Vuosi 2012

Vuoden viimeisiä tunteja viedään. Sen kunniaksi päätin tehdä yhteenvedon vuoden 2012 kohokohdista - sanoin ja kuvin. 

Kulunut vuosi on ollut täynnä muutoksia, luopumisia, itensä ylittämistä, mahdollisuuksia, onnistumisia, epäonnistumisia ja yllätyksiä. Se on sisältänyt epävarmuutta, mutta myös tahtoa kehittyä ja oppia. Kaikki tapahtumat ja asiat, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia, kasvattavat, opettavat ja tuovat kokemusta - ja kokemus taas tuo viisautta. 

Vuonna 2012 starttasin ensimmäiset aluekisani, ensimmäisen helppo a -luokan, vaihdoin hevosia, opin ja kehityin, jätin paljon taakseni, mutta sain samalla paljon tilalle. Mielettömiä ihmisiä on ollut mukana mielettömissä jutuissa, kiitos!

Haluan siis toivottaa kaikille ystäville, tutuille ja lukijoille mahtavaa, onnentäyteistä ja parempaa Uutta Vuotta 2013! 

Pelleilty on - ja tullaan pelleilemään jatkossakin. ;)

Treenailut Leevin kanssa. <3

Kisaamista Lepalla, ja myös ensimmäiset startit aluekisoissa ovat ikimuistoisia hetkiä.

Ensimmäinen yhteinen sijoitus Akun kanssa.

Kunniakierros täysiä ja täysillä myös ulos maneesista! (huomatkaa ilmeet)

Leevin kanssa ensimmäisiä kertoja kangilla.

Ja ilmeilyä :-D

Kävin kokeilemassa kuvankaunista pv-tammaa, mutta jouduin katkerana hyväksymään, ettei mulla ole tällä hetkellä mahdollisuutta omaan hevoseen...

Aluemestaruudet Akun kanssa - pieleen meni ja pahasti.

SuoRan, Ville Virtasen ja Silvolan Hemmingin kanssa Kauppatorilla esiintymässä.

Akun laukka <3 Unohtumattomia kehuja valmentajalta Ypäjällä valmennusleiriltä...

Ylivoimainen 68 % voitto seurakisoissa vanhalla vuokrahevosellani.

Ensimmäinen sijoitus aluetasolla.

Ensimmäiset aluekisat keväällä.

Ensimmäisena ihmisenä Hepun selässä. 

Ratsuttajan jälkeen ratsastelin Hepulla muutamia kertoja. Siitä tulee hieno!

Kauppatorilta. Ratsastettiin myös kulkueena pitkin Helsingin keskustaa.

Tutustuminen pikkupoika Pikoon, ja mahtavia onnistumisen hetkiä sen kanssa.

Palataan taas ensi vuonna!

Terveisiä Espanjasta!

Hola amigos!

Tällä hetkellä vietän kahden viikon lomaa heposteluista, sillä nautin auringonpaisteesta ja lämmöstä Calahondassa Aurinkorannikolla. Aurinkorannikkohan sijaitsee Andalusiassa, ja täällä näkee paljon hevosia - etenkin PRE:itä. Joku päivä olisi hauskaa mennä käymään jollain tallilla. Jos teillä on kokemusta Malagan/Fuengirolan/Marbellan alueen hevostalleista, niin kertokaa ihmeessä vinkkejä. :)

Päätin tehdä jonkunlaisen päivityksen täältäkin, ettei blogini ihan kuolla kupsahtaisi. Ja koska olen viime aikoina tehnyt muutamia löytöjä ja ollut hyvin materiaonnellinen, ajattelin kertoa hieman ratsastusvarusteistani.  Mutta valitettavasti olen yli 4200 km päässä tavaroistani, joten en voi ottaa kuvia itse.

Alkutalvesta tein ihan mahtavan diilin vähänkäytetyistä Soubirac Arenan nahkasaappaista. Uutena ko. saappaathan maksavat suunnilleen 350 €. Kymmenisen kertaa käytetyt, ihan uuden veroiset saappaat ja hinta oli 150 €. Saappaat olivat vielä juuri oikean levyiset, eli tarpeeksi kapeat. Koska olen tällainen tikku, niin kaikista kaupoista en välttämättä olisi löytänytkään tarpeeksi kapeita saappaita. Tykkään niistä ihan mielettömästi, jalka asettuu todella hyvin ja saappaat jopa vähentävät varpaideni sojottamista ulospäin.

(Viereinen kuva kopioitu soubirac.fr -sivustolta, alla oleva horserider.fi)

Kisatakkina mulla toimii musta Pikeurin Skarlett ja kisahousut on kanssa samaa merkkiä. En ole ollenkaan mikään merkkiaddikti, normaalisti ratsastan ihan perus Horzen tms. pöksyissä, mutta kisoissa haluan kyllä näyttää hyvältä ja käyttää laadukkaita vaatteita. Päätin tuossa joku aika sitten, etten enää osta huonolaatuista tavaraa - mieluummin satsaan kerralla hyviin ja kestäviin kamoihin, kuin olen jatkuvasti ostamassa uusia kulahtaneiden tai rikkoutuneiden tilalle.

Toinen ostos, jonka tein tässä muutamia viikkoja sitten, oli uusi talvi(talli)takki. Päätin, että tänä talvena en kyllä palele! Intersportista löytyi Altituden parkamallinen takki, ja taas sopivaan hintaan! Lapussa taisi lukea 350€, mutta kaikennäköisten alesetelien yms. jälkeen lähtöhinnasta tippui 155€ pois. Takki on todella hyvä tallilla, se on ihan mielettömän lämmin ja taskuja on miljoonia.

Joululahjaksi sain Leevin ihmisiltä aivan ihanat blingbling -kannusremmit ja uudet kannukset! Kisoissa voi sitten loistaa. ;)

Muista tallivarusteista löytyy muun muassa maailman parhaat ratsastuskengät, merkkinä Mountainhorse. Olen ostanut ne joskus 2008-2009, ja ne palvelevat edelleen uskollisesti. En usko, että niitä enää edes valmistetaan, joten maailmanloppu tulee varmaankin sinä päivänä, jona ne hajoavat!
Niin ja turvaliivi on Tipperaryn Eventer, jonka ostin viime vuonna Horse Showsta. Suosittelen kyllä kaikille, se on ihanan kevyt ja hyvä päällä.

Akun liikutuksia hoitaa mun puolestani tallikaverini, jonka blogista voitte lukea kuulumisia. 

Kuulumisia vihdoinkin + elävää kuvaa Akusta!

Huhheijjaa kiireitä!

Hevosten kanssa ei ole ollut mitään ihmeitä -  perus hömpsöttelyä ja vähän treenailua.

Akusta tuli pari viikkoa sitten nakupelle, ja olihan homma! Akun mielestä koko huriseva ja suriseva laite oli ehkä maailman suurin maailmanloppu... Vatsan, selän ja jalat se antoi ihan hyvin klipata, mutta raukkaa alkoi heti hirmuisesti ahdistaa, kun pärisevä klipperi tuli lähellekään päätä tai korvia. Lopulta saimme sen tallikaverini kanssa klipattua, mutta noh, jälki ei ollut mitään päätä huimaavaa. Klippaus itsessään on nyt tasainen, mutta kaikkien neljän jalan klippausrajat ovat eri korkeudella... Ei se nyt järkyttävästi pistä silmään, mutta jos katsoo tarkemmin, niin asian kyllä huomaa helposti. Onneksi ei ole hetkeen kilpailuja tiedossa!

Aku on ollut välillä vähän huono ratsastaa, mutta eilinen valmennus antoi taas ihan mielettömiä oivalluksia. Sari kehui, että Aku on mennyt tosi hyvään suuntaan ja on vielä hyvässä kunnossakin. Tosin mun mielestä pömppämaha voisi ehkä vielä pienentyä, mutta muuten alkaa asiat olla hyvällä mallilla. :)

Mun pitää vain itse muistaa jatkuvasti olla hereillä, enkä saa "antaa olla", jos Aku tekee vähän mitä sattuu ja puuhailee omiaan. Koska se oppii hirveän helposti, että voi vaan mennä jolkottaa, jos en huomauta sitä oikealla hetkellä oikeista asioista. 

Irtojuoksutin Akua muutama päivä sitten, ja se tykkäsi niin kovasti! Aina muutaman kieroksen laukkailtuaan se kuitenkin tuli aina luokse, ja jäi siihen ihmettelemään, että mitäs seuraavaksi. Sen kanssa on niin hauska puuhata, se seuraa ja odottaa missä tilanteessa vaan. Tänäänkin meinasi käydä todella hullusti, kun maneesista poistuessamme maneesin ovet alkoivat painua ilmavirran takia kiinni, ja Aku jäi tietysti kahden oven väliin. Se jäi satulan kohdalta jumiin, mutta kuunteli mua ja jäi seisomaan paikalleen, ja mitään ei onneksi sattunut! Mainio tapaus. :)