Ei se talvi lopulta tullutkaan vielä - jeejee!
Pari päivää oli melko jäistä meininkiä ja hepat saivat luistella tallista tarhaan ja takaisin. Onneksi itse tarhat eivät olleet millään tallilla erityisen liukkaat, joten ei sentään tarvinnut seisottaa hevosia tallissa hokkeja odotellessa.
Juoksutin tänään Pikon, joka oli epä-pikomaisesti aika hurjalla tuulella. Maneesissa huikkasin tallikavereille, että Piko on aina niin rauhallinen, ei kyllä hötkyile edes juoksuttaessa - ja tietenkin sieltä sitten lennähti muutamat ilopukit ja pörähdykset. :P Maneesi oli tupaten täynnä (tavanomaista näin talviaikaan), joten juoksutukset jäivät melko vähille, lähinnä kävelin paljon ja hetken pistin pojun hölkkäämään ja laukkaamaan.
Piko on ollut jotenkin hankala vasempaan kierokseen, erityisesti aina ratsastuksen alussa. Lopussa, varsinkin kun päästää pitkäksi eteen ja alas, se on yleensä ihan ok molempiin kieroksiin; taipuu eikä pure kiinni ollenkaan. Ehkä jotain pieniä jumeja tai jäykkyyttä? Täytyy katsoa miten jatkossa.
En ole nyt ehtinyt (ja autoni miljardikorjauksen takia myöskään rahallisesti kyennyt) käymään valmennuksessa Pikon kanssa. Valmentajamme Sari kuitenkin näki, kun viimeksi ratsastin ja sanoi Pikon ravin kehittyneen ja neuvoi, että siirtymisillä saisi turhaa vauhtia ja kiitämistä kuriin. Parina viimeisenä ratsastuskertana on löytynytkin muutama pätkä tahdikasta ja hyvää ravia, mutta todella nopeasti kaikki taas leviää käsiin ja lähdetään kuin höyryjuna painelemaan pitkin uraa. Mutta hiljaa hyvä tulee. :)
Pakko jakaa kanssanne suloinen pätkä Pikosta viikon takaa. Piko on niin hauska, se seuraa joka paikkaan ja haluaa huomiota aivan jatkuvasti. Karsinassa on välillä hankaluuksia ottaa kavioita, kun herra seuraa perässä ja nuuskuttaa naamaa ja sormia. :) Mainio tapaus! Alla oleva video on kuvattu kännykällä ratsastuksen jälkeen. Tykkään ottaa loppukäyntien ajaksi satulan veke kokonaan ja kävelyttää, silloin vertyy niin hevosen kuin ratsastajankin jalat!
Leevi oli typerän pakkasen takia hetken vähemmälle liikunnalla, koska kenttä meni niin huonoon kuntoon. Iloksemme se kuitenkin suli ja pehmeni yhtä nopeasti kuin jäätyikin, ja eilen ja toissapäivänä ratsastin Lepalla ilman satulaa. En tiedä onko Leevin rakenne mulle jotenkin optimaalinen, mutta alan vahvasti olla sitä mieltä, että pystyn istumaan Leevin selässä ilman satulaa huomattavasti paremmin kuin satulan kanssa. Nyt haluan kokoajan mennä ilman satulaa, haha! Tein molempina päivinä paljon avoja ja sulkuja, paljon asetuksia, vastataivutuksia, taivutuksia yms. jumppaa, jotta parin päivän ratsastamattomuuden (Leevihän pelleilee tarhassa Hepun kanssa 12 h päivässä, joten mistään seisomisesta ei kyllä voi puhua - sen takia käytin tuollaista sanahirviötä) aiheuttama jäykkyys katoaisi. Eilen poni kulki jo todella hyvin.
PS. Välillä oikolukiessani omia tekstejäni naureskelen kippurassa täällä ruudun takana. Tänäänkin meinasin kertoa teille arvon lukijat, kuinka Leevin kanssa tein astutuksia ja vatsataivutuksia yms. :--D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti