen. :--)
Alla muutama videopätkä eiliseltä. Tuollaista lisättyä käyntiä kun saataisiin radoille, niin kyllä pisteitä ropisisi. ;)
Kautta päästiin taas parin kuukauden tauon jälkeen jatkamaan ja tuloksena taas toinen sija. :D Kolmas toinen sija putkeen, mutta ei valittamista, kun tämän kauden jokaisesta kilpailusta ollaan tuotu rusetti kotia. ;)
Ohjelma oli helppo A FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma ja tulos 2/12 ja 60.434%.
Näin me poseerataan "kauniisti"... :D
Eilen illalla sitä taas mietti, että on tämäkin harrastus. Upean semifinaalipelin kisakatsomon jälkeen ei ihan heti tehnyt mieli mennä kotiin nukkumaan, joten vielä klo 23.45 istuin olohuoneen lattialla pesemässä kilpakumppanini suitsia. Neljän tunnin yöunien (vähäisten sellaisten, koska linnut pitivät aamuneljästä asti tehokkaasti hereillä kovaäänisillä karjunnoillaan) puhelin vaati heräämään klo 5.30.
Tallille pääsin puoli seitsemän jälkeen. Koppi kiinni, nutturat Akulle, kamat autoon, heppa traikkuun ja kisahoitajaa noutamaan. Jo kahdeksalta auton lämpömittari ilmoitti lukeman 21 astetta - huhhuh!
Aku oli verkassa aivan super hyvä. Se selkeästi vähän jännitti, mutta ihanasti tukeutui ja haki turvaa musta. Se oli ehkä kuuliaisempi kuin koskaan ennen, toimi kuin ajatus ja oli aivan mielettömän kevyt ja helppo! Se keskittyi ihan täysillä ja selkeästi sillä oli "jos mä teen kaiken mitä tuo pikkumuija pyytää, niin oon turvassa kaikelta jännältä" -fiilis päällä.
Koska lämpötila tosiaan kohosi tänäänkin kolmeenkymmeneen asteeseen, tein todella lyhyen verkan ja oikeastaan vain pitkässä muodossa rennosti eteenpäin. Kävelyttelin kisahoitajan kanssa Akua ehkä semmoisen 15 minuuttia ja sen päälle toiset 15 minuuttia verkkaa taukoineen. Pari kertaa pysähdyttiin varjoon hetkeksi seisoskelemaan ja hengähtämään - paljon tehokkaampi tapa antaa levätä kuin kävely, joka näillä keleillä kuluttaa yllättävän paljon hevosta.
Maneesiin mentäessä sama euforia ei tietenkään jatkunut, mutta Aku oli oikeasti suht hyvä. Varsinkin, kun vertaa viime kauden vaikeuksiin ja jännittyneisyyteen. Nyt jännitys myös purkaantui energiana (esim. verkkapäätyyn kavereiden luokse tuli kummasti energiaa ja reippautta askeleeseen), eikä Aku käpertynyt itseensä ja lösähtänyt. Kokoomisaste ei ollut sellainen, mitä valmennuksissa haetaan, mutta seuratason helppo A:ssa ei vaaditakaan mitään koottua ravia.
Radalla selviä mokia multa oli taas liian isot voltit. Jokelan maneesihan on 3m liian kapea, joten isoliikkeisen Akun kanssa 8,5m volttien suorittaminen vaatisi oikeasti, että kaikki palaset olisivat kohdillaan. Molemmat ravivoltit siis tiputtivat pisteitä, vaikka kommenttina tulikin toisesta "tasapainoinen". Siirtymisistä tuli aikalailla 6,5, joku löysäksi jäänyt laukka-ravi-siirtyminen oli 5.5. Keskikäynnistä ja lisätystä käynnistä (Akun bravuurit) tuli 7 ja todella positiivinen yllätys oli laukassa puoliympyrä oikealle ja siitä vastalaukkaa, josta tuli myös 7. Vasemmassa keskilaukassa huomasi konkreettisesti viime kuukausien saikkuilun ongelman, eli vasen laukka on heikentynyt - siitä kommentti "ei työnnä" ja 5. Kuitenkin puoliympyrä laukassa ja siitä vastalaukka vasempaankin suuntaan sai 6,5.
Radan jälkeen en oikein osannut sanoa mitään. Mitään rikkeitä ei tullut, ihan hyviä pätkiä oli joukossa mutta tietysti muutama ala-arvoinenkin suoritus mahtui mukaan. Prosentit olivat 60,434% - kun olimme luokan toiset lähtijät, en osannut yhtään sanoa tulisiko sijoille olemaan mitään asiaa.
Tuomarin kommentit olivat kyllä niin mieltä lämmittävät! Nyt alkaa huomaa, kuinka treenien jäljiltä pikku hiljaa palaset alkavat loksahtaa paikoilleen ja meno alkaa näyttää jopa ratsastukselta. :D "Siististi ja hallitusti esitetty kokonaisuus. Hyvää yhteistyötä. Saat hevosen liikkumaan tahdissa ja tasapainossa." JES. Kuuliaisuudesta ja ratsastajan asennosta, istunnasta ja avuista tuli seiskaa, mikä oli upea juttu, koska tuomarin linja paljastui todella tiukaksi luokan aikana.
Olimme luokan puolivälin yli johdossa, kunnes joku tajuttoman hienosti liikkuva ratsuponi meni meistä ohi. Kolme sijoittunutta olivat ainoat, jotka saivat yli 60% tuloksen - eli siis tiukka linja oli taas. Linja kuitenkin pysyi läpi luokan, joten ei siinä mitään.
Alla olevat kuvat verryttelystä.
Vaikkei rata nyt ihan priima ollutkaan ja mentiin pitkänä kuin nälkävuosi, niin julkaistaan nyt kuitekin. Itse suoritus alkaa vasta noin 2:00 kohdilla.
Aku pääsi tänään taas pitkästä aikaa lempparitouhujensa pariin. Se on niin ihanan innostunut joka kerta - ei raukka tajua, että innostus ei kaikissa tapauksissa korvaa taitoa. Tänään tosin meininki oli yllättävän tasokasta, yksikään tikku ei mennyt palasiksi eikä puomit kertaakaan lennelleet pitkin maneesia. Voisi jopa sanoa, että Aksu on oikeasti oppinut hahmottamaan kinttunsa paremmin.
Mentiin korotettuja ravipuomeja ja laukassa kavalettia. Molemmilla oli tosiaan taas huisin hauskaa. :--)
Välillä jopa lähestyttiin siivosti hurjaa estettä...
...mutta toisinaan "rennot jumppailut" muistutti lähinnä lentokonetta nousukiidossa. :'D
Loppuraveja
Akulla oli niin kivaa, että loppuravitkin se olisi halunnut mennä tättärää. :--)
Ravipuomit - ei tosiaan olla mitään maailmanmestareita tuossa. :P
Kehittyminen, oppiminen ja yleisesti asioiden tajuaminen vaan on niin siistiä! Toissa viikolla opin yhtäkkiä istumaan (paremmin). Yhtäkkiä siinä ratsastellessani vain tajusin, että "ahaa! mun täytyy siis ajatella koko kropalla ja kokonaisella kropalla paino alas ja taakse". Kas kummaa, kun meno parani. Ihan uskomatonta! Ihan kuin joku pikkulapsi, joka pitkän ajan harjoittelun jälkeen yksi kaunis päivä vain ottaa ne ensimmäiset itsenäiset askeleensa.
Viime viikonlopun valmennuksessa taas hiffasin, miten suuri merkitys on hevosen kaulan ja suun rentoudella. Keskityimme siis siihen, että Akun täytyy rehellisesti rentoutua kaulastaan. Kaulalihas ei siis saa olla litteänä ja jännittyneenä, vaan sen pitää olla rento ja selkeästi erottua. Ja mikä ero kunnon rentoudella saatiin aikaiseksi, ihan huikea!
Tahtoo lisää tuollaisia hetkiä ja fiiliksiä! :D
Alla olevista kuvista huomaa, kuinka Aku normaalissa ravissakin "liioittelee" tuota etujalan liikettä. Kun tuosta saisi vielä liikkeen kohdistettua enemmän myös eteen, eikä vain ylös, niin menoon tulisi vielä enemmän näyttävyyttä. Ratsastaja taas voisi muistaa, että mites sen selän pitäisikään olla... (ei ainakaan noin notkolla. ;).
Loppuviikon suunnitelmissa on ratsastaa perjantaina Aku vain rennoksi eteen alas, lauantaina tulee valmentaja ja sunnuntaina suuntaamme Karkkilaan kauden ekoihin kilpailuihin. Päätimme valmentajan kanssa, että menen siellä helppo B:3 ohjelman. Tällä kaudella tarkoituksena on kilpailla helppo A -luokkia, mutta ottaen huomioon viime kauden vaikeudet, menen nyt alkuun vain tuon B:n. Viime kaudella Aku oli lähes joka radalla jännittynyt (johtuen ihan varmasti minun jännityksestä, vaikka en sitä tiedostanutkaan), joten nyt olisi tärkeää vain katsoa, miten saan Akun toimimaan nyt, saada hyvä fiilis ja onnistunut suoritus. Kisakuume on ihan valtava!
Alla lyhyt videopätkä viime sunnuntailta.
Moni on varmaan huomannut, että Facebookissa kiertää kaljahaasteen hevosversio. Meidätkin haastettiin, joten päätin vastata haasteeseen ja ratsastaa Akulla ilman satulaa ja suitsia. Ihan millä tahansa hevosella on moiseen hommaan todellakaan lähtisi, mutta Akuun luotan ja ihan hyvinhän (vauhdikkaasti) se meni! :)
Tässä nyt tällainen sekamelskapäivitys kuulumisista. Kouluhommia on tällä hetkellä vähän turhankin paljon, joten postauksia on tullut vähän harvemmin. Yritän sunnuntaina kisojen jälkeen ehtiä kirjoittamaan, miten kauden aloitus oikein sujui.
Noniin. Tänään sitä taas oltiin kansainvälisen valmentajan silmien alla. Aluksi jännitti, että miten käy... Lopulta jännitys katosi ja keskityin vain sisäistämään kaikki neuvot ja ajatukset. Aku ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen, mutta siis ihan upea silti.
Kiitos <3
Huomenna kirjoittelen ja julkaisen pidemmän tekstin. Sen verran mainitsen, että tein ensimmäistä kertaa elämässäni sulkuväistöä laukassa - ei se ehkä tekniikaltaan ollut täysi kymppi, mutta tilanteeseen nähden meni hienosti. Nyt viimein rohkaisin mieleni ja tässä sitä liikkuvaa kuvaa meistä. ;) Kiitos kaverilleni Helkalle luottokuvaajana olemisesta.
Taisin jossain tekstissä mainitakin, että olen silloin tällöin ratsastellut pientä Eetu-ponia. Hitsit se on mainio otus! Ilmeisesti se ei koskaan ennen ole ollut kunnolla ratsuhommissa, koska oikein päin kulkeminen oli pari ekaa kertaa ihan ihmetyksen aihe. Myös tallille tullessa se oli hirveä jäärä: kierteli ja kaarteli, ei pysynyt hetkeäkään paikallaan ja oli todella ärsyttävä. Nyt se on kuin pieni enkeli, seisoo ja odottaa nätisti sekä vain katselee isot tummat silmät tarkkana muiden puuhia!
Olen ratsastanut Eetulla ja vähä opettaa sitä ratsuna olemisen salaisuuksiin kai kolmisen kertaa. Nyt viime viikolla asiat vain naksahtivat paikoilleen, ja poni kauniisti myötäsi ja haki itse alas, ajatus peräänannosta on siis jo häilyvänä pienen ponin mielessä! Takapää pitää saada toimimaan paremmin, sillä nyt sillä on vielä vähän ongelmia eteenpäinpyrkimyksen kanssa. Lisäksi pää nyökkää välillä liikaakin kuolaimen alle, mutta pääasia, että poni uskaltaa rentoutua eikä tikitä pää pilvissä. Uskon kuitenkin, että edellä mainitut seikat alkavat nopeasti toimia, kunhan poitsu ensin tottuu kulkemaan uudella tavalla - pikku hiljaa. :) Laukat nousee pienen kiihdyttelyn jälkeen, mutta joka kerta nopeammin. Nyt poni on alkanut vähän taipumaankin, ja kunhan vähän treenaillaan ja totutellaan uuteen meininkiin, voi nopeasti alkaa ajatella asetuksia ja väistäviä apujakin. Käyntiin ja raviin siirtymisen sekä pysähdyksen sujuvat ja olivat ponille ihan tuttujan alussakin.
Siitä tulee tosiaan varmasti tosi kiva peli, se tuntuu jo nyt kevyeltä suusta ja on hirveän nopea oppimaan ja hiffaamaan asioita. Eetun olisi tarkoitus toimia tallin lasten ponina ja erityisesti yhden tallilla käyvän tytön ratsuna. Ehkä pääsevät vielä valmentautumaan ja tulevaisuudessa kisoihinkin!
Maanantaina kävin taas toisen poniherran selässä. Leevi on usein aika adhd ja kuumuu todella herkästi. Nyt jotenkin alusta asti ponski oli rennolla mielellä, joten käytin sen hyödyksi ja tehtiin vain pikkupikkuravia ajatuksena niiiiiiin rento meininki kuin mahdollista. Leevi venytti ihan alas ja kuunteli istunnan apuja aivan älyttömän hienosti, pystyin täysin keksittymään vain omaan istuntaani ja sillä vaikuttamiseen. Se oli tyytyväisen, rennon ja keskittyneen oloinen melkein koko ratsastuksen ajan. Hirveän hauskaa! Seuraavaksi varmaan länkkäsatula niskaan? Hihi.
Usein tuollaisen rentouteen ei ihan ylletä, vaan meno on aika kuumahkoa. Leevi on niin liikkis ja huvittava, kun se tohkeissaan touhuaa ja tykkää tekemisestä, ja usein se tarjoaa kaikkia temppuja ihan itse. Esimerkiksi alla oleva kuva on tilanteesta, jossa poni itekseen vain kokosi ja kokosi ja nousi, ja kuski kiljui kyydissä kuvaajalle, että "apuaaa mitä tää poni tekee!". Vastaus oli, että ilmeisesti piffiä.
Leevillä on älytön kyky koota itseään ja se suorittaa asioita, jotka hämmentävät totaalisesti! Tosiaan toissa ratsastuskerralla poni kävi äärimmäisen kuumana, tarjosi piaffia ja passagea ja nousi edestä niin, että melkein alkoi pelottaa. Häntä viuhoi ja korvat meni luimuun pienestäkin liioitellusta avusta, ja välillä oli pakko heittää ohjat pois ja antaa ponin kävellä ja rauhoittua, ettei ihan oltaisi räkähdetty ilmaan! Esiintymisen jälkeen poni oli taas niin tyytyväisen oloinen itseensä ja maiskutteli suutaan. Hauska!
Videolla tosiaan mennään tarkoituksella tuollaista tipitipiravia, melkein lähtentelee jo jogia. Alla kuitenkin todistus siitä, että kyllä poni oikeasti osaa myös ravatakin.
Kesä 2012
Pari viikkoa menee ilman hepostelua, sillä tällä hetkellä sijaintini on viime vuoden joulun tapaan Espanjanssa. Saa nähdä, kuinka monta päivää menee, ennen kuin iskee hirveä ikävä. Akua liikuttaa reissun ajan kaksi kaveriani, joten lomailua ei sille ole todellakaan tiedossa!
Eetu ja Aku tutustuu. :) Aku oikeasti tykkää pienistä hevosista! Ponit ja varsat on ihan Aksun lemppareita.
PS. Bloggeri tuhoaa aika hyvin kuvien laadut nykyään. En ole aiemmin huomannut samaa. Onko muilla ollut samoja ongelmia?
Löysin Ylen Elävästä arkistosta aivan loistavan videon! Filmi on kuvattu vuonna 1937, ja siinä eversti esittelee hevosen koulutusta ja kouluratsastusta ruuna Pyrruksen kanssa.
Eniten silmään pistää hevosen muoto - se on paljon luonnollisempi. Jos nykypäivänä hevonen kulkisi noin paljon luotiviivan edessä, koulutuomari varmasti rokottaisi ja sanoisi, ettei kunnolla peräänannossa. Olisi mielenkiintoista tietää, missä kohtaa on tullut se taitekohta - vai onko trendi kehittynyt parinkymmenen vuoden ajan - jolloin on alettu vaatimaan täysin luotiviivalla kulkemista. Tulee vain mieleen, jatkuuko tämän tyylin kehitys koko ajan pahempaan suuntaan kaikkine rollkurineen...
Oli miten oli, filmi oli todella mielenkiintoista katseltavaa. Pyrrus-ruuna liikkuu uskomattoman hienosti tehden puhtaat piffit ja paffit, vaikka tuohon aikaan ei varmaan noiden armeijan lättäsatuloiden kanssa liikkuminen ole ollut maailman mukavinta? Ken tietää. Hilpeyttä ainakin minussa sai aikaan kaikki nuo termit: nuoralla ajaminen (juoksuttaminen), kuolainsuitset (nivelsuitset), tankosuitset (kanget) jne.
Suosittelen lämpimästi kaikille! Videohan on tosiaan 76 vuotta vanha - älytöntä. :)
...tai ainakin enteilee tuloaan: räystäät tiputtelee sulamisvesiään, harjatessa talvikarvat pölisevät ja kutittelevat nenässä, Aku saa viipottaa nakupyllynä tarhassa ja maastossa pääsee laukkailemaan osin sulaneilla teillä. Päivä on pidempi kuin yö, joten jee! Voin ehkä jo sanoa, että julmasta talvesta on selvitty. :)
Viime sunnuntaina olin uudestaan Paulo Bastuksen valmennuksessa. Oli taas tosi upeeta, ja sain irti todella paljon. Paulo pisti meidät treenaamaan piaffea, koska se on äärimmäisen hyvä tapa opettaa Akua laittamaan kintereensä paremmin alle ja kokoomaan itseään. Muutamia hyviäkin piffittelyjä tuli, mutta eihän se ollut lähellekään oikeaa piaffea, vaan lähinnä työskentelyä kohti sitä. Aku on kuitenkin melko poikkeuksellinen suomenhevonen, koska se oikeasti pystyy siihen.
Vähän sellainen olo, etten oikein tiedä mitä kirjoittaisin? Olen käynyt valmennuksissa joka viikko, ja kerta toisensa jälkeen Aku on ollut hienompi ja hienompi. Tosin tiistain tunnilla Aku oli jumissa sunnuntain kokoomisharjoitusten takia, joten se painoi aika pahasti kädelle. Se on pari viimistä kuukautta ollut erittäin kevyt, jopa kootussa ravissa se jaksaa nykyään kantaa itse itsensä. Valmentaja oli sitä mieltä, ettei syytä huoleen (itse ensin ajattelin, että nyt se on vähintään sairas ja kipeä ja selkä ja jalat rikki ja mitä kaikkea :D). Liikuntaa vain, jotta paikat aukee, mutta kunnon prässäämistä ei kannata tehdä. Eilen kävin maastoilemassa, ja ai vitsit poitsu taas tykkäsi.
Vasen laukka alkaa olla todella hyvällä mallilla. Sain taas herätyksen siitä, että ratsastajan avuilla ja istunnalla on aivan järisyttävän suuri vaikutus hevosen liikkeeseen. Vasen laukka oli aivan puhdasta, tarmokasta ja kolmitahtista pienelläkin ympyrällä, kun istuin satulassa oikein. Uusi mielikuvani laukassa istumiseen: kuvittelen, että joku vetää mua häntäluusta alas hieman etuviistoon - näin saan käännettyä lantion eteen ja painopisteeni on istuinluilla tarpeeksi takana.
Minkälaisia mielikuvia teillä on apuna ratsastuksessa? :)
Ensimmäisestä Paulon valmennuksesta mulla on hieman videomateriaalia, jota katsellessa huomasin, että olkapääni ja yläkroppani ei ole täysin ryhdissä. Ajoittain istun oikein mallikkaasti, mutta hirveän helposti painan rintakehän alas ja olkapäät painuu eteen. Siitä siis uusi tavoite!
Heh, alla video parin viikon takaa. Oon saanut rakennettuu hyvää luottamusta Akun ja mun välillä, ja nykyään irtojuoksutan sitä niin, että se saa hetken painella yksin, ja sen jälkeen Aku juoksee mun perässä vapaana. On älyttömän hyvä tapa, koska silloin molemmat joutuu liikkumaan - kasvattaa myös ratsastajan kuntoa. ;) Alla siis pieni, erittäin epäselvä kännykällä kuvattu pätkä meidän touhuilusta.
Ja sitten loppuun muutama kuva viime valmennuksesta.
Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta nytpä tulee asiaan korjaus!
Kouluratsastaja yllätti tässä muutama päivä sitten, ja kavereiden innoittamana päädyin hyppäämään muutamia pikkuesteitä Akun kanssa. Oli muuten ihan mielettömän hauskaa, vaikka taas todettiin, ettei Aku kyllä ole mikään estekenttien suvereeni valloittaja... Se innostuu valtavasti päästessään pomppimaan, mutta unohtaa itse hyppäämisen siinä touhotuksessa. Etujala nousevat vähän, mutta takajalat tulevatkin sitten vähän niin ja näin perässä.
Saatiin kuitenkin pari ihan hyvääkin hyppyä. Esteen alle laitettiin siniset laatikot, jotka olivat sen verran jännittävät, että Aku ensimmäistä kertaa jopa venyi ja nosti jalkojaan!
Koulusatulalla hyppääminen ei ole mitään maailman mukavinta, mutta niistä pikkuruisista ehkä 60cm korkuisista esteenpoikasista yli pääseminen onnistui kyllä koulupenkinkin kanssa.
Onnistunein hyppy
Kaverini otti videota, mutta hysteerisesti kikattavan ratsastaja sekä tukiryhmän sekoilut aiheuttivat lieviä keskittymisvaikeuksia kuvaajalle. Videosta kuitenkin saa (ehkä) joten kuten selvää, joten anti mennä!
Kommentit hyppyjen aikana:
"Mä voisin kerrassaan sanoa, että kyllä tosta hevosesta löytyy energiaa, vaikka se onkin tuollainen lihapulla!"
"Ähähähääh, hahahaah, hehehehhe. Voi luoja..."
"Käännä!"
"Mä oon varmaan kuvannut tässä kaikkea muuta kuin Iraa, kamera vaan heiluu ja välillä näkyy, kun esteet lentelee. Hiihihih!"
"Nallekarhu jyrää..."
Mutta kaikilla oli hauskaa - en muista milloin viimeksi olisin nauranut 80% siitä ajasta, jonka olin hevosen selässä. :D Valmentajani oli sitä mieltä, että pikku esteiden hyppääminen ja esimerkiksi jumppasarjat tekevät todella hyvää. Akun täytyy oppia jäntevyyttä sekä käyttämään takajalkojaan paremmin.
Eilen väännettiin normaalin tapaan sileällä, ja vitsit Aku oli todella hyvä. En ole ehtinyt tällä viikolla valmennukseen, mutta siitä huolimatta hommat sujuivat ihan todella hyvin - jopa yllättävän hyvin!
Vajaan kahden viikon päästä onkin sitten SuoRan valmennusleiri Ypäjällä. Valmentajana toimii Rosali Kivitie. En ole koskaan ollut hänen valmennuksessaan, mutta olen kuullut paljon hyvää. Odotukset ovat korkealla, koska viime syksyn leiri oli todella antoisa; sain paljon vinkkejä ja motivaatiota jatkoa varten.
Kävin tänään jo aamupäivällä tallilla, ja koska maneesi oli kokonaan meidän, päätin laittaa sinne puomin ja kavaletin ajatuksena kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni Akulla hyppäämistä. Ja voi hyvät hyssykät sentään! Aku the koulusuokki lähti aivan lapasesta päästessään loikkaamaan pikkiriikkisen, ehkä noin 60cm korkean kavaletin yli.
Akun omistaja on kertonut, että herra ei ole mikään lahjakkain suomalainen hyppäämisen saralla... Se kyllä hyppää, mutta koordinaatio ei ihan aina toimi ja silloin tällöin katkenneet puomit lentelevät sinne tänne. Täytyy tosin sanoa, että yritystä löytyi ja Akulla oli aivan mahdoton imu esteelle! Päästiin me siitä kavaletista yli useaankiin otteeseen, mutta vauhti kyllä hirvitti - maneesi kävi aika ahtaaksi, kun vauhti kiihtyi esteelle ja vielä sen jälkeenkin painettiin sata lasissa. Mutta hauskaa oli ja poitsu touhotti ihan innoissaan. :)
Tästä hurjasta estetreenistä tuli mieleeni pari puomityöskentelyvideota, jotka tallikaverini kuvasi tammikuun alussa. Laitoin pätkät yhteen ja tein niistä pienen videokoosteen. Laatu on juurikin sitä itseään, mutta eipä pimeässä maneesissa kännykällä mitään laadukkaita HD-videopätkiä taiteillakaan.
Akulla on koko syksyn ollut jaloissa hieman nestettä, ei mitenkään huolestuttavasti, mutta kuitenkin sen verran, että harmittaa. Jalat eivät ole lämpimät, ja nestettä on vain hieman vuohisen yläpuolella. Olen kylmännyt vedellä, lumella ja linimentillä, mutta mitään pysyviä tuloksia ei ole tullut. Päätin kokeilla BOT-tarrapatjoja, vaikka olen aina ollut hiukan skeptinen Back on Track villitystä kohtaan. Mutta täytyy sanoa, että eron huomasi heti! Jalat eivät olleet yhtään niin turvoksissa, kun olin käyttänyt niitä.
Linimentti on vähän hankala, koska Akulla on aika herkkä iho jaloissa. Sillä nimittäin alkoi jalat hilseilemään, kun loppukesällä käytin linimenttiä useamman kerran viikossa. Tallinomistaja ehdotti kylmäsavea - onko kellään kokemuksia? Mietin myös, kannattaisiko Akulle iskeä välillä yöksi lämppärit jalkoihin, jos niistä olisi samanlaista apua kuin BOT-suojista? Back on track tuotteita kun ei saisi hirveästi käyttää pitkiä aikoja... Tai näin olen ainakin ymmärtänyt?
Aku on iso, kookas ja todella suuriliikkeinen suomenhevonen, joten ei ihmekään, että jalat ovat kovilla.
Hevosten kanssa ei ole ollut mitään ihmeitä - perus hömpsöttelyä ja vähän treenailua.
Akusta tuli pari viikkoa sitten nakupelle, ja olihan homma! Akun mielestä koko huriseva ja suriseva laite oli ehkä maailman suurin maailmanloppu... Vatsan, selän ja jalat se antoi ihan hyvin klipata, mutta raukkaa alkoi heti hirmuisesti ahdistaa, kun pärisevä klipperi tuli lähellekään päätä tai korvia. Lopulta saimme sen tallikaverini kanssa klipattua, mutta noh, jälki ei ollut mitään päätä huimaavaa. Klippaus itsessään on nyt tasainen, mutta kaikkien neljän jalan klippausrajat ovat eri korkeudella... Ei se nyt järkyttävästi pistä silmään, mutta jos katsoo tarkemmin, niin asian kyllä huomaa helposti. Onneksi ei ole hetkeen kilpailuja tiedossa!
Aku on ollut välillä vähän huono ratsastaa, mutta eilinen valmennus antoi taas ihan mielettömiä oivalluksia. Sari kehui, että Aku on mennyt tosi hyvään suuntaan ja on vielä hyvässä kunnossakin. Tosin mun mielestä pömppämaha voisi ehkä vielä pienentyä, mutta muuten alkaa asiat olla hyvällä mallilla. :)
Mun pitää vain itse muistaa jatkuvasti olla hereillä, enkä saa "antaa olla", jos Aku tekee vähän mitä sattuu ja puuhailee omiaan. Koska se oppii hirveän helposti, että voi vaan mennä jolkottaa, jos en huomauta sitä oikealla hetkellä oikeista asioista.
Irtojuoksutin Akua muutama päivä sitten, ja se tykkäsi niin kovasti! Aina muutaman kieroksen laukkailtuaan se kuitenkin tuli aina luokse, ja jäi siihen ihmettelemään, että mitäs seuraavaksi. Sen kanssa on niin hauska puuhata, se seuraa ja odottaa missä tilanteessa vaan. Tänäänkin meinasi käydä todella hullusti, kun maneesista poistuessamme maneesin ovet alkoivat painua ilmavirran takia kiinni, ja Aku jäi tietysti kahden oven väliin. Se jäi satulan kohdalta jumiin, mutta kuunteli mua ja jäi seisomaan paikalleen, ja mitään ei onneksi sattunut! Mainio tapaus. :)
Pari päivää oli melko jäistä meininkiä ja hepat saivat luistella tallista tarhaan ja takaisin. Onneksi itse tarhat eivät olleet millään tallilla erityisen liukkaat, joten ei sentään tarvinnut seisottaa hevosia tallissa hokkeja odotellessa.
Juoksutin tänään Pikon, joka oli epä-pikomaisesti aika hurjalla tuulella. Maneesissa huikkasin tallikavereille, että Piko on aina niin rauhallinen, ei kyllä hötkyile edes juoksuttaessa - ja tietenkin sieltä sitten lennähti muutamat ilopukit ja pörähdykset. :P Maneesi oli tupaten täynnä (tavanomaista näin talviaikaan), joten juoksutukset jäivät melko vähille, lähinnä kävelin paljon ja hetken pistin pojun hölkkäämään ja laukkaamaan.
Piko on ollut jotenkin hankala vasempaan kierokseen, erityisesti aina ratsastuksen alussa. Lopussa, varsinkin kun päästää pitkäksi eteen ja alas, se on yleensä ihan ok molempiin kieroksiin; taipuu eikä pure kiinni ollenkaan. Ehkä jotain pieniä jumeja tai jäykkyyttä? Täytyy katsoa miten jatkossa.
En ole nyt ehtinyt (ja autoni miljardikorjauksen takia myöskään rahallisesti kyennyt) käymään valmennuksessa Pikon kanssa. Valmentajamme Sari kuitenkin näki, kun viimeksi ratsastin ja sanoi Pikon ravin kehittyneen ja neuvoi, että siirtymisillä saisi turhaa vauhtia ja kiitämistä kuriin. Parina viimeisenä ratsastuskertana on löytynytkin muutama pätkä tahdikasta ja hyvää ravia, mutta todella nopeasti kaikki taas leviää käsiin ja lähdetään kuin höyryjuna painelemaan pitkin uraa. Mutta hiljaa hyvä tulee. :)
Pakko jakaa kanssanne suloinen pätkä Pikosta viikon takaa. Piko on niin hauska, se seuraa joka paikkaan ja haluaa huomiota aivan jatkuvasti. Karsinassa on välillä hankaluuksia ottaa kavioita, kun herra seuraa perässä ja nuuskuttaa naamaa ja sormia. :) Mainio tapaus! Alla oleva video on kuvattu kännykällä ratsastuksen jälkeen. Tykkään ottaa loppukäyntien ajaksi satulan veke kokonaan ja kävelyttää, silloin vertyy niin hevosen kuin ratsastajankin jalat!
Leevi oli typerän pakkasen takia hetken vähemmälle liikunnalla, koska kenttä meni niin huonoon kuntoon. Iloksemme se kuitenkin suli ja pehmeni yhtä nopeasti kuin jäätyikin, ja eilen ja toissapäivänä ratsastin Lepalla ilman satulaa. En tiedä onko Leevin rakenne mulle jotenkin optimaalinen, mutta alan vahvasti olla sitä mieltä, että pystyn istumaan Leevin selässä ilman satulaa huomattavasti paremmin kuin satulan kanssa. Nyt haluan kokoajan mennä ilman satulaa, haha! Tein molempina päivinä paljon avoja ja sulkuja, paljon asetuksia, vastataivutuksia, taivutuksia yms. jumppaa, jotta parin päivän ratsastamattomuuden (Leevihän pelleilee tarhassa Hepun kanssa 12 h päivässä, joten mistään seisomisesta ei kyllä voi puhua - sen takia käytin tuollaista sanahirviötä) aiheuttama jäykkyys katoaisi. Eilen poni kulki jo todella hyvin.
PS. Välillä oikolukiessani omia tekstejäni naureskelen kippurassa täällä ruudun takana. Tänäänkin meinasin kertoa teille arvon lukijat, kuinka Leevin kanssa tein astutuksia ja vatsataivutuksia yms. :--D
Ei mennyt lauantain kisat ihan niinkuin oli tarkoitus... Noh, välillä tulee vähän takapakkia, ei voi mitään. Aku oli vielä verkassa ihan ok, mutta saman tien radalle päästyämme tapahtui joku ihme lamaannus, ja Akulta katosi kaikki puhti ja energisyys. Lähinnä tuntui siltä, kuin olisi ratsastanut nälkiintynyttä laamaa. :D Aivan kamalaa...
Luultavasti viime viikko on ollut turhan rankka, ja se kostautui sitten kisoissa. Periaatteessa rata oli "ehjä" viimeistä laukannostoa keskihalkaisijalla lukuunottamatta. Mitä siinä sitten tapahtui, en tiedä, mutta Aku ei vain nostanut laukkaa, vaan lähti hirveetä hirvenravia kohtia tuomareita. Sitä häpeän määrään... Lopulta sain kuitenkin laukan nostettua, mutta voi jösses soikoon! Ja toinen tuomari ei taaskaan tykännyt... rivien välistä pystyi lukemaan suoranaiset haistattelut. Toinen antaa kutosta ja toinen 4,5... jep jep. Semmonen 6% ero taas vaihteeksi. Mutta ei sentään ollut suurimpia sinä päivänä. Muun muassa voittajalla oli 9% ero... En jaksa enää edes vaivautua vaahtoomaan asiasta. :D
Nyt otetaan hetken aikaa vähän kevyemmin, ja mennään rauhaksiin, pidetään kivaa ja unohdetaan kunnon treenaaminen tällä viikolla. Ensi lauantaina kyllä on taas jännät paikat, sillä lähdetään Helsinkiin esiintymään suomenhevoskatrilliin. Esiinnymme markkinoiden yhteydessä ja kuljemme pitkin Helsingin keskustaa! Varmasti upea kokemus. :)
Leevistä löytyy taas videota tältä päivältä. Pari vapaapäivää + hirveä maailmanlopun tuuli = kuumahko poni. ;)
PS. Leevin pitää aina kuskata eväitä mukana. ;) Ponin mielestä työnteko onnistuu ihan hyvin suu täynnä lehtiä!
On se nyt kumma! Pitäiskö sitä oikeasti vaihtaa rautiaaseen puoliveriseen, niin saisi tietää millä tasolla sitä oikeasti mennään... Sunnuntaina käytiin poninpompulan kanssa Järvenpäässä. Mutta ennen, kun alan vaahdota piste-eroista, haluan hehkuttaa kuinka ystävällistä ja mukavaa porukkaa kisoissa oli! Aivan huippu fiilis saapua kisapaikalle, kun liikenteenohjaajista lähtien kaikki ovat yhtä hymyä, palvelu on ystävällistä, ohjeet selkeitä ja toimintaa nopeaa - sekä kaiken kukkuraksi toimihenkilöt ja järjestäjät toivottavat tsemppiä koitokseen. Lisää tällaista! :)
Mutta sitten itse valittamiseen... On turhauttavaa, kun ihan ok radasta (jossa oli pari heikkoa kohtaa, mutta myös paljon hyvää) toinen tuomari antaa 63,2% ja toinen 56,6%. Missä vika? Onko kouluratsastuspiirit puolillaan rasisteja? Muiden tuloksia selatessani kävi ilmi, että huomattavan usealla suomenhevosella ja ponirotuisella oli kaikista suurimmat piste-erot.
Mitä pitäisi ajatella, kun tuomarit istuvat autoissaan vierekkäin, näkevät samasta kohtaa saman liikkeen, ja silti toinen antaa 5,5 pistettä "anna enemmän ohjaa" ja toinen 8 pistettä "Hieno käynti!" kommentin kera?
Kirjava poni on kai kaikista pahin. Tuleehan muillekin välillä suuria piste-eroja, koska kyseessä on arvostelulaji, ja joskus toinen tuomari on linjaltaan tiukempi kuin toinen, ja joskus taas tuomarin sijainti vaikuttaa, sillä jostakin kohdasta katsottuna hevosen vinous saattaa jäädä pimentoon tms. Mutta tuloksia selatessa ko. kisojen tuomarien linja oli yhtenäinen näitä tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta... Turhauttaa, kun haluaisin saada todellisen tuloksen, eli sillon, kun menee huonosti huonot pisteet ja silloin, kun toimii, hyvät pisteet. EN siis tässä vikise, että "typerät tuomarit eivät anna hyviä pisteitä", vaan sitä, että on vaikeaa arvioida omaa suoritusta, kun näkemyksissä on niin suuria eroja...
Ja kyllä, tiedän ja olen myös sisäistänyt sen, että kouluratsastus on arvostelulaji, ja kukaan ei koskaan pysty arvostelemaan täysin objektiivisesti, ja jos ei tätä kestä, on syytä vaihtaa lajia. Mutta mielestäni asioista saa ja pitää puhua ääneen. Minkä takia ratsastusmaailmassa edelleen on rasisteja, jotka katsovat rotua tai väriä, ja unohtavat arvostella sitä, mitä näkevät sillä tietyllä hetkellä, siinä tietyssä paikasssa? Ja tämä pätee niin hyvässä kuin pahassakin. Tuntuu myös väärältä, jos selkeästi huonosti esittämästäni liikkeestä tai rikosta tuleekin hyvät pisteet - ei sekään palvele tarkoitusta. Itse ainakin kilpailen tarkoituksenani kehittyä.
Mutta ei auta itku markkinoilla. Treeniä ja startteja vain lisää. Ehkä vielä jonain päivänä keksitään objektiivisuus-pilleri, jonka tuomarit joutuvat nielemään aina ennen kilpailuja. ;)
Mutta vaikka poni kenkkuili alkutervehdyksessä ja parit siirtymiset meni pitkäksi, olin ihan ällikällä lyöty Lepan hermoista! Joo, Leevi oli varsinkin radan alkupuolella jännittynyt, mutta ei tehnyt mitään muuta kuin hirnahti, kun kesken radan äänentoistolaitteista kuului iso pamahdus! Itse kyllä hätkähdin kesken laukkaympyrän, että mikäs kolmas maailmansota täällä alkaa. :D
Vapaa käynti oli myös aivan uskomaton. Joskus kirjoitinkin, että käynti on Leevin heikkous, sillä se menee todella herkästi passimaiseksi. Mutta tosiaan, toinen tuomari räväytti vapaasta käynnistä 8 ja varusti vielä kehut huutomerkin kanssa! Upeeta.
Alla pätkiä radalta (ja myös radan kiertämisestä). Kuvauspaikka oli hankala, ja välillä kamera heilui niin pahasti, että laitoin tosiaan vain osia radasta. Sekä sensuroin mm. järkyttävimmän alkutervehdyksen ikinä!
Omaanki silmään pisti, että ravin tahti olisi saanut olla rennompi ja rauhallisempi. Joissain kohdissa poni hieman tikittää, eikä jännityksen takia tosiaankaan näytä miten hienoon raviin oikeasti pystyisi. Laukkaosuudet olivat jo parempia ja käynti puhdasta!
Muita kuulumisia
Tällä viikolla tarkoituksena on keskittyä täysin Akuun, sillä lauantaina olisi koitoksena ESRAn aluemestaruudet. Aika jännät paikat, sillä siellä pitäisi startata ensimmäinen helppo a -luokkani. Akuhan on vanha konkari, ja onneksi suokkimestauuden luokkana on kenttäkilpailuohjelma nro 6, eli a-tasoa helpoimmasta päästä.
Aku on toiminut aivan törkeän hyvin viime aikoina. Ainoa ongelma on oma oikea jalkani... Lantioni on mitä ilmeisemmin taas sijoiltaan (ratsastin kesällä erästä stunttihevosta, ja mentiin sitten kunnolla ympäri, ja hevonen kaatui päälleni... hups). Sen takia raviväistöt vasemmalle ovat ihan täyttä tuskaa, ja epäonnekseni se on vielä Akunkin huonompi suunta. Reeniä reeniä, ja paljon venyttelyä, niin ehkä siitäkin selvitään. :)
Ja pakko vielä sanoa, että on aivan mieletöntä, kun Aku nyt siirtyi maneesitallille. En ole koskaan eläissäni ratsastanut maneesitallilla (paitsi tietysti joskus aikoinaan ratsastustuntilaisena), ja olen aivan innoissani, että minun ei tarvitse ratsastaa Akun kanssa vesisateessa, koska voin mennä sisälle maneesiin! Elämän pieniä iloja, joten kaikki te, joilla on mahdollisuus maneesiin, olkaa tyytyväisiä ja muistakaa iloita siitä. :)
Taas on viikko vierähtänyt (vähän liiankin nopeaan) heppaillessa. Typerä flunssa vaan jaksoi piinata, mutta nyt on nenäliinojen päivittäinen kulutus vähentynyt ainakin 90%, eli siitäkin selvittiin!
Perjantaina olin Pikolla valmennuksessa, ja illalla touhuttiin taas suokkivauvan kanssa.
Piko on saanut aivan uudenlaista virtaa ratsastaessa. Se liikkuu omalla moottorilla ja suunta on kokoajan eteen! Alussa oli vähän vaikeuksia, koska Pikolla ei ollut niin selvää omaa eteenpäinpyrkimystä, mutta nyt se on vihdoin löytynyt. Tänäänkin mentiin semmoista haipakkaa pitkin kenttää että! Laukkakin nousee upeasti ja kokoajan pienemmillä ja herkemmillä avuilla.
Valitettavasti Pikosta ja Akusta ei hirveästi ole kuvia, sillä harvoin saan raahattua ketään kuvaamaan kyseiselle tallille. Ensi viikolla kuitenkin pitäisi jotain todistusaineistoa olla luvassa!
Komea poika!
Ja Heppu on aina yhtä mainio! Puskiin ryntäily ja jungertaminenkin (suomennos: venkuilu, vääntelehtiminen, yleinen heiluminen tien reunasta reunaan) on vähentynyt huimasti. Hepun kotitallilla ei ole kenttää, joten pihassa ja pihatiellä olemme tähänkin asti puuhailleet. Nyt syksyn tullen tietenkin tulee kunnon sänkkärit ja oma kenttä on myös rakentumassa pihaan - niitä odotellessa!
Selkäännousu! Heppu lähes poikkeuksetta malttaa aina seistä paikallaan, ja
odottaa, että kuski kiipeää puikkoihin. :)
Käynnissä Heppu hakeutuu jo tosi hyvin kuolaimelle ja koko ajan pidempiä
pätkiä. Aina välillä heitellään päätä ja vastustellaan, mutta eipä 3-vuotiaalta
voi olettaakaan vielä huimia suorituksia!
Keskittyneet
Tällä kertaa ravailtiin ihan suoraan, eikä tehty Hepun mielestä niin
hauskoja pyrähdyksiä metsikköön. :D
Joka ratsastuskerran rutiini: kengänkärkien nuuhkiminen. :)
Satulaa pois!
Pitäähän sitä vähän pusutella ;)
Hepun mielestä pihlajan syöminen oli
mielekkäämpää puuhaa kuin sen edessä
poseeraaminen. :D
Hieno poika!
Leevin kanssa olimme tänään pellolla. Sateiden takia pohja oli todella pehmeä ja upottava, joten hirveän pitkää rutistusta ei voinut tehdä, eikä poni liikkunut erityisen hyvin jalkojen upotessa pehmeään peltoon. Kuitenkin otettiin muutama videopätkä, joista pieni kooste alapuolella. Sunnuntaina olisi vuorossa aluekoulukisat Järvenpäässä, eli loppuviikko menee sitä varten treenaillessa!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
+(640x358).jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)