Vuosi 2013 valokuvien muodossa

Viimeisiä vedellään. Uskomatonta, mutta niin vain tämäkin vuosi liukeni huomaamatta käsistä ja vaihtuu kohta seuraavaan. Kauheaa, kun aika kulkee koko ajan nopeammin! Täytynee varmaan tilata jo kiikkutuoli ja opetella kutomaan villasukkia...

Hevosvuoteeni 2013 kuului paljon uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, pettymyksiä, onnistumisia, unelmia, tavoitteita, uusia eläinystäviä... Muuhun elämään kuului muun muassa odotuksia, stressiä, pääsy yliopistoon, tavotteiden täyttymistä ja muutto Helsinkiin. 

Mutta enempää löpisemättä, antaa kuvien ja kuvatekstien kertoa hevosvuoteni 2013 kulusta. Pääsette nyt tutustumaan vähän syvemmälle tallielämääni vuonna 2013 - ja vielä varoitus, kuvia on paljon! 

Kiitos kaikille lukijoille ja toivontäytteistä ja ihanaa tulevaa vuotta 2014!

24.2. - Alkuvuosi oltiin vielä vieraalla tallilla. Lunta oli paljon!

1.-3.3. Olimme Ypäjällä valmentautumassa Akun ja Pikon ja poitsujen omistajan kanssa.

3.3. R. Kivitien valmennuksesta.

10.3. Kuva verryttelystä. Kisakausi startattiin Sammalistossa harjoituskisoissa. A-merkin kouluohjelma 60,4%

16.3. Portugalilaisen valmentajagurun Paulo Bastoksen valmennustunnilla. Se mies todellakin osaa asiansa, sain mielettömiä vinkkejä ja upeita tuntemuksia Akun kanssa.

17.3. Edellispäivän Bastoksen valmennus tehosi, ja sijotuimme Keravalla 3. 65,4% tuloksella. Koko kauden energisin ja rohkein rata.

8.4. Huhtikuussa palasimme Akun kanssa sen kotitallille. 

20.4. Kenttä oli jo kokonaan sula! Kahdessa viikossa lähti lumet, ja sitten puskikin jo kesä päälle. Voi kun aina jäisi se loskavaihe välistä, ja suoraan talvesta siirryttäisiin kesään!

27.4. Olimme Kormu Run -tapahtumassa mukana. Aku oli välillä tuota mieltä kaikesta hälinästä. :P

5.5. Olimme PunRan seurakisoissa. Helppo B:0 ja 3. sija 61,5%. Näiden pippaloiden jälkeen Akun sairasloman takia tuli kilpailutaukoa kaksi kuukautta.

11.5. Vappuna tallille syntyi hurmaava ja niin rohkea shettisneiti Wappu. 

24.5. Kävin taas stunttiheppa Jardin selässä (joka oli edellisvuonna pitkän rodeon jälkeen hypännyt pystyyn ja kaatunut suoraan selälleen päälleni). Jard esiintyy Marcin Machin kanssa stuntshowssa, menee pyynnöstä makuulleen, hyppää pystyyn, menee tulen läpi ja mitä kaikkea uskomatonta. Nykyään sillä voi jo melkein kuka vaan ratsastaa (pitkään se heitti kaikki muut selästään paitsi omistajansa), mutta viime vuonna asia ei ollut ihan niin. Älykkäin ja itsetietoisin hevonen, jonka olen koskaan tuntenut. 

31.5. Akun saikkuillessa kiipesin PRE-ori Naveganten selkään. Sillä ei oltu aikoihin ratsastettu, joten meininki oli noh… aika huimaa. Nawen isä on GP-tasolle treenattu Habanero XLI - upea! Nawe oli loppukesän siitoshommissa, joten selkään ei ollut pahemmin asiaa... Se on kyllä pahin sonni, jonka olen tavannut. Mutta toisaalta taas kiltti. :) 

16.6. Akun saikkuilun takia ratsastelin enemmän Pikoa. Tehtiin kesäkuussa Pikon kanssa sen debyytti koulukisoissa, ja saman tien tuli voitto. Piko on vaan niin käsittämättömän kaunis!

7.7. Siuntiossa pääsimme taas radoille, ja heti tuli sijoitus ja 62,7%.

16.7. Heinäkuussa syntyi kesän toinen varsa: aivan ihastuttava pieni suomenhevostamma Hilma (i. Murron Valo)!

25.7. Kesytettiin vuotiasta, erittäin tuittupäistä ja (niinkuin kuva kertoo) upealiikkeistä suomineiti Huiminkia (i. Silvolan Hemminki). Tuosta tulee varmasti jotain hienoa! 

15.9. Kävin syksyllä ratsastelemassa muutamia kertoja kaverini nelivuotiasta suokkiruunaa Heppua (i. Sumiainen). Heppu pistettiin myyntiin, ja se löysikin nopeasti hyvän kodin! Taas yksi ihana hevonen.

30.8. Ehdoton huippu oli ensimmäinen alue-A startti Ypäjällä Kuninkaallisissa ja sijoittuminen vielä avoimessa luokassa! Fiilis oli aivan mahtava, sillä vastassa oli oikeasti hyviä ratsastajia ja hienoja hevosia. 

29.9. Loppukesästä kävimme kahdesti Tampereella aluekisoissa (helppo B) ja Tuusulassa seurakisoissa (helppo A) näistä kisoista ei sijoituksia tullut, mutta prosentit liikkuivat 61-62% tienoilla. Kuvan © http://hamh.pic.fi/

6.10. Kauden vikoissa kisoissa Hämeenlinnassa tuli vielä sijoitus ja 64,2% tulos. Akun ilmeet <3

30.10. Syksyllä aloin taas autella vanhan tutun Leevin liikuttamisessa. Ihana poni!

9.11. Syksyn kruunasi oman maneesimme valmistuminen loka-marraskuun vaihteessa. Olin lähes pelkästään maastoillut koko syksyn, ja päässyt kentälle vain valmennuksissa. Tosin olen varma, että maastoilupätkä kehitti hyvin Akun kuntoa ja kestävyyttä.

17.11. Marraskuussa kaverini kävi kuvaamassa. Talven aikana huomasin, kuinka älyttömästi Akun voima jotenkin yhtäkkiä oli kasvanut (tai sitten olin vain oppinut paremmin työstämään sitä esiin?). © MJ Photography

8.12. Leevi taas kuumuili ja esitti piaffin ja passagen alkeita. :D Ruunalla on kyllä älytön oriniska!

12.12. Joulukuussa kävin muutamia kertoja pienen Eetu-ponin selässä opettamassa ratsuna olemista. Kävi ilmi, että poni on oikein hyväsukuinen, saanut I-palkinnon varsana ja ollut rotunäyttelyssä CH-varsa! Aivan ihana poni myös.

14.12. Tallillamme oli pikkujoulutapahtuma, jossa esiinnyimme Aku kanssa kouluratsastuksen lajiesittelyssä. Hieno päivä ja kaikki sujui hyvin! © TP-O

Siinä vuoteni 2013. Palataan taas ensi vuonna!
t. Ira ja Aku

PS. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla!

Erikoispostaus: ero ihmisen ja eläimen terveydenhoidossa

Olen pitkään pohtinut eläimen ja ihmisen terveydenhoidon eroja. 

Itse olen viitisen vuotta sitten tapahtuneen ratsastusonnettomuuden takia käynyt aikamoisen rumban selkäni takia. Monen on varmasti vaikea kuvitella, minkälainen - välillä surkuhupaisakin - sirkusmeininki koko hoitoprosessi (tai oikeastaan sen puuttuminen) on ollut: terveyskeskuslääkäriä, erikoislääkäriä, röntgenkuvia, yksityislääkäriä, ultrausta, fysiatria, terveydenhoitajaa, hierojaa, kipulääkkeitä, fysioterapeuttia, magneettikuvia, lähetettä, työterveyslääkäriä, olkien kohauttelua, vahvoja relaksantteja, kuntoutusta, kuntoutuksen puutetta, jäsenkorjaajaa, pieniä toivon pilkahduksia, takapakkeja, lisätutkimuksia... Kolme vuotta ehti lantionivel olla sijoiltaan, ennen kuin seitsemäs lääkäri keksi mistä osa ongelmista voisi kiikastaa.

Yksi fysioterapeutti sanoo, että kaikki johtuu siitä, että toinen jalkani on pidempi. Toinen taas kertoo, että vika on varmasti lihaksistossa. Seuraavan mielestä kaikki kivut varmasti loppuvat, kunhan syön särkylääkettä. Eräänkin fysiatrian erikoislääkärin mukaan minussa ei ole mitään vikaa, minkä hän kykeni päättelemään vain molempien käsieni taivuttelulla ja vasaran kopautuksella polveen - ei edes huomannut 10-15cm vinoutta yläkropassa tai lantion epäsymmetriaa. Jonkun mielestä olkapääkivut johtuvat selvästi selän vammasta, ja toinen taas melkein naureskellen sanoo, ettei ne siitä johdu.

Lähete magneettikuviin oli kaiken huippu. Jos kuvat oltaisiin otettu jo viisi vuotta sitten, monet asiat (kuten monesti epäilty selkärankareuma) oltaisiin voitu sulkea heti pois. Mutta ehei, se on niin kallista. Kannattaa mielummin käyttää useita kymmeniä samalla kaavalla meneviä lääkärikäyntejä: mikä on ongelma? onko hoidettu ennen? onko kuntoutettu? noh, jatka jumpaamista ja syö kipulääkkeitä.  Magneettikuvissa ei lievää kulumista lukuunottamatta näkynyt onneksi mitään vakavampaa.

Mutta koko älytön pelleily ja pompottelu kiteytyy seuraavaan: 

Koska työterveyslääkäriltä saatu lähete fysiatrian erikoisklinikalle koskee ainoastaan alaselän selkäkipuja, ei fysiatri vastaa yhteenkään kysymykseeni, jossa viittaan johonkin muuhun kuin selän alueen oireeseen. Jankkaamiseni jälkeen fysiatri luovuttaa ja lataa pyöristyttävän kommentin: "Lähete koskee vain alaselkää, joten en voi ottaa mihinkään muuhun mitään kantaa. Polven oireulun tai pääkipujen takia suosittelen käymään uudestaan työterveyslääkärillä, hän ohjaa sitten uuden lähetteen tänne tai  esimerkiksi neurologille."

Teki mieli huutaa, että eikö kukaan koskaan ole kertonut, että ihminen on kokonaisuus. Pääkivut voivat johtua siitä, että onnettomuudessa kasaan painuneet nikamat painavat hermoja, jotka säteilevät ylös ja saavat niskalihakset jumiin, mikä taas johtaa päänsärkyihin. Miten ikinä ihmistä voidaan hoitaa tai selvittää oireilun syyt, jos kroppa pilkotaan pieniin palasiin ja sokeana muille asioille tutkitaan yhtä tietty asiaa, toinen lääkäri tutkii omaa pikku aluettaan ja kolmas keskittyy johonkin aivan muuhun. Miksi ihmistä ei voida hoitaa kokonaisuutena? Miksei voida avata silmiä, ja laskea vaivatta yksi plus kaksi on kolme? Miksi pitää tuhlata kaikkien aikaa ja muita resursseja, ja tutkiskella yksin ykköstä ja kakkosta, ilman mitään lopputulosta.

Siinä kohtaa vastaanottohuoneessa tuli mieleen, että voi kun olisin hevonen. Jos olisin hevonen, koko härdelliin olisi löydetty ratkaisu jo aika päiviä sitten - joko diagnoosi ja toimiva hoitokeino tai armollinen lopetuspiikki pakaraan "ei tuosta enää radoille ole, raukka vain kärsisi kun ei pääsisi elämään ihmisen elämää".

Eläinlääkärit tutkivat potilaansa kyllä viimeistä turpakarvaa myöten: katsovat hevosta liikkeessä, tutkivat veriarvot, tarkastavat jalat, kaviot, suoliston, yleisilmeen, lihaksiston, eivätkä lähetä kotiin ajatuksella "syötä sille joka päivä buranaa, eiköhän se siitä". Jos ei yhden ammattilaisen pohdinta tuota tulosta, niin otetaan mukaan kollega tai kaksi sekä kengittäjä. 

Rentoa eteen ja alas meininkiä kesän saikkuilun jälkeen.

Jos vielä joudun tutkimuksiin, niin kokeilen olla hevosen tavoin kertomatta mitään. Puren ja vingahdan jos sattuu, mutta muuten annan lääkäreiden ihan itse tutkia ja miettiä. Jos en kerro mitään, niiden ehkä täytyy itse selvittää asiat? Tai sitten laittavat lähetteen pöpilään - ratkaisu kai sekin. ;)

Ihanaa ja lämmintä joulua kaikille!

Hyvää joulua!

Aku ja Piko

Joulun kunniaksi päätin muuttaa blogin ulkoasua. Ei mennyt ihan nappiin, mutta menköön! Jonkunlainen väliversio, katsotaan jos huomenna saisin kursittua kasaan. :)

Vierailevia tähtiä

Voi poni sentään! 

Taisin jossain tekstissä mainitakin, että olen silloin tällöin ratsastellut pientä Eetu-ponia. Hitsit se on mainio otus! Ilmeisesti se ei koskaan ennen ole ollut kunnolla ratsuhommissa, koska oikein päin kulkeminen oli pari ekaa kertaa ihan ihmetyksen aihe. Myös tallille tullessa se oli hirveä jäärä: kierteli ja kaarteli, ei pysynyt hetkeäkään paikallaan ja oli todella ärsyttävä. Nyt se on kuin pieni enkeli, seisoo ja odottaa nätisti sekä vain katselee isot tummat silmät tarkkana muiden puuhia!

Olen ratsastanut Eetulla ja vähä opettaa sitä ratsuna olemisen salaisuuksiin kai kolmisen kertaa. Nyt viime viikolla asiat vain naksahtivat paikoilleen, ja poni kauniisti myötäsi ja haki itse alas, ajatus peräänannosta on siis jo häilyvänä pienen ponin mielessä! Takapää pitää saada toimimaan paremmin, sillä nyt sillä on vielä vähän ongelmia eteenpäinpyrkimyksen kanssa. Lisäksi pää nyökkää välillä liikaakin kuolaimen alle, mutta pääasia, että poni uskaltaa rentoutua eikä tikitä pää pilvissä. Uskon kuitenkin, että edellä mainitut seikat alkavat nopeasti toimia, kunhan poitsu ensin tottuu kulkemaan uudella tavalla - pikku hiljaa. :) Laukat nousee pienen kiihdyttelyn jälkeen, mutta joka kerta nopeammin. Nyt poni on alkanut vähän taipumaankin, ja kunhan vähän treenaillaan ja totutellaan uuteen meininkiin, voi nopeasti alkaa ajatella asetuksia ja väistäviä apujakin. Käyntiin ja raviin siirtymisen sekä pysähdyksen sujuvat ja olivat ponille ihan tuttujan alussakin.

Siitä tulee tosiaan varmasti tosi kiva peli, se tuntuu jo nyt kevyeltä suusta ja on hirveän nopea oppimaan ja hiffaamaan asioita. Eetun olisi tarkoitus toimia tallin lasten ponina ja erityisesti yhden tallilla käyvän tytön ratsuna. Ehkä pääsevät vielä valmentautumaan ja tulevaisuudessa kisoihinkin! 

Maanantaina kävin taas toisen poniherran selässä. Leevi on usein aika adhd ja kuumuu todella herkästi. Nyt jotenkin alusta asti ponski oli rennolla mielellä, joten käytin sen hyödyksi ja tehtiin vain pikkupikkuravia ajatuksena niiiiiiin rento meininki kuin mahdollista. Leevi venytti ihan alas ja kuunteli istunnan apuja aivan älyttömän hienosti, pystyin täysin keksittymään vain omaan istuntaani ja sillä vaikuttamiseen. Se oli tyytyväisen, rennon ja keskittyneen oloinen melkein koko ratsastuksen ajan. Hirveän hauskaa! Seuraavaksi varmaan länkkäsatula niskaan? Hihi.

Usein tuollaisen rentouteen ei ihan ylletä, vaan meno on aika kuumahkoa. Leevi on niin liikkis ja huvittava, kun se tohkeissaan touhuaa ja tykkää tekemisestä, ja usein se tarjoaa kaikkia temppuja ihan itse. Esimerkiksi alla oleva kuva on tilanteesta, jossa poni itekseen vain kokosi ja kokosi ja nousi, ja kuski kiljui kyydissä kuvaajalle, että "apuaaa mitä tää poni tekee!". Vastaus oli, että ilmeisesti piffiä.
Leevillä on älytön kyky koota itseään ja se suorittaa asioita, jotka hämmentävät totaalisesti! Tosiaan toissa ratsastuskerralla poni kävi äärimmäisen kuumana, tarjosi piaffia ja passagea ja nousi edestä niin, että melkein alkoi pelottaa. Häntä viuhoi ja korvat meni luimuun pienestäkin liioitellusta avusta, ja välillä oli pakko heittää ohjat pois ja antaa ponin kävellä ja rauhoittua, ettei ihan oltaisi räkähdetty ilmaan! Esiintymisen jälkeen poni oli taas niin tyytyväisen oloinen itseensä ja maiskutteli suutaan. Hauska!

Videolla tosiaan mennään tarkoituksella tuollaista tipitipiravia, melkein lähtentelee jo jogia. Alla kuitenkin todistus siitä, että kyllä poni oikeasti osaa myös ravatakin. 

Kesä 2012

Pari viikkoa menee ilman hepostelua, sillä tällä hetkellä sijaintini on viime vuoden joulun tapaan Espanjanssa. Saa nähdä, kuinka monta päivää menee, ennen kuin iskee hirveä ikävä. Akua liikuttaa reissun ajan kaksi kaveriani, joten lomailua ei sille ole todellakaan tiedossa!

Eetu ja Aku tutustuu. :) Aku oikeasti tykkää pienistä hevosista! Ponit ja varsat on ihan Aksun lemppareita. 

PS. Bloggeri tuhoaa aika hyvin kuvien laadut nykyään. En ole aiemmin huomannut samaa. Onko muilla ollut samoja ongelmia?

Pikkujoulut!

Järjestimme tallillamme pikkujoulutapahtuman viikonloppuna. Koko show onnistui todella hyvin, mitä on vieläkin vaikea uskoa. Olin ihan varma, että jokin katastrofi kuitenkin käy, koska päivässä oli paljon järjestelemistä niin hevosten, shown kuin tekniikankin puolesta. Pessimisti ei pety, vai miten se meni? ;)

Porukkaa oli yllättävän paljon, arvioimme mukaan noin 50 katsojaa. Ohjelmassa oli ensin kolmen ratsukon stuntratsastusshow. Vitsit, että on edelleen vaikea katsoa sitä meininkiä. Äijät ovat aivan hulluja! Täyttä laukkaa pitkin maneesia, sitten hillutaan hevosen sivulla, väärinpäin satulassa, pää alaspäin kyljellä, seisotaan, heilutellaan keihäitä ja miekkoja, hevoset hyppii pystyyn ja menee makuulleen pyynnöstä. Siistiä, mutta aivan hullua. Vaatii aivan älytöntä fyysistä suoritusta, koordinaatiota ja voimaa tehdä niitä temppuja. Piko the monitoimimies oli myös mukana showssa ja yllätti kyllä kaikki! Se on muutaman kerran ollut stuntesityksissä mukana, mutta eilen se oli silmin nähden aivan liekeissä. 

Esiinnyimme Akun kanssa kouluratsastuksen lajiesittelyssä. Akun omistaja juonsi ja kertoi kouluratsastuksen historiasta, tavoitteista, kilpailusta, arvostelusta, askellajeista ja liikkeistä. Akua hieman jännitti välillä särähtelevät kaiuttimet ja yleisö, mutta toimi todella hyvin. Valmentajammekin oli katsomassa, ja oli tyytyväinen suoritukseemme. Teknisesti kaikki ei sujunut ihan täydellisesti, mutta Aku pysyi hyvässä ryhdissä ja polki aktiivisesti takaa suurimman osan ajasta. A sai paljon ihailuja, on se semmoinen sydänten murskaaja!

Aku on yhtäkkiä mennyt aivan älyttömästi eteenpäin. Sen voima on kehittynyt hurjasti, ja tuntuu, että ihan vain parissa kuukaudessa. Mutta niinhän se on, oikeasti kantovoiman ja lihasten kehittyminen vie järkyttävän kauan aikaa. Vuodessakaan ei välttämättä ihan hirveästi tuloksia näy. Nyt takapää toimii todella paljon paremmin, se on aktiivinen ja polkee hyvin alle. Tänä kesänä melkein joka kisan protestilistassa (siis tuomaripaperissa ;) luki "enemmän voimaa taakse" tai "takapäähän lisää aktiivisuutta". Muutos on oikeasti aika huima.

Meidän shown jälkeen oli Akun omistajan vuoro esiintyä lännenratsastuksen lajiesittelyssä, kun minä juonsin. Aku oli tästä juontopuuhasta hieman eri mieltä, ja meinas alkaa sekoilemaan ja hyppimään pystyyn, joten koin hyväksi ideaksi tulla selästä alas ja olla rikkomatta mikrofonia. 

Tämän jälkeen esitimme vielä yhdessä lyhyehkön Pas de Deuxin. Ei ollutkaan ihan perinteinen esitys, sillä kouluratsukkoa ja lännenratsukkoa harvoin näkee samaan aikaan. Halusimme vielä näyttää, miten molemmilla hevosilla voidaan tehdä samanlaisia juttuja, vaikka fiilis ja meininki onkin aivan eri maailmoista.

Lopussa oli vielä vuorossa ratsastusjousiammuntaa. Omakin mielenkiinto syttyi, se on nimittäin tosi hauskan oloista! Odottelen, että kesällä rakennettaisiin maastoon joku rata - sitten olisi siistiä mennä täyttä laukkaa metsikössä ja ampua jousilla. ;)

Alla olevat kuvat: TP-O

En mä nyt ihan noin jännittynyt ollut, mitä kuva antaa ymmärtää? :D

Mitä tässä kuvassa tapahtuu? Näkymätön kyntöaura? Hahah!

Upea Aku, mutta miten noi kädet onkin noin sata metriä liian kaukana toisistaan? Hups. :D

Tämä kuva kiteyttää sen, mistä tekstissä puhuin. Akun ryhti ja voima ovat syksyn aikana kehittynet aivan sairaasti.

Keskilaukkaa

Pari sanaa hevosenhoidosta ja luottamuksesta

Mulle on kehittynyt varsin suuri kyky keksiä korviketoimintaa näin tenttiviikoilla (tosin kaverini on vielä parempi: kulmakarvat tulee hypittyä ja kynnet leikattua aina ennen tenttejä ;). 

Internetin syövereissä seikkaillessani löysin hilpeyttä aiheuttavan kirjoituksen "Old School Horsemanship versus New School Horsemanship" Equestrianreality -sivustolta. En nyt lähde kritisoimaan ihan kaikkea, mutta pieni provosointi ja keskustelun herättäminen on usein paikallaan - ja sitä paitsi, totta toinen puoli. 

Old School Horsemanship

If horse is too fat…… feed it less
If horse is too skinny ………….. feed it more
If horse looks good………. feed it the same
If the saddle doesn’t fit….. try a different one
If the saddle fits ……….. use it
If horse is sick……. Ring the vet
If horse is well…… leave it alone and don’t go looking for trouble
If horse is too cold …….. add a rug
If horse is too warm …….. take off a rug
If the horse is sweating and warm….. clip it
If horse isn’t sweating and doing little work….. don’t clip it
Horse needs to be shod…… shoe the horse
Horse doesn’t need to be shod….. leave it until it does need it.
Horses ears are forward ….. it suspects you have treats or it likes you
Horses ears are back and teeth bared……. It doesn’t like you, it’s a narky sod or its going to eat you.

New School Horsemanship


If horse is too fat…… either convince yourself that round is a shape and ignore all suggestions that horse is fat (he is just big boned!) or panic and try to starve horse in four weeks while spending a fortune on horse nutritionalist to help you do so.

If horse is too skinny ………….. Panic buy every weight gaining supplement on the planet. Put horse on expensive diet recommended by an internet randomer. Expect results in 2-3 weeks time.

If horse looks good………. fret and worry every five minutes that it might not be or stay the perfect size, buy endless supplements to keep it exactly how it is.

If the saddle doesn’t fit….. pay someone a fortune to come out and tell you that you need a custom made €3000 saddle that they will provide you with so that they can then charge you for fixing it every few months too. Constantly fret about muscle wastage and ill-fitting saddles

If the saddle fits ……….. get someone to check it just in case. Pay them a fortune to come out and tell you that you need a custom made €3000 saddle that they will provide you with so that they can then charge you for fixing it every few months too. Constantly fret about muscle wastage and ill-fitting saddles

If horse is sick……. Panic, ask advice of randomers on the internet, panic again, watch horse get worse, eventually call the vet, second guess vets opinion, ask internet randomers again, eventually follow vets advice.

If horse is well…… look endlessly for things that might be wrong and spend a fortune trying to find out what they are

If horse is too cold …….. fret and worry about how many rugs the horse should be wearing, what weights they should be and who is going to take them on and off every few hours because the temperature went up or down a degree.

If horse is too warm …….. fret and worry about how many rugs the horse should be wearing, what weights they should be and who is going to take them on and off every few hours because the temperature went up or down a degree.

If the horse is sweating and warm….. over analyse for days on what type and shape of clip to give the horse because how on earth will you make sure he is not too warm or not too cold and now after clipping how on earth will you know what rugs to put on him!?

If horse isn’t sweating and doing little work….. but he will look nice clipped won’t he?

Horse needs to be shod…… what type of shoes? How often will everyone else’s horse get shod? Ask advice of randomers on the internet

Horse doesn’t need to be shod….. panic about whether it needs to be shod

Horses ears are forward ….. the horse loves you dearly and has a deep Bella and Edward twilight-esque relationship with you that is rare and wonderful

Horses ears are back and teeth bared……. Horses aura has changed color and he is trying to convey an important message…. and he might eat you

Lukijat: tunnistatteko itsenne jostain kohtaa? :P Pakko myöntää, että välillä tulee oltua pienenkin normaalista poikkeavan asian kanssa hysteerinen, ja tuppaan keksiä ties mitä kauhukuvia, että nyt on varmasti mahahaavaa, jännevammaa, vitamiinin puutostilaa tai mitä ikinä. Yleensä kuvittelut kuitenkin unohtuvat jo seuraavana päivänä, kun kaikki onkin taas aivan normaalisti. 

Rauhassa päiväunilla ennen töihin joutumista. Kesä 2013.

Edellisestä huolimatta olen tottunut melko "huolettomaan" ja järkiperäiseen hevosenhoitoon. Jalkoja kylmätään ja hoidetaan, kun on tarve (muun muassa kunnon treenien tai maastossa jytäämisen jälkeen). Hevonen klipataan, jos sillä treenataan talvisin kunnolla. Jos treenissä oleva hevonen pysyy kunnossa ja terveenä pelkällä heinällä, kauralla, kivennäisillä ja vitamiineilla, sille ei anneta muuta. Hevosella ei ole karvapeite vain näön vuoksi, joten hevosta ei loimiteta turhaan lämpimillä ilmoilla. Parasta on, kun hevonen saa tarhata aamusta iltaan kaverin kanssa. Lisäksi hevosen tulee luottaa ja kunnioittaa ihmistään, ja jos suhde ei ratsastajan ja ratsun välillä ole kunnossa, sitä treenataan.

Tuota viimeistä kohtaa olen pohtinut tässä viime viikkojan aikana. Viime talvena, kun asuin vielä vanhempieni luona, ja Aku oli kotini lähellä sijaitsevalla tallilla, suhteemme oli todella vahva. Työskentelin Akun kanssa lähes joka päivä. Teimme paljon harjoituksia maasta käsin, mikä oli todella antoisaa. Nyt, kun en pääse akuilemaan kuin noin kolmisen kertaa (joskus enemmän, joskus vähemmän) viikossa, olen huomannut, ettei Aku kunnioita minua niin hyvin kuin ennen. En ole myöskään keskikesän jälkeen tehnyt mitään kummepia harjoituksia maasta käsin.

Tämä tulee esille esimerkiksi siinä, ettei Aku enää jaksa seurata minua maneesissa vapaana ollessaan. Minulla on tapana kerätä lannat ratsastuksen jälkeen niin, että Aku seuraa vapaana. Yleensä se tulee kiltisti perässä, ja kun vähän käännän olkapäitäni menosuuntaan ja maiskautan, se kääntyy perässä. Nykyään se saattaa tulla pitkän aikaa perässä, mutta jossain vaiheessa keksii jotain muuta kiinnostavaa. Olemme selvästi siis luottamusharjoitusten tarpeessa.

Alla vielä äärimmäisen huonolaatuinen video viime talvelta. Siinä kuitenkin vähän näkee, mitä yhteistyö voi olla. :) Voisinkin ehkä joku päivä testata Canonin videokameraani, ja kuvata luottamustreenejä paremmalla tekniikalla. 

"Hevonen korkeakoulussa"

Löysin Ylen Elävästä arkistosta aivan loistavan videon! Filmi on kuvattu vuonna 1937, ja siinä eversti esittelee hevosen koulutusta ja kouluratsastusta ruuna Pyrruksen kanssa. 

Eniten silmään pistää hevosen muoto - se on paljon luonnollisempi. Jos nykypäivänä hevonen kulkisi noin paljon luotiviivan edessä, koulutuomari varmasti rokottaisi ja sanoisi, ettei kunnolla peräänannossa. Olisi mielenkiintoista tietää, missä kohtaa on tullut se taitekohta - vai onko trendi kehittynyt parinkymmenen vuoden ajan - jolloin on alettu vaatimaan täysin luotiviivalla kulkemista. Tulee vain mieleen, jatkuuko tämän tyylin kehitys koko ajan pahempaan suuntaan kaikkine rollkurineen... 

Oli miten oli, filmi oli todella mielenkiintoista katseltavaa.  Pyrrus-ruuna liikkuu uskomattoman hienosti tehden puhtaat piffit ja paffit, vaikka tuohon aikaan ei varmaan noiden armeijan lättäsatuloiden kanssa liikkuminen ole ollut maailman mukavinta? Ken tietää. Hilpeyttä ainakin minussa sai aikaan kaikki nuo termit: nuoralla ajaminen (juoksuttaminen), kuolainsuitset (nivelsuitset), tankosuitset (kanget) jne. 

Suosittelen lämpimästi kaikille! Videohan on tosiaan 76 vuotta vanha - älytöntä. :)

Videon pääsette katsomaan alla olevasta linkistä:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/hevonen_koulussa_15159.html#media=15162

Hyvää Suomen ja suomenhevosten itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kiitokset kuuluvat myös niin Akun, Pikon kuin muidenkin suomenhevosten esi-isille - nelijalkaisille sotasankareillemme. 

Kuva viime vuodelta Senaatintorilta Helsingistä, Autonomian aika -festareilta.

Hevosrikas viikonloppu!

Perjantai

Hajoava auto + opiskelijabudjetti ei ole viimeaikoina antanut myötä valmentautumiselle. Mutta koska joulukuu on kiva niin veronpalautusten kuin joululahjojenkin (toivossa ainakin on hyvä elää ;) suhteen, niin valmentaja tuli perjantaina pitämään meille tuntia.

En osannut oikein odottaa mitään, kun viime kerrasta oli ehtinyt kulua jo kuukausi. Aku oli kuitenkin aivan mielettömän hyvä - taas kerran. 

Heti alkuun lähdimme tekemään avotaivutusta pitkällä sivulla. Mutta ennen mitään tehtävää, minun tuli varmistaa, että Aku on kunnolla myödännyt ja tarpeeksi koottu (ei vain niskasta, vaan enemmänkin kroppa nousee sään kohdalta). Avoja lähdimme tekemään ensin muutaman kerran käynnissä, ja sen jälkeen ravissa. Pointtina oli jo ennen kulmaa tasapainoittaa tahti ja tehdä kunnon puolipidätteet, jotta Aku ei vain valuisi liikkeen läpi, vaan hieman jopa hidastaisi, jotta takajalat ehtivät oikeasti kunnolla alle. Puolipidätteillä minun tuli hallita avo koko pitkän sivun ajan, minkä jälkeen sisäpohje suoristaa hevosen ja taas ennen kulmaa pitää ehtiä asettaa ja taivuttaa. Yhden avotaivutuksen jälkeen valmentaja pyysi tekemään voltin, ja voi tsissus! Siinä oli muuten elämäni paras voltti! Valmentaja hihkui ja hyppi haltioissaan, ja sanoi, että liike, tahti, ryhti, asetus, taivutus ja poljenta eli kaikki säilyi sen parin sekunnin voltin ajan lähes täydellisenä. Itse muistan vain tunteneeni satulassa, että "oih, onpas helppoa". Saa nähdä, milloin tulee seuraavan kerran tuollainen tunne volttia ratsastaessa. 

Laukkatyöskentely sujui myös hyvin. Vasen kierros on Akulle huonompi, mutta tällä kertaa nostot juuri vasemmalle sujuivat paremmin. Minun piti ensin koota reilusti, ja vasemmassa kierroksessa ajatella sulkua ennen laukannostoa. Nostot piti lähteä takaa ja Akun olla koko ajan hyvällä tuntumalla. Vasempaan tosiaan ne sujuivat aika kivasti, vaikka oman heikon oikean jalkani takia Aku tuppaa työntämään takapäätä ulos ympyrällä. Mun täytyy jatkuvasti ajatella omaa oikeaa jalkaa kylkeen kiinni, ja saman tien huomatuttaa pohkeella (ja tarvittaessa näpäyttää kannuksella), mikäli takapää valuu ulos. Tähän vaikuttaa myös vasen käsi (eli sisäkäsi), joka helposti lukitsee vasemman ohjan, jolloin takapää lähtee helposti ulos. 

 

Laukassa muistettavaa on oma istunta, suoruus, ulkoavut (ei valuta sinne maneesin seinille!), tahti ja kokoaminen. Akulle on syksyn aikana kehittynyt aivan upea koottu laukka, ja välillä oikein ihmettelen, miten se pystyy sillä suomenhevosen suht lyhyellä kaulallaan kaikkeen! Ilmeisesti kaula ja niska on vain niin hyvin liittyneet, että se pystyy kokoomaan ja nousemaan edestä niin paljon. Laukassa minun tuli aina korkeintaan kolmen askeleen välein vaikuttaa, tasapainottaa ja koota laukkaa. Jos unohdun matkustamaan, kaikki leviää salaman nopeasti. 

Teimme myös hieman "voimaharjoittelua", eli lyhensin laukkaa voimakkaasti aina muutaman askeleen ajan, ja sen jälkeen taas eteen. Vitsit se on aika makee peli!

Itelleni kotiläksyjä tuli oman oikean käden valvominen: oikea käsi jää helposti liian löysäksi, kun vasen taas dominoi liian vahvasti. Lisäksi oikeassa kierroksessa ympyrällä ja kaarteissa mun pitää kääntää kroppaa paremmin liikkeen suuntaan, eli oiken olkapään vahtimista. Jos ympyrän keskellä joku katsoo ja kääntyy meidän mukana, niin vain mun oikea kylki saisi näkyä koko ympyrän ajan. 

Lauantai

Lauantaina ratsastin Akua kevyesti eteen ja alas. Ja olipas herra rento ja irtonainen! Ajattelin, että valmennuksen jäljiltä se saattaisi olla hieman hapoilla, mutta ehei. Todella helppoa ja rentoa meininkiä.

Akun jälkeen kiipesin vielä tallin uuden tulokkaan, pienen Eetu-ponin selkään. Eetu on russponi, joka on lähinnä tallin lapsia varten. Hirveän symppis, iloinen ja fiksu kaveri, joka ei tosin osaa oikein mitään. Tarkoituksena olisi pikku hiljaa opettaa Eetulle oikein päin kulkemista ja muita ratsuna olon salaisuuksia. Laukka nousi pienen alkukiihdytyksen jälkeen pukkien saattelemana, mutta jo toinen nosto sujui paremmin. Se on selkeästi nopea oppimaan, joten eiköhän siitä tule oikein mainio peli!

Sunnuntai

Tänään kävin puuhastelemassa Akun kanssa taas niitä näitä - energiaa vain riittää ja riittää. Poitsu on vielä ilman hokkeja, joten maastoon ei ole asiaa, ennen kuin saadaan kunnollinen varustus. 

Viikonlopun toisena vierailevana tähtenä eli vanha kaveri Leevi. Kenttä oli sen verran jäässä, että työskenneltiin vain käynnissä. Poni oli kyllä niin tärkeänä! Tehtiin kaikenlaista aivojumppaa: avoja, sulkuja, siksakväistöjä, takaosakäännöksiä, etuosakäännöksiä jne. Koko ajan Leevi puuhasi tohkeissaan, ja jaksoi keskittyä, vaikka välillä tarkkailikin korvat tötteröllä ympäristöä. Se on kyllä niin hauska hyvänmielen poni. 

Huippu A !

Voi hitsit, mulla on kyllä ratsastettavana maailman hienoin suomenhevonen! Ettäs tiedätte. ;)

Eräs kaverini pääsi viikonloppuna kuvailemaan kunnon laitteilla. Uusi maneesimme on uskomattoman valoisa päivisin, ja pimeälläkin kasvihuonelamput valaisevat todella tehokkaasti. Valoisa maneesi yhdistettynä hyvään kameraan, osaavaan kuvaajaan ja maailman hienoimpaan Akuun = loistavia kuvia. 

Laitoin Akulle pitkästä aikaa kanget päähän. Viimeksi olen ratsastanut kangilla varmaankin viime kesänä. Ja sen huomasi, sillä alkuun Aku hieman protestoi ja puri kuolaimeen kiinni. Se on yleensä alkuverryttelyissä todella rento ja pyrkii itse alusta alkaen alas ja pyöreäksi. Nyt rentoutumisesta ei meinannut tulla alkuun mitään. Meno kuitenkin kokoajan parani, ja lopulta Aku toimi lähes samalalla lailla kankien kanssa kuin nivelenkin.

Nyt tarkoituksena olisi pikku hiljaa totutella kankiin. Akulla on kisattu aikoinaan kangilla, joten opiskelu ja totuttelu on lähinnä minua varten. Parhaiten niihin tottuu ja oppii vain käyttämällä - maneesissa, maastossa missä vain!

Kuvat: MJ Photography

Maailman hienoin <3

Niin helppoa ja hauskaa! ;)

...ja ratsastaja aivan killissä. :D

Piffin alkeita!

Tättärää! Kaveri hieman villiintyi. :D Hyvä ettei menty seinistä läpi.