sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kiitolaukkaa ja hankikahlaamista

Lauantain maastoreissusta ei vauhtia puuttunut!




Kävimme tallikaverini kanssa reilun puolentoista tunnin maastolenkillä lauantaina. Kilometrejä kertyi lähes 15 ja laukkapätkillä huippunopeus oli Akulla parhaimmillaan 42,5 km/h!
Laitettiin Sports Trackerit tarkoituksella päälle, sillä aikomuksena olikin kokeilla, kuinka kovaa poninpampulat jaksaa painella. Aikamoista vauhtia suokki ja vuonoheppa menivätkin, kun oli kaveri vieressä kirittämässä. Kesällä pitää ottaa uusiksi, sillä vauhtia tulee varmasti vielä lisää jollain hyvällä hiekkapohjalla tai pellolla.

Tänään sain vihdoinkin vähän kuvamateriaalia, suuri kiitos kuvaajalle! Puuhasteltiin hetki maneesissa, ja lopuksi mentiin ulos kahlailemaan hankeen ja nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä. Aku oli selvästi eilisestä hieman väsähtänyt, joten en viitsinyt kiusata sitä kovin pitkään.
Viime valmennuksessa torstaina se oli aivan mieletön - esitti parasta koottua ravia ikinä. Myös vasenlaukka toimi jo paljon paremmin. Olin nimittäin pari päivää aikaisemmin ihan maani myynyt ja heittämässä hanskoja tiskiin, että tästä laukasta ei tule yhtään mitään... Tuli fiilis, että miksi ihmeessä mä nyt en saa sitä toimimaan ja turhautuminen omaan ratsastukseen ja kykenemättömyyteen. Joten oli todella palkitsevaa kuulla, että kehitystä oli kuitenkin tapahtunut.

Huomenna on tulossa luultavasti myös videomateriaalia! Tiistaina Aku saa pitää ansaitun vapaapäivän, ja luultavasti keskiviikkonakin otetaan kevyesti, ehkä vähän juoksutan tai jotain muuta, koska viikonloppuna pitää taas olla energiaa täynnä Ypäjällä. :)
















sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Esteitä!

Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta nytpä tulee asiaan korjaus!

Kouluratsastaja yllätti tässä muutama päivä sitten, ja kavereiden innoittamana päädyin hyppäämään muutamia pikkuesteitä Akun kanssa. Oli muuten ihan mielettömän hauskaa, vaikka taas todettiin, ettei Aku kyllä ole mikään estekenttien suvereeni valloittaja... Se innostuu valtavasti päästessään pomppimaan, mutta unohtaa itse hyppäämisen siinä touhotuksessa. Etujala nousevat vähän, mutta takajalat tulevatkin sitten vähän niin ja näin perässä.
Saatiin kuitenkin pari ihan hyvääkin hyppyä. Esteen alle laitettiin siniset laatikot, jotka olivat sen verran jännittävät, että Aku ensimmäistä kertaa jopa venyi ja nosti jalkojaan! 

Koulusatulalla hyppääminen ei ole mitään maailman mukavinta, mutta niistä pikkuruisista ehkä 60cm korkuisista esteenpoikasista yli pääseminen onnistui kyllä koulupenkinkin kanssa.

Onnistunein hyppy


Kaverini otti videota, mutta hysteerisesti kikattavan ratsastaja sekä tukiryhmän sekoilut aiheuttivat lieviä keskittymisvaikeuksia kuvaajalle. Videosta kuitenkin saa (ehkä) joten kuten selvää, joten anti mennä! 

Kommentit hyppyjen aikana:
"Mä voisin kerrassaan sanoa, että kyllä tosta hevosesta löytyy energiaa, vaikka se onkin tuollainen lihapulla!"
"Ähähähääh, hahahaah, hehehehhe. Voi luoja..."
"Käännä!"
"Mä oon varmaan kuvannut tässä kaikkea muuta kuin Iraa, kamera vaan heiluu ja välillä näkyy, kun esteet lentelee. Hiihihih!" 
 "Nallekarhu jyrää..."


Mutta kaikilla oli hauskaa - en muista milloin viimeksi olisin nauranut 80% siitä ajasta, jonka olin hevosen selässä. :D Valmentajani oli sitä mieltä, että pikku esteiden hyppääminen ja esimerkiksi jumppasarjat tekevät todella hyvää. Akun täytyy oppia jäntevyyttä sekä käyttämään takajalkojaan paremmin.

Eilen väännettiin normaalin tapaan sileällä, ja vitsit Aku oli todella hyvä. En ole ehtinyt tällä viikolla valmennukseen, mutta siitä huolimatta hommat sujuivat ihan todella hyvin - jopa yllättävän hyvin! 

Vajaan kahden viikon päästä onkin sitten SuoRan valmennusleiri Ypäjällä. Valmentajana toimii Rosali Kivitie. En ole koskaan ollut hänen valmennuksessaan, mutta olen kuullut paljon hyvää. Odotukset ovat korkealla, koska viime syksyn leiri oli todella antoisa; sain paljon vinkkejä ja motivaatiota jatkoa varten.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Sykemittari käyttöön!

Eilen sain vihdoin toteutettua suunnitelmani: sykemittarin käyttämisen ratsastaessa! Ihan en täysin luota sen tuloksiin, sillä muutaman kerran syke heitteli vähän oudosti (mikä johtuu ehkä siitä, että lähetinantureiden, tai mitä lieneekään, pitäisi olla vähän kosteat, jotta laite toimii kunnolla).





Laskeskelin, että maksimisykkeeni on jotain 195 lyöntiä minuutissa (laskukaava: 205 - ikä x ½). Tohtori.fi:n mukaan sykealueet menee näin:

Kevyt liikunta: 50-60% maksimisykkeestä
Kevyt, pitkäkestoinen liikunta edistää rasva-aineenvaihduntaa. Tällä sykealueella keho käyttää rasvaa ensisijaisena polttoaineena hiilihydraattien asemasta. 

Kohtuukuormitteinen liikunta: 60-70% maksimisykkeestä
Kohtuukuormitteinen peruskestävyysharjoittelu kohentaa kuntoa maltillisesti. Peruskestävyyden sykealue on 60-70 % maksimisykkeestä. Tällä sykealueella liikkuminen vahvistaa sydäntä parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä tavoitesyketasolla sydän saa riittävästi kuormitusta, mutta rasitustaso tuntuu silti hyvältä ja kohtuulliselta.

Aerobinen harjoittelu: 70-80% maksimisykkeestä 
Aerobinen harjoittelu kehittää sydämen lisäksi myös hengityselimiä, keuhkojen toimintaa ja yleistä kestävyyttä harjoittelun aikana. Tällä alueella aerobinen kunto vahvistuu eli kehon kyky kuljettaa happea lihaksille ja hiilidioksidia pois niistä paranee. Liikunta on kohtalaisen raskasta ja siltä se myös pitäisi tuntua.

Anaerobinen harjoittelu: 80-90% maksimisykkeestä 
Kun harjoitellaan 80-90 % teholla maksimisykkeestä, aerobinen harjoittelu muuttuu anaerobiseksi. Tämän sykealueen harjoittelu kehittää ennen kaikkea kehon kykyä pilkkoa maitohappoa, joka puolestaan auttaa liikkumaan väsymättä korkealla teholla pidempiä aikoja ilman happivelkaa. Anaerobisen kynnysalueen harjoittelua suositellaan pääasiassa niille, jotka tavoittelevat korkeaa suorituskykyä.

Sykemittarin mukaan maksimisykkeeni oli valmennuksen aikana 140. Se luokitellaan kuitenkin jo aerobiseen harjoitteluun, joka kehittää yleistä kestävyyttä. Keskisykettä oli turha tarkastella, koska 1,5 h ratsastukseen sisältyi osittain alkuverkka sekä välikäynnit ja paikallaan seisomiset (= keskustelut valmentajan kanssa). 
Toisaalta, vaikka valmennuksessa jouduin käyttämään jalka- ja keskivartalonlihaksiani välillä tosi kovastikin, ei minua missään vaiheessa hengästyttänyt pahasti. Päätin, että otan sykemittarin mukaan seuraavalla kerralla, kun lähden maastoon! Pitkillä laukkapätkillä kevyessä istunnassa paahtamisen luulisi jo nostavan sykettä korkeammalle. 

Valmennuksessa treenasimme alkuun väistöjä keskihalkaisijalta uralle käynnissä ja ravissa. Teimme todella jyrkkää väistöä tarkoituksena saada Aku kunnolla avuille ja kokoomaan itseään. Lisäksi teimme avoja ravissa pitkillä sivuilla ja loppuun laukkatyöskentelyt ympyrällä.
Suurimpana ongelmana on tällä hetkellä vasen laukka. Aku heittää ympyrällä takapäätään ulos, jolloin muun muassa sen oikea kylki ei veny kunnolla, se ei taivu ja "väärät" lihakset joutuvat hommiin. Saan tehdä kunnolla töitä, että saan sen kulkemaan ympyrällä yhdellä uralla. Ongelma on varmaankin osin oman oikean jalkani heikkoutta. Olen fysioterapian ja jäsenkorjaajan avulla saanut itseäni jo huomattavasti suoremmaksi, mutta edelleen oikea jalkani on jotenkin löysä, eikä löydä hyvää tukevaa paikkaa hevosen kyljessä... Ja jalan vinous tosiaan lähtee lantiosta asti. Paljon venyttelyä ja fysioterapeutin määräämiä liikkeitä, niin eiköhän se tästä!

Pönötys ennen valmennusta.

Aku oli poikkeuksellisesti vielä sisällä, kun tulin eilen tallille. Sillä oli kuitenkin jo ulkoloimi niskassa, mutta päätin, että turhaan vien sitä enää hetkeksi tarhaan. Kotitallilla pidän Akua yleensä vapaana käytävällä, ja nykyisessä paikassakin ovi on melkein aina auki, sillä Aku seisoo aina nätisti paikallaan ja odottaa. NOH, olin juuri saanut ulkoloimen pois, kun herra sitten päätti rykäistä karsinanovean kunnolla auki ja lähti painelemaan pitkin tallia, suoraan avonaisesta ovesta ulos! Muutama ärräpää pääsi, ja ehdin jo kauhistuneena miettiä, mihin putte oikein nelistää... Mutta ulos sännättyäni purskahdin hillittömään kikatukseen. Aku oli juossut suoraan tarhaan! Se oli selvästikin sitä mieltä, että aamulla kuuluu päästä ulkoilemaan, ja vasta sitten voidaan lähteä töihin. Annoin sen lopulta hengailla ulkona sen aikaa, kun siivosin karsinan.
Eilisaamuisesta karkumatkasta huolimatta Aku on taas pysynyt normaalisti karsinassaan ja tapansa mukaan tarkkaillut ihmisten puuhailuja ennen ratsastamista - karsinan ovi auki. Mainio tapaus! 

Naama hiessä valmennuksen jäljiltä. :)