Huhheijjaa kiireitä!
Hevosten kanssa ei ole ollut mitään ihmeitä - perus hömpsöttelyä ja vähän treenailua.
Akusta tuli pari viikkoa sitten nakupelle, ja olihan homma! Akun mielestä koko huriseva ja suriseva laite oli ehkä maailman suurin maailmanloppu... Vatsan, selän ja jalat se antoi ihan hyvin klipata, mutta raukkaa alkoi heti hirmuisesti ahdistaa, kun pärisevä klipperi tuli lähellekään päätä tai korvia. Lopulta saimme sen tallikaverini kanssa klipattua, mutta noh, jälki ei ollut mitään päätä huimaavaa. Klippaus itsessään on nyt tasainen, mutta kaikkien neljän jalan klippausrajat ovat eri korkeudella... Ei se nyt järkyttävästi pistä silmään, mutta jos katsoo tarkemmin, niin asian kyllä huomaa helposti. Onneksi ei ole hetkeen kilpailuja tiedossa!
Aku on ollut välillä vähän huono ratsastaa, mutta eilinen valmennus antoi taas ihan mielettömiä oivalluksia. Sari kehui, että Aku on mennyt tosi hyvään suuntaan ja on vielä hyvässä kunnossakin. Tosin mun mielestä pömppämaha voisi ehkä vielä pienentyä, mutta muuten alkaa asiat olla hyvällä mallilla. :)
Mun pitää vain itse muistaa jatkuvasti olla hereillä, enkä saa "antaa olla", jos Aku tekee vähän mitä sattuu ja puuhailee omiaan. Koska se oppii hirveän helposti, että voi vaan mennä jolkottaa, jos en huomauta sitä oikealla hetkellä oikeista asioista.
Irtojuoksutin Akua muutama päivä sitten, ja se tykkäsi niin kovasti! Aina muutaman kieroksen laukkailtuaan se kuitenkin tuli aina luokse, ja jäi siihen ihmettelemään, että mitäs seuraavaksi. Sen kanssa on niin hauska puuhata, se seuraa ja odottaa missä tilanteessa vaan. Tänäänkin meinasi käydä todella hullusti, kun maneesista poistuessamme maneesin ovet alkoivat painua ilmavirran takia kiinni, ja Aku jäi tietysti kahden oven väliin. Se jäi satulan kohdalta jumiin, mutta kuunteli mua ja jäi seisomaan paikalleen, ja mitään ei onneksi sattunut! Mainio tapaus. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti