Esittelyssä: Leevi

Nyt, kun istun kotona flunssan räkäisissä kourissa, on minulla aikaa tehdä pieni esittely Leevistä.

Leevi on siis Saksasta tuotu 11-vuotias pinto-lewitzer-ruuna. Se on upea monitoimiponi, jonka omistaa eräs 15-vuotias tyttö. Leevi ei kuulemma aina ole ollut tuommoinen maailman kiltein ja iloisin mammanmussukka, eli ponin omistaja tukijoukkoineen on tehnyt todella upean työn sen kanssa.

Leevillä on älyttömästi kapasiteettia esteisiin, siitä irtoaa uskomatonta liikettä, se kykenee kokoomaan itseään loputtomiin... ja silti samalla sen kanssa voi touhuta mitä vain, sitä voi käyttää lasten terapiaponina, tehdä rauhallisia maastolenkkejä - se on uskomattoman kiltti, utelias ja hyväntahtoinen poni. Melko täydellinen pakkaus!

Leevin laadukkuus (varsinkin koulupuolelle) on itseasiassa vasta tänä syksynä käynyt ilmi. Sen kaiken voiman ja liikkeen, kun vielä saisi mukaan kisaradoille, olisi kaikki palikat kohdallaan! Ei siis muuta kuin lisää startteja, kokemusta ja ennen kaikkea hauskanpitoa. :)

Kokeiltiin, mitä poni tuumaa kankisuitsista, ja tässäpä lopputulos:

Että aikamoinen pakkaus! 

Seuraavaksi muutama kuva tämän vuoden Kansallisesta poninäyttelystä. Viime vuonna Leevi palkittiin 1. palkinnolla, tänä vuonna toisella.

Ja vaikka poni osaa olla tuollainen kuuma lihapullahörhöilijä, se osaa olla tarpeen vaatiessa kiltteyden ja rauhallisuuden perikuva! Alla olevassa kuvassa Lepa tarjoaa unohtumattomia kokemuksia terapiaponina. :)

Sitten vielä pari estekuvaa. Leevi rakastaa esteitä, ja hyppäisi varmasti vaikka mitä, jos vain kuskilla olisi pokkaa pysyä mukana... :D Herralla on myös tapana painella esteillä aikamoista kyytiä, joten pakko myöntää, että välillä (lue: aika usein) on vauhti saanut naamavärkkini vääntymään kauhistuneeseen virneeseen!

Kun kerta kaikki tuntuu Leeviltä luonnistuvan, ponin omistajaperhe totesi, että syksyn projektina on sitten opettaa Lepa vetämään kärryjä! Hetken katsoin kieroon, että jaahas mitä vielä tässä seurassa keksitäänkään! Hullunhauska idea, mutta on sillä myös kunnon tarkoituskin - käynnin parantaminen ja samalla takaosan vahvistaminen. Käynti ei nimittäin ole Leevin vahvimpia osa-alueita, ja varsinkin kilpailuissa se on usein passimaista. Saa nähdä, mitä poni siitä tuumaa! :)

Rakkauspaukkaus!

Taas yhtä kokemusta rikkaampana!

Eilen olimme Lahdessa aluekoulukilpailuissa, ja olipahan kilpailut! Paikka on mielestäni aina ollut kiva suurine kenttineen ja katsomoineen, mutta täytyy nyt ihan rehellisesti sanoa, että eilen siellä ei toiminut melkein mikään. :D

Aamu lähti käyntiin herätyskellon soitosta klo 4.00. Kahvia, hieman jugurttia, kamat kasaan, eväät mukaan ja tallia kohti. Upea (joskin myös hieman pelottavakin) sumu oli  minun - ja parin baarista kotia hoipertelevan - seurana, kun ajoin puoli viiden jälkeen tallille. 

Aamupalaa, eväsleipiä ja muistilista

Hevoset olivat hieman ihmeissään, kun aamutoimet alkoivatkin niin aikasin, mutta unohtivat koko jutun saman tien, kun aamuruoat ropisivat ruokakuppiin. Harjausta, letitystä, tavaroiden vientiä traikkuun, hieman stressiä, pari porkkanaa ja Aku traikkuun - siinä olikin aamu kiteytettynä!

Klo 7.00 treffasin kisahoitajani huoltoasemallla ja lähdimme ajamaan (edelleen todella sakeassa sumussa) kohti Lahtea.

Harvemmin sitä elokuussa ajelee
juuri ennen auringonnousua!

Aamu-usvaa

Takkulaan saavuttiin hyvissä ajoin, ja hetken kuluttua Leevin omistajakin kurvasi ponin kanssa parkkipaikalle. Itselläni alkaa yleensä jännitys siinä vaiheessa, kun alan pukea takkia päälle. Helpotus oli silti suuri, kun kaikki kamat oli tulleet mukaan (olin juuri pari yötä sitten nähnyt unta, että kisapaikalle saapuessani huomasin satulahuovan, kannusten ja suitsien jääneen tallille)!

Leevi oli tapansa mukaan aika näpsäkkänä verkassa, mutta jätti pahimmat hörhöilyt tällä kertaa väliin. 

Noin klo 9.15 meidät kuulutettiin radalle. Leevi tuntui hyvältä ja kuuliaiselta, ja itsekin pystyin jännitykseltäni  jopa vähän irvistämään huoltojoukoille, että nyt lähdetään pitämään hauskaa! Rataan olen itse tyytyväinen, se oli oikein tasainen ja siisti. Leevi tippui hieman luotiviivan alapuolelle parissa kohtaa, joten ihan oikeutetusti tuomaripaperissa luki, että muoto olisi saanut olla avonaisempi.  Toisessa laukannostossa meinasi nousta väärä laukka, mutta jo samalla askeleella sain sen onneksi korjattua. Toinen tuomari antoi lähes 60%, mutta toinen ei ilmeisestikään tykännyt nii paljoa, vaan antoi vain 56,5%, lieneekö kirjavuudella osuutta asiaan? ;) Tiedä sitten, kyllähän piste-eroja on aina kouluratsastuksessa - kuuluu lajin luonteeseen. :D Noh, vaikka tuloksena oli siis vain rapiat 58%, ei se haitannut, sillä poniin olin tyytyväinen! Leevi ei paljoa ole kouluradoilla pyörinyt, joten tasainen siisti rata oli juuri se mitä lähdettiin hakemaan!

Verkasta. Huoltojoukot uhkasivat laittaa vielä joku päivä tikun leukani alle, että muistaisin aina pitää ryhdin ja lopettaa ponin niskaan tuijottamisen! :D

Tähän mennessä kaikki oli sujunut hyvin (jollei lasketa sitä, että lähtölistathan julkaistiin vasta torstaina puolenyön aikaan). Järjestäjä oli kuitenkin mokannut pahasti, ja arvioinut ratojen keston ainakin he b -luokassa aivan metsään. Ennen Akun verkkaamista, hoitajani oli käynyt kysymässä, onko luokka aikataulussa. Vastaus oli tullut jopa hieman nenäkkäästi, että kyllä on. No totuus oli kaukana siitä. Lopulta päädyin radalle yli puoli tuntia myöhässä. Aku oli ehtinyt jo väsähtää, joten meno olisi voinut olla energisempää ja kokoomisaste parempi. Mutta hyvä ja oikein siisti rata meidän ensimmäisiksi kisoiksi!

Alkuravia Akun kanssa

Vaikka kaikki oli mennyt ihan hyvin, alkoi hieman turhauttaa, kun Akun tuloksia odottelimme 1,5 tuntia... Uskomatonta säätöä. Moneen otteeseen kävimme kysymässä tilannetta, ei vastausta - ei kuulutuksia, ei mitään. Toisen luokan palkintojenjakoakin sijoittuneet odottelivat tunnin ajan, ja lopulta ruusukkeet törkättiin käteen katsomoiden edessä ilman hevosia. Siinä oli juhlallisuudet ja arvostus kaukana...

Yhtään ei ärsytystä lievittänyt, kun viimein sain tuomaripaperit käteen. Toiselta tuomarilta upeat 65,4% ja toiselta (huomatkaa, että oli sama rata kyseessä) vain 57,5%... Mutta semmoista se on suomenhevosten kanssa. Niin kauan, kun jotkut vanhan linjan tuomarit kulkevat tuolla nokka pystyssä puhuen ääneen, että suomenhevosesta ei ole ratsuksi, tulokset näyttävät välillä tuolta... Mutta ei auta itku markkinoilla! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D 

Kuitenkin lopputuloksena 61,458%, joten oikein näppärä tulos ekoista yhteisistä kisoista.

Suuret kiitokset hevosten omistajille, hoitajille ja muille auttajille! Porukassa on kiva puuhata, vaikkei kaikki  aina sujuisikaan niinkuin Strömsössä!

Leevin omistaja piiloutuu poninsa taakse! :D

Kisahoitajan silitys kelpaa Akulle :)

Uudet tuulet puhaltaa

Noniin. Yli puolen vuoden hiljaiselon jälkeen päätin erinäisten ihmisten painostuksesta herättää edesmenneen blogini eloon. Kaikennäköistä uutta, erikoista, jännää ja jopa totutteluakin vaativaa on näinkin lyhyessä ajassa ehtinyt tapahtua.

Tällä hetkellä hevospoppooseen kuuluu edelleen monitoimiponi Leevi, mutta uusia tuttavuuksia ovat suomenhevosherrat Aku ja Piko. Aku on 10-vuotias kansallista koulua kisannut ruuna, ja Piko taas 5-vuotias, vasta tänä keväänä ratsu-uransa aloittanut lahjakkuus! Molemmat pojat ovat laadukkaita ja hyväliikkeisiä, mutta varsinkin Piko on ällistyttänyt uskomattomalla lahjakkuudellaan ja luonteellaan! Piko tulee tulevaisuudessa varmasti rohmuamaan palkintoja kouluratsastuksessa, mutta poika myös hyppää, kuljettaa luotettavasti pikkutyttöjä maastopoluilla, vetää kärryjä sekä viime viikonloppuna toimi stunttihevosena Keskiaikamarkkinoilla!

Vanhana tuttavuutena, mutta uutena "projektina" on myös Leevin tarhakaveri, 3-vuotias suokkipoika Heppu. Heppu on aivan mainio kaveri, isänä upea Sumiainen. Olin ensimmäinen, joka kiipesi viime syksynä poitsun selkään. Välissä se kävi ratsuttajalla, ja nyt treenataan ratsun hommia kotosalla. Heppu on todella nopea oppimaan ja todella kiltti kaveri ja fiksu nuori, vaikka omaa välillä vähän vekkulin luonteen! Tänäänkin käytiin rymyämässä hieman puskia, vaikka tarkoituksena oli nätisti ravailla ja laukkailla kotitietä pitkin... 

Lauantaina olisi tarkoitus lähteä kisaamaan Lahteen. Jännät paikat, sillä Akun kanssa olemme aika tuore yhdistelmä ja Leevin potentiaali on vasta ihan viime aikoina tullut esiin. Innostuneen odottavaiset fiilikset!

Blogini välikuoleman jälkeisen ensimmäisen postauksen (oliko tarpeeksi epäselvästi ilmaistu?) kunniaksi muutamia kuvia viime ajoilta:

Leevin kanssa peltoilemassa.

"Kato, ilman ohjia!" ;)

Ja jalka nousee!

Tutustuttiin pikkupojan kanssa pelottavaan pressuun!
Ensin ei meinattu millään uskaltaa hurjan pressun lähelle,
mutta lopulta uteliaisuus ja rohkeus vei voiton. :)

Hauskuutta 3-ween kanssa!

Tuulitukka Heppu

Leevi söpistelee!

Ei aina uskoisi, että Pikolla on vasta tänä keväänä alettu kunnolla ratsastaa.

Ilmeilyä :P