Huippu A !

Voi hitsit, mulla on kyllä ratsastettavana maailman hienoin suomenhevonen! Ettäs tiedätte. ;)

Eräs kaverini pääsi viikonloppuna kuvailemaan kunnon laitteilla. Uusi maneesimme on uskomattoman valoisa päivisin, ja pimeälläkin kasvihuonelamput valaisevat todella tehokkaasti. Valoisa maneesi yhdistettynä hyvään kameraan, osaavaan kuvaajaan ja maailman hienoimpaan Akuun = loistavia kuvia. 

Laitoin Akulle pitkästä aikaa kanget päähän. Viimeksi olen ratsastanut kangilla varmaankin viime kesänä. Ja sen huomasi, sillä alkuun Aku hieman protestoi ja puri kuolaimeen kiinni. Se on yleensä alkuverryttelyissä todella rento ja pyrkii itse alusta alkaen alas ja pyöreäksi. Nyt rentoutumisesta ei meinannut tulla alkuun mitään. Meno kuitenkin kokoajan parani, ja lopulta Aku toimi lähes samalalla lailla kankien kanssa kuin nivelenkin.

Nyt tarkoituksena olisi pikku hiljaa totutella kankiin. Akulla on kisattu aikoinaan kangilla, joten opiskelu ja totuttelu on lähinnä minua varten. Parhaiten niihin tottuu ja oppii vain käyttämällä - maneesissa, maastossa missä vain!

Kuvat: MJ Photography

Maailman hienoin <3

Niin helppoa ja hauskaa! ;)

...ja ratsastaja aivan killissä. :D

Piffin alkeita!

Tättärää! Kaveri hieman villiintyi. :D Hyvä ettei menty seinistä läpi.

Kuvamateriaalia

Pitkästä aikaa visuaalista todistusaineistoa! Kaverini pääsi seurakseni tallille, ja tällaiset tilaisuudethan on aina hyödynnettävä. Kaverini ratsasti ensin Akulla, ja itse kipusin pitkästä aikaa Pikon selkään. Piko on tosiaan itse rauhallisuus, mutta eilen sillä viirasi päästä ja pahasti! Taisi olla Piksun ensimmäinen kerta uudessa maneesissa, joten siitä intoutuneena ja älyttömästi energiaa keränneenä meininki oli just sitä itseään - Piko vinkui, roiskasi parit pukit, veteli täysiä pitkin maneesia ja pelkäsi kaikennäköistä outoa. Mutta hauskaa oli!

Lopuksi kiipesin itse Akun selkään, ja kaverini kuvasi hetken aikaa. Ilman sen erityisempiä jorinoita, alla kuvasaldoa eiliseltä. 

Kokoomisharjoituksia

Ja loppuun vielä mun mielestä aivan supersöpö kuva molemmista pojista. Väsähtivät raukat treenistä, eikä ilmeisesti poseeraus enää hirveästi kiinnostanut. ;) On ne sellaisia!

Nakupelle!

Nyt on herra klipattu, ja eihän pientä piristystä talveen voinut vastustaa: ihanat sydämet molemmin puolin takapuolta. :) Miesväki tallilla ei ihan tuntunut ymmärtävän, mutta kerrankos sitä voi suomalaisen miehen somistaa My Little Ponyksi?

Hampaissa ei ollut mitään sanottavaa, melkeinpä aivan turha raspaus. Ilmeisesti jopa reilu vuosi ei ole Akulle liian pitkä hammashoitoväli. Mutta hieno juttu, ettei ainakaan siellä ole minkään sortin ongelmaa. Klippaus sujui oikein nopeasti ja helposti, kun samalla rauhotuksella sain ajella rauhassa. Aku ei välitä klipperistä muuten, mutta heti jos mennään pään lähelle, niin se on maailmanloppu. Aku on muutenkin niin arka korvien takaa, joten kun klipperin surina tulee liian lähelle, niin klippaus käy melkein mahdottomaksi. 

Kipaan on tullut jo paljon Hämeen alueen kisatietoja. On ihan mielenkiintoista katsella niitä nyt, ja verrata tilanteeseen vuosi sitten. Ei mennyt tämä kausi ihan putkeen, eikä läheskään suunnitelmien mukaan. Keväällä luin parhaimmillaan kahdeksan tuntia päivässä pääsykokeisiin (kyllä, 3 kuukauden aikana mulla taisi olla kaksi lukuvapaata päivää), jolloin suosiolla jätin osan huhti- ja toukokuun kisoja väliin. Toukokuussa Aku taas joutui jäämään sairaslomalle, ja siinä paloikin kaksi kauden vilkkainta kuukautta toipuessa. Loppukaudesta pääsimme muutamiin kisoihin, mutta aika laihaksi jäi kauden 2013 startit.

Positiivista on huomata, että yhtä mokaa lukuun ottamatta kaikki tulokset olivat 60% paremmalla puolella, ja joka toisessa kisassa sijoituimme. Silti kertaakaan ei meillä omasta mielestäni ole tullut kunnon onnistumista. Kuninkaallisissa sijoittuminen oli toki ihan älytön juttu näin mitättömällä kokemuksella, eli periaatteessa sen voisin laskea melko onnistuneeksi (tai ainakin odotukset ylittäväksi) suoritukseksi. Mutta hoh, siinä radassa oli niiiiiiiin paljon korjaamisen varaa että! Kuitenkin isoin saavutukseni Akun kanssa, ja olen siitä kyllä ylpeä.

Nyt, kun radat tällä kaudella alkoivat kerätä pisteitä ongelmista ja alisuoriutumisesta huolimatta, olen ihan toiveikas ensi kaudesta. Meillä on talvi aikaa treenata, kun kerta puitteetkin ovat nyt enemmän kuin kunnossa. Saa nähdä, en aio vielä sen ihmeempiä toiveita asettaa, sillä tässä maailmassa mitä tahansa voi tapahtua - jos hevonen sattuu pysymään terveenä, niin kuitenkin tulee vastaan jotain, joka muuttaa suunnitelmat tyystin. Mistäs sitä tietää, vaikka ensi kaudella uutena lajina meillä olisi vikellys? Who knows.

Aku viime syksynä Ypäjän leirillä.

Ihan ikioma ihana maneesi!

Nyt se on viimein tapahtunut. Voisin melkein haljeta ilosta ja ylpeydestä, meillä on nyt oma maneesi! 

Noin puoleentoista kuukauteen meillä ei ole ollut kenttää käytössä, sillä maneesi tosiaan rakennettiin vanhan kentän päälle. Vaikka syksy menikin aika pitkältä vain maastoillessa, ei se pelkkää lomailua tarkoittanut. Treenattiin Akun kanssa esimerkiksi alamäissä koottua käyntiä ja siinä avo- ja sulkutaivutuksia sekä tehtiin ylämäissä intervalliharjoituksia laukassa, eli ensin oikein koottua laukkaa ja siitä keskilaukkaan (lue: täyteen kiitolaukkaan). Kentälle tai maneesiin pääsimme ainoastaan kisoissa ja valmennuksissa.

Mutta fakta on kuitenkin se, että Akulla on noin kuukauden ollut vähän (tai no, kesään verrattuna aika paljonkin enemmän) vapaata ja löysempää. Olin viikon reissussa Turkissa, ja tenttiviikot sun muut proggikset ovat vieneet todella paljon aikaa. Nyt on onneksi suurimmat jutut ohi, ja taas aikaa enemmän ratsastaa. Akulla on käynyt ratsastamassa eräs kaverini ja myös Akun omistaja on ehtinyt jonkun kerran viikossa selkään - mikä on ihan loistava juttu. Aku on pysynyt ihan hyvässä kunnossa, vaikka tietysti huippukunto melko nopeasti heikkeneekin. Kesällä nimittäin ratsastin melkein joka päivä, valmennuksissa saattoi mennä yli puolitoista tuntia ja maastossa paineltiin täysiä ylämäkiä. 

Mutta takaisin itse hehkuttamisen aiheeseen: maneesiin! Olen niin tyytyväinen ja onnellinen. Treenaaminen tulee helpottumaan potenssiin miljoona, koska läpi talven päästään puuhaamaan kunnolla keleistä huolimatta. Maneesi on suunnilleen 20 x 40 m eli ihan maneesin kokoinenkin. Kenttä, jonka päälle maneesi rakennettiin, taitaa olla 35 x 60m, joten toiselle sivulle jäi hyvä pätkä, jos joskus täytyy treenata pitkällä sivulla jotain.

Tänään illalla Aksuttimella on edessä hammaslääkäri ja klippaus. Akupellestä tuleekin nakupelle! Omistaja raspaa siis sen ja samalla rauhotuksella ajelen järkyttävän paksun kilometriturkin pois. Turkki on todella hyvässä kunnossa, jopa niin hyvässä, ettei sitä oikein tajuakaan kuinka älyttömän paksu se on. Näillä keleillä Aku hikoaa pelkästään maastossa kävelemisestä, joten todellakin on aika klippaukselle. 

Hihi, tyytyväinen mustamakkara viime valmennuksen jälkeen. :)