Äähh..

Hevoseton on huoleton, vai miten se meni?

Ei nyt mitään sen kummempaa, mutta viikonlopun valmennuksessa Aukusti ei ollut mikään huippu. Tai oli ja ei ollut. Lavan jumisuus näkyy hieman vielä verkassa, muttei muuten enää. Nyt lauantain ongelmana oli käynti. Akulla on aivan super käynti: kevyesti menee kolme kavion mittaa yli, se on irtonainen, matkaavoittava ja rento. No nuo sanat eivät kuvanneet lauantain menoa. Aku oli edestä jotenkin todella tukkoinen eivätkä lavat tuntuneet toimivan - askel oli (Akun normaaliin verrattuna) lyhyttä ja hieman töksähtelevää.

maanantailta

Syitä voi olla monia. Akun kavioihin tosiaan jouduttiin puuttumaan aika rajulla kädellä, joten mitä todennäköisemmin uudet asennot vaikuttavat menoon jonkun aikaa. Onneksi kuitenkin sunnuntaina meno oli jo hieman parempaa ja maanantaina käynti tuntui olevan jo lähes täysin normaalia.

Yksi syy tukkoisuuteen voi yksinkertaisesti olla se, ettei Aku ole päässyt vedättää pitkiin aikoihin. Se on niin isolihaksinen ja isoliikkeinen, että syvät lihakset menevät juntturaan, jollei niitä tasaisin väliajoin pääse aukomaan. Suunnittelimmekin Akun omistajan kanssa, että pistämme pojat traikkuun ja ajelemme jonnekin hyville pohjille kunnolla vedättämään. Parasta lihashuoltoa on laukata toooodella isoa ja rentoa laukkaa niin pitkään kuin mahdollista.
Toisaalta, maneesissa oli aamupäivällä pidetty temppuratsastuskurssi ja siihen liittyen stuntshow, joten pohja oli täysiä laukanneiden hevosten jäljiltä todella pehmeä. Se selkeästi myös vaikutti käyntiin, sillä ulkona kovalla pohjalla se oli jo parempaa. Tiedä sitten...

Palataan vielä lauantain valmennukseen. Tukkoisuudesta huolimatta työstimme väistöjä ja avoja. Ravissa mitään tukkoisuutta ei edes huomannut, joten mistään vakavasta tuskin on kyse. Väistimme ensin käynnissä pitkillä sivuilla etupäätä sisälle. Tarkoituksena oli kyetä säätelemään väistön jyrkkyyttä ja samalla säilyttää suoruus, rento muoto ja tahti. Valmentaja vaati välillä väistöä kolmella uralla ja välillä neljällä. Minun tuli tuntea, milloin hevonen on kolmella ja milloin neljällä uralla ja pystyä vaihtelemaan niitä kesken saman sivun. Ei mikään ihan yksinkertainen juttu, jos halusi säilyttää kokonaisuuden ja kaikki sen osaset kunnossa.

Samaa teimme myös ravissa. On hienoa huomata, että pystyn nykyään todella hyvin pitämään Akun siinä raamissa, jossa haluankin sen pysyvän. Vielä talvella raviväistöissä oli pientä hakemista, kun Aku tuppasi helposti nousemaan peräänannosta. Jeejee, kehitystä!

Vielä viimeiseksi teimme ravissa avoa - taas niin kolmella kuin neljälläkin uralla. Avot alkaa olla todella hyvällä mallilla, Aku tekee ne tosi hienosti. Valmentajakin oli muutamasta suorituksesta todella tyytyväinen. Viimeiseksi vielä muutamat käyntisulut, jotka nekin sujuivat hyvin. Emme työstäneet laukkaa ollenkaan, koska poju ei kuitenkaan ihan täysin normaalissa kunnossa ollut.

Seuraavan kerran pääsen akuilemaan vasta viikonloppuna, joten pari päivää pitäisi pyhittää hyvää harrastusta häiritsevälle opiskelulle... Pyh ja pah!