Kuula kalloon ratsastajalle kiitos...

Siis miten h******n töhö sitä voi ihminen olla!! Uskomatonta. 

Eipä sitten mennäkään Laaksolle puolentoista viikon päästä. Olin kyllä ilmoittautunut ajoissa, mutta semmonen pikku juttu kuin maksaminen oli jäänyt. Tänään ihmettelin, että miksen pysty maksamaan lähtömaksua - noh, eilen meni ilmoittautuminen kiinni. Sellasta. Kyllä voi ihmistä turhauttaa ja ketuttaa!! Kaikista ärsyttävintä tässä on vielä se, että en voi syyttää ketään tai mitään muuta kuin omaa tyhmyyttä.

Aaarggh... Katsellaan milloin pääsen tästä ärsytyksestä yli. Ei auta kuin mennä samana viikonloppuna joko Jokelaan tai Tammelaan seurakisoihin... Vaihtoehtoina olisi joko FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma tai A-merkin kouluohjelma.

Jottei postaus menisi aivan kiukutteluksi, niin kerrotaan hyviäkin uutisia: sain tallin lähistöltä myyntisihteerin kesätyöpaikan, joten kesäksi karistan Helsingin katujen pölyt harteiltani ja vietän koko kesän tallilla! Treenaaminen helpottuu potenssiin miljoona, kun ei tarvitse Helsingistä asti raahautua tallille. 

Toinen positiivinen seikka (ei, vieläkään kiukku ei laannu, vaikka kuinka näistä hyvistä jutuista kirjoittaa...) on, että Aku oli taas ihan super eilisessä valmennuksessa. Hiffasin jotenkin vielä paremmin kuinka valtava merkitys on sillä, että hevonen kulkee kahden ohjan välissä. Tehtiin taas paljon (ei kuitenkaan liikaa) koottua ravia ja ai hitsit suomenjunttura oli kevyt ja hieno! 

Tehtiin alkuun harjoitusta, jossa isolla ympyrällä kootussa ravissa väistätin takapäätä ulos, minkä tarkoitus oli saada kintereet paremmin alle ja hevonen myötäämään paremmin. Ensin tärkeää oli kokoaminen: istunta, lantio, yläkroppa, hartiat, omat lapaluut, leuka, jalka, ohja - kaikkien pitää toimia yhteen ja oikein.

Väistätysharjoituksen jälkeen haettiin samanlaista fiilistä suoralla uralla, ajatuksena oli koota samallalailla kuin väistätyksessäkin, saada kintereet alle ja etupää kevyeksi, mutta nyt kokoamista pyysi molemmat jalat ja molemmat ohjat (ja siis tietenkin istunta, koska mitään ei tehdä ilman istunnan vaikutusta). Tarkoituksena oli saada liikkeeseen ilmaa ja passagemaista viipyvyyttä. Pakko sanoa, että tuossa aletaan olla kyllä aikamoisen hyviä! Pitää saada nyt joku kuvaamaan valmennusta, että voin näyttää niitä parhaita pätkiä mun ja Akun menosta. :--)

Ikuisuusprojekti vasen laukka on kärsinyt huhtikuun lihasongelmista. Se oli jo todella hyvällä mallilla, mutta on nyt selkeästi ottanut takapakkia. Oikea laukka on tooodella nättiä, mutta vasempaan kierrokseen mun täytyy tehdä ihan julmetusti töitä, että saan sen pidettyä täysin kolmetahtisena. 

Mitä pidemmälle mennään, sitä paremmin olen tajunnut, kuinka äärimmäisen tärkeää on tiedostaa jokaisen harjoituksen tarkoitus. Valmentajani selittää aina perin pohjin, miksi teemme jotain, mihin sillä pyritään, mitä sen on tarkoitus korjata tai kehittää ja mihin ongelmiin se auttaa. Todella harvoin esimerkiksi treenaamme pohkeenväistöjä, avoja tai sulkuja niin kuin ne radalla tulisi suorittaa. Valmentajamme tekee ihan äärimmäisen hyvää työtä juuri pohjatyön parissa - kun pohja kaikelle tekemiselle on hyvällä mallilla, ei itse liikkeitä tai kuvioita tarvitse treenata, ne vain onnistuu. Kouluratsastus ei ole vain liikkeiden suorittamista ja kuvioiden ratsastamista: se on jotain paljon syvempää.

Äähh..

Hevoseton on huoleton, vai miten se meni?

Ei nyt mitään sen kummempaa, mutta viikonlopun valmennuksessa Aukusti ei ollut mikään huippu. Tai oli ja ei ollut. Lavan jumisuus näkyy hieman vielä verkassa, muttei muuten enää. Nyt lauantain ongelmana oli käynti. Akulla on aivan super käynti: kevyesti menee kolme kavion mittaa yli, se on irtonainen, matkaavoittava ja rento. No nuo sanat eivät kuvanneet lauantain menoa. Aku oli edestä jotenkin todella tukkoinen eivätkä lavat tuntuneet toimivan - askel oli (Akun normaaliin verrattuna) lyhyttä ja hieman töksähtelevää.

maanantailta

Syitä voi olla monia. Akun kavioihin tosiaan jouduttiin puuttumaan aika rajulla kädellä, joten mitä todennäköisemmin uudet asennot vaikuttavat menoon jonkun aikaa. Onneksi kuitenkin sunnuntaina meno oli jo hieman parempaa ja maanantaina käynti tuntui olevan jo lähes täysin normaalia.

Yksi syy tukkoisuuteen voi yksinkertaisesti olla se, ettei Aku ole päässyt vedättää pitkiin aikoihin. Se on niin isolihaksinen ja isoliikkeinen, että syvät lihakset menevät juntturaan, jollei niitä tasaisin väliajoin pääse aukomaan. Suunnittelimmekin Akun omistajan kanssa, että pistämme pojat traikkuun ja ajelemme jonnekin hyville pohjille kunnolla vedättämään. Parasta lihashuoltoa on laukata toooodella isoa ja rentoa laukkaa niin pitkään kuin mahdollista.
Toisaalta, maneesissa oli aamupäivällä pidetty temppuratsastuskurssi ja siihen liittyen stuntshow, joten pohja oli täysiä laukanneiden hevosten jäljiltä todella pehmeä. Se selkeästi myös vaikutti käyntiin, sillä ulkona kovalla pohjalla se oli jo parempaa. Tiedä sitten...

Palataan vielä lauantain valmennukseen. Tukkoisuudesta huolimatta työstimme väistöjä ja avoja. Ravissa mitään tukkoisuutta ei edes huomannut, joten mistään vakavasta tuskin on kyse. Väistimme ensin käynnissä pitkillä sivuilla etupäätä sisälle. Tarkoituksena oli kyetä säätelemään väistön jyrkkyyttä ja samalla säilyttää suoruus, rento muoto ja tahti. Valmentaja vaati välillä väistöä kolmella uralla ja välillä neljällä. Minun tuli tuntea, milloin hevonen on kolmella ja milloin neljällä uralla ja pystyä vaihtelemaan niitä kesken saman sivun. Ei mikään ihan yksinkertainen juttu, jos halusi säilyttää kokonaisuuden ja kaikki sen osaset kunnossa.

Samaa teimme myös ravissa. On hienoa huomata, että pystyn nykyään todella hyvin pitämään Akun siinä raamissa, jossa haluankin sen pysyvän. Vielä talvella raviväistöissä oli pientä hakemista, kun Aku tuppasi helposti nousemaan peräänannosta. Jeejee, kehitystä!

Vielä viimeiseksi teimme ravissa avoa - taas niin kolmella kuin neljälläkin uralla. Avot alkaa olla todella hyvällä mallilla, Aku tekee ne tosi hienosti. Valmentajakin oli muutamasta suorituksesta todella tyytyväinen. Viimeiseksi vielä muutamat käyntisulut, jotka nekin sujuivat hyvin. Emme työstäneet laukkaa ollenkaan, koska poju ei kuitenkaan ihan täysin normaalissa kunnossa ollut.

Seuraavan kerran pääsen akuilemaan vasta viikonloppuna, joten pari päivää pitäisi pyhittää hyvää harrastusta häiritsevälle opiskelulle... Pyh ja pah!

Hyvää synttäriä mulle!

Aksun tilanne on jo todella paljon parempi - paras synttärilahja! Ontumisen / epäpuhtauden syyksi on selvitetty jumissa oleva oikea lapa ja lievästi koko oikea puoli. Hieroja tulee luultavasti perjantaina ja antaa samalla akupunktiota. Huh, miten helpottavaa!

Olin eilen itse kävelyttämässä ja juoksuttamassa Akua. Otin kameran mukaan, sillä halusin saada konkreettista todistusaineistoa herran liikkeistä. Alkuun Aksu selkeästi könkkäsi - vaikkakin aika lievästi. Pitkän kävelyn ja liinassa ravailun jälkeen epäpuhtaus alkoi koko ajan vähentymään ja lopulta pienen niiauksen pystyi erottaa vain, jos osasi keskittyä asiaan. Ongelman huomasi parhaiten oikeassa kierroksessa, jossa Aku ei millään olisi halunnut asettua liikkeen suuntaisesti. Vasempaan kierrokseen se olisi mielellään oikein laukkaillut ja tykittänyt, mutta oikea kierros oli selkeästi nihkeämpi.

Ongelma jumitus on luultavasti monen muuttujan summa. Aku ei ole vieläkään kasvattanut karvaa klippauksen jälkeen, se on ollut lämpiminä päivinä ilman loimea ulkona (= petolliset kevätkelit), viikonloppuna sitä kuljetettiin kisoihin (vaikkakin hyvin topattuna) kylmällä ilmalla, radalla se oli todella jännittynyt ja mitä kaikkea. Tiedossa on nyt siis muutaman viikon hoitojakso, eli luultavasti kaikki huhtikuulle suunnitellut kisat perutaan. Vaikka Aku vertymisen jälkeen liikkuukin jo lähes normaalisti, en nää mitään järkeä osallistua puolikuntoisella hevosella kisoihin. Voin vain sieluni silmin kuulla ne kommentit, joita "verkassa ontuvasta" tai "epäpuhtaasta" hevosesta lausutaan. ;)

Onneksi hierojamme tuntee Akustiikan hyvin, joten eiköhän saada hoitokeinot tähänkin probleemaan. Muuten pidetään poju lämpimänä ja kevyesti liikkeessä joka päivä. :)

PLÄÄ mitä sä pikkumuija höpötät et mul ois joku ongelma? Itelläs on!

Käynnissä kaikki hyvin.

Takaa venyy todella hyvin.

Tässä huomaa oikean etujalan hieman rajoittuneen liikkeen. Jää edestä "töpöksi".

Vasen etujalka nousee paremmin.

Menohaluja oli - eli tuskin Aksu kovista kivuista kärsii? Tulee muuten sisätakanen aika hyvin alle!

Vasempaan kierrokseen Aku jopa venytti hyvin, toisin kuin oikeaan.

Ja taas kieli ulkona. :D

Vertymisen jälkeen oikea etujalkakin alkoi toimia normaalisti ja venyä.

Jos joku päivittelee Akun kasvanutta mahanympärystä niin JEP, ongelma on huomattu. Kaurat vähenee radikaalisti (varsinkin nyt, kun ponski on vain kevyellä liikunnalla) ja heinää pyritään vähentämään sen verran kuin on terveellistä. Satulavyö ei mene enää niin kireälle kuin ennen - alkuun ajattelin sen johtuvan siitä, että poitsu on saanut selkään lisää lihasta, mutta viime aikoina olen herännyt kylmään todellisuuteen ja tajunnut ongelman johtuvan kasvaneesta mahasta... En vaan voi ymmärtää, miten joillakin voi olla ongelmia lihottaa hevosiaan, kun meillä suomipojat lihovat pelkästä heinän näkemisestä...

Hyviä ja huonoja uutisia (ja pientä toivon kipinää)

Aloitetaan hyvistä. Eilen Lohjalla tultiin taas toiseksi (2/26) helppo B:3 luokassa prosentein 60,46. Maneesi, jossa rata ratsastettiin, oli todella haastava. Oma valmentaja sanoikin, että jos siellä saa ehjän tuloksen niin saa kyllä olla tyytyväinen. Maneesi oli molemmista päädyistä auki: toisella puolella oli verryttelymaneesi ja toisesta päästä näkyi suoraan parkkipaikalle, jossa oli välillä aikamoinen härdelli. Lisäksi toisella pitkällä sivulla oli avonainen ovi, jonka suussa istui kuuluttaja äänentoistolaitteineen. Maneesi itsessään oli melko pimeä, joten kaikista avonaisista ovista tulvi todella kirkas keväinen aurinko sisään - kontrastit olivat siis suuret.

Tulee hieman taiteellisia kuvia, kun unohtaa säätää kameran asetukset. :D Kuva verryttelystä.

Aku oli verkassa ihan hyvä, ei mitenkään paras mahdollinen muttei menossa mitään varsinaista ongelmaakaan ollut. Verkkamaneesin puolin oli valoisa ja kiva. Radan puolelle mennessämme Aku selkeästi jännittyi, ja esimerkiksi tuomaripääty ja kuuluttaja olivat aika kauhistuttavia. Se ei kuitenkaan jäänyt (onneksi) kyttäämään niitä ensi ihmetyksen jälkeen. Sen verran sitä silti jännitti, että yleisilme jäi jähmeäksi ja hitaaksi. Ravi oli ihan ok ja käyntipätkät onnistuivat, mutta laukka kärsi jännityksestä eniten. Se ei vain kerta kaikkiaan pyörinyt ei mitenkään päin... Saatiin kuitenkin rikkeetön rata. Siitä olen tyytyväinen, että vaikka Akua ahdistikin siellä maneesissa, niin se ei kuitenkaan valahtanut toimintakyvyttömäksi niinkuin viime kaudella kävi muutamaan kertaan. 

Tuomarin linja oli todella tiukka seurakisoiksi, mutta se säilyi läpi koko luokan, joten mitään ongelmaa ei ollut. Laukkaohjelmasta tuli melkein poikkeuksetta 5,5, koska todellakaan laukka ei pyörinyt. Sisääntulosta saimme 8 (!!) ja lopputerveydyksestä 7. Sisääntulot ovatkin olleet yleensä yksi meidän bravuureita ja jos ratsastan itse tarkasti, niin saamme lähes poikkeuksetta hyviä numeroita. Käyntipätkät olivat 6,5 arvoisia, erityisesti vapaasta käynnistä pitkin ohjin saimme kiitosta (käynti on ehdottomasti Akun vahvuus). Mutta kyllä oli tiukkaa arvostelua, ja pisteitä ei tosiaan sadellut, jos tahti tai muu asia oli pielessä. Tuomari kuitenkin kommentoi jokaiseen kohtaan, josta antoi ala-arvoisen. Vain kolme ensimmäistä sai yli 60% tuloksen luokassa.

Suorituksemme jälkeen menimme suoraan toiselle sijalle ja siitäpä alkoi parin tunnin odottelu.. Starttasimme neljäntenä ja luokassa ratsasti tosiaan 26 ratsukkoa. Lopulta kukaan ei kiilannut edellemme, ja nappasimme kauden toisissa kilpailuissa taas sinisen ruusukkeen (ikuiset kakkoset ;). Maneesi oli todellakin haaste, sillä moni ratsu sai hirveitä kilareita kesken radan tai muuten vain säikkyi.

Mutta sitten niihin huonoihin uutisiin...

Aku oli nautiskellut päiväheiniään sen pari tuntia trailerissa aivan tyytyväisenä. Otimme poitsun ulos palkintojenjakoa varten (joka lopulta olikin ilman hevosta...). Kaikki oli täysin normaalia, kunnes otin verkkakentällä pari raviaskelta. Pysäytin siihen ja huusin tallilta mukaan lähteneelle hoitajalleni, että nyt on jotain pielessä. Aku ontui.

Mietin, että tämä ei ole todellista. Äskön radalla täysin puhdas, sitten pari tuntia seisonut traikussa syömässä heiniä (kaikki jalat olivat viimeisen päälle paketoitu pintelein ja putsein) ja sitten hevonen alkaa yhtäkkiä ontumaan. Tsekattiin kaviot, ei mitään. Kokelin uudestaan ja jep, selkeästi ontui oikeaa etujalkaa. Palkintojenjaossa yritin hymyillä ja olla iloinen, mutta fiilis koko sijoituksesta oli valahtanut jonnekin maneesin pohjalle... 

Ensimmäisenä mielessä oli tietysti pahin. Viime keväänä Akulla tulehtui jännetuppi, jonka takia se oli saikulla pari viikkoa ja sen jälkeen kuukauden ajan jouduttiin ensin varovasti kävelyttämään ja pikku hiljaa kokeilemaan kestääkö jalka. Ensimmäisenä tuli mieleen, että vanha vamma olisi taas alkanut reagoimaan, vaikkei jalassa näkynyt päälle päin muutosta... Kotimatka meni aika hiljaisissa tunnelmissa.

Tänään menin tallille hieman kauhunsekaisin tuntein. Oikeassa etusessa ei edelleenkään ollut minkäänlaista ulkoista muutosta normaaliin. Hain Akun tarhasta ja otin pari raviaskelta - sama juttu. Veimme muiden tallilaisten kanssa sen maneesiin paremmalle pohjalle. Käynnissä askel oli täysin symmetrinen, pienen pientä jäykkyyttä kaarroksissa. Ravissa se selkeästi könkkäsi, mutta tarkemmin katsottuna vika ei tuntunut olevan alhaalla vaan ylhäällä. Oikea lapa oli ihan jumissa ja Aku nosteli kinttuaan, kun lapaa sörkittiin ja hierottiin. Hieromisen ja venyttelyn jälkeen Aku ei oikeastaan enää ontunut, vaan ravi oli lähinnä vain epäpuhdasta. Muutaman reippaamman suoran ravipätkän, hieromisen ja venyttelyn jälkeen ravi koko ajan parani. 

Eli mitä todennäköisemmin vika ei ole vanhassa vammassa, vaan jumissa olevassa lihaksessa, mikä olisi todellakin hyvä juttu. Lihaksen saa helpommin kuntoon kuin jänteen tms.

Voin kertoa, että kyllä oli mieli maassa eilen. :D Itkeä tihrustin, että tässä se nyt oli ja ehdin jo miettiä, kuinka Akun ura oli siinä, kaikki työ mennyt hukkaan ja Aksulle katkera loppu teurastajan pyssystä tai ikuisen pullahevosen osa... Mutta en nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, vaan katsotaan mihin suuntaan menee ensi viikolla. Soitamme hierojan hoitamaan ja mahdollisesti antamaan akupunktiota, joka on ennenkin auttanut lapojen jumitukseen. Tiedossa on nyt siis paljon kävelytystä tai selästä käsin oikein pitkää rentoa käyntiä eteen ja alas, hierontaa, venyttelyä ja jos näyttää hyvältä niin ravia, että saa itse venytettyä paikkoja auki. 

Toivotaan parasta.

:--D