Mystinen kouluratsastuksen maailma

Kylläpä aika rientää! Viiikko vierähti elukkavahtina, kun tallinomistajamme oli reissussa vajaan viikon. Kun ensin painaa kaheksasta neljään töissä, haukkaa välissä hieman lounasta ja hoitaa kaiken maailman öttiäisiä parta-agamista alpakoihin, niin yhdentoista aikaan illalla ei tee mieli muuta kuin painaa pää äkkiä tyynyyn.

Aloitetaan viimepäivien läpikäynti viime viikon kilpailuista:

Lauantaina oltiin Laaksolla ImRan alue/kansallisissa. Luokkana oli FEI:n CCIP** ponien kenttäratsastusohjelma. Onneksi starttini oli vasta kolmen jälkeen, koska edellinen ilta oli salakavalasti venynyt reippaasti yli puolen yön ihanien naisten, taivaallisen ruoan ja antoisien keskusteluiden parissa. Talliporukan kanssa olimme tehneet varsinaisia löytöjä, ja ilta tosiaan kului hyvää shampanjaa ja luomukyytön sisäfilettä nautiskellen - ei ihan perinteinen perjantai-illallinen opiskelijalle.

Paikan päällä Laaksolla fiilis oli mainio. Aku tuntui todella hyväntuuliselta, roiskia lorotteli ja tyhjensi rakkonsa rentoutuneena käsihevosalueen reunaan ja oli muutenkin todella leppoisa. Verkassa se tuntui tosi kivalta, oli poikkeuksellisen energinen (hieman taisin antaa ekstrakauraa illallisella ;--) ja rento. Radalle pääsin tuomaritauon jälkeen hyvissä ajoin ja päätin tehdä ehkä poikkeuksellisenkin tempun: menin radalle pitkin ohjin. Rauhassa vain kuljeskeltiin pari kierrosta, käytiin tutustumassa tuomaripäätyyn ja jännittäviin nurkkiin. Sen jälkeen pidin meiningin taas hirmuisen rentona ja mennä jolkoteltiin rentoa kevyttä ravia muutama ympyrä. Tuomarien päästyä paikoilleen otin käyntiin, keräsin paketin kokoon ja raviin. En antanut Akulle mitään syytä jännittyä ja itse olin fiiliksellä "noniin, ja nyt sitten vain ratsastetaan". Ja vitsit, että tuo toimi! Aku ei ole i-k-i-n-ä ollut niin rento ja hyväntuulinen radalla. Se liikkui energisesti, omalla moottorilla, pysyi koottuna ja ennen kaikkea rentona hyvällä fiiliksellä. Super!!

Mutta täydellisyyttähän ei ole, joten jotain säröjä piti tietenkin tulla. Nämä säröt voidaan lukea täysin ja kokonaan ratsastajan ansioksi. Liian myöhään aloitettu avo, "apua, pitiks tässä jo siirtyä käyntiin, ai ei no hups, otetaas uudetaan laukka" ja huonosti ratsastetut vastalaukat, joista toinen meni rikki ja kakkonen tuomaripaperiin. Yhteiselomme ensimmäinen rikko radalla. 

Noh, huippuprosentteja ei tosiaan ollut tiedossa, mutta tulokset olivat lopulta melko hämmentävät: 56% ja risat. Ensimmäinen ajatus oli: mitä. Kumpikaan tuomari ei ollut nähnyt radassa mitään hyvää. Okei, lopputervehdyksestä seiska ja toiselta heltisi laukanvaihdosta käynnin kautta 6,5. Toiselta olisi ilman rikkoa irronnut lähes 60%, mutta toiselta ei läheskään. Toinen tuomari kommentoi "ihan kivat liikkeet" ja heitti alakertaan 5,5 liikkeistä. Ok?

Hämmennys oli suuri, koska kerrankin mulla oli radalla ihan huippu fiilis. Mutta nyt, kun asiaa on puitu monen eri tahon kanssa ja selattu videota ja protestilistoja valmentajan kanssa, alkaa syytkin hahmottua. Toinen tuomari nyt oli vaan äärimmäisen tiukka, ja jos suorituksessa oli pieniekin särö, niin vitosta parempaa ei irronnut. Toinen tuomari taas keskittyi äärimmäisen paljon siirtymisiin ja tahtiin.

Olen nyt alkanut vaatia Akulta radallakin suurempaa kokoomisastetta, mikä näkyy. Se näkyy siinä, että joudun tekemään puolipidätteitä ja korjaavia liikkeitä, joihin Aku välillä reagoi voimakkaastikin. Se on ihan pikkuriikkinen hetki, kun vaadin Aku tulemaan takaisin niihin raameihin, mikä lopulta aiheuttaa pienen pienen heilahduksen tahtiin. Aku ei vielä ole siinä mallilla, että se automaattisesti pitäisi yllä aktiivisempaa ja kootumpaa liikettä. Näihin asioihin tuomarit puuttuivat, ja esimerkiksi muuten kutosen arvoisen keskiravit tippuivat vitoseen, koska tahti ei täysin pysynyt koko liikkeen ajan. Keskilaukat itsessään olivat hyvät, mutta siirtymiset pitäisi olla vieläkin selvemmän. Vastalaukkarikon jälkeen siirtyminen raviin meni pitkäksi, joten siitäkin rokotettiin pisteellä tai jopa kahdella. Laukannosto oli muuten aika priima, mutta Aku pääsi livahtamaan pohkeelta karkuun ja hieman poikitti nostossa - vitonen. Eli pisteet tippuivat teknisten epäkohtien takia - kokonaisuus näytti ihan hyvältä, mutta kun kokonaisuutta ei arvostella. ;)

Alakertaan toiselta tuli pelkkää kutosta, mutta toinen arvioi Akun menon ja kuuliaisuuden 5,5. Mutta okei: hevonen rikkoi radalla, joten kuuliaisuudesta ei voi antaa hyvää arvosanaa. Askellajeissa jos ravin tahdissa oli parikin kertaa moittimista, niin ei silloin säännöllisyydestä voi antaa enempää. Arvostelu nyt vain sattui olemaan sellaista, että jos liikkeessä oli mitään vikaa, niin vitonen pärähti. Peruutus oli suora, rento ja Aku hyvin peräänannossa, mutta askelpituus ei riittänyt - vitonen.

Eli mitä jäi käteen: tarkkuutta, tarkkuutta, treeniä, treeniä ja vielä lisää treenausta tarkkuudessa. Meillä on tällä hetkellä menossa ns. siirtymävaihe, jossa väkisinkin tulee hieman haparointia, ennen kuin kaikki vakiintuu molemmilla automaatioksi. Kuvistakin näkee, että enää ei kuljeta myyränä matalassa muodossa, vaan menoon on löytynyt ihan uutta ryhtiä. :)

Surkeimmat pisteet koskaan, mutta päällimmäisenä on onnistumisen tunne siitä, että meillä oli ensimmäistä kertaa oikeasti mukavaa yhdessä - ratsukkona - radalla. 

Avosta suoraan puoliympyrälle