Toiveaihe: Mistä kaikki lähti?

Kiitos Jillalle ehdotuksesta. :) Tässä siis tarina siitä, miten minun ja Akun kohdalla kaikki alkoi.

Toukokuussa 2012 menin Leevin omistajan mukana katsomaan hänen 3-vuotiaan suokkiruunansa ratsutusta Onnemaahan. Muistan siellä katselleeni Pikoa, sen ihanaa paksua otsaharjaa ja tummia silmiä, ja miettineeni, että voi luoja mikä satuhevonen! Akusta muistan vain sen, että sitä kehuttiin upeaksi suomenhevoseksi, joka on kilpaillut edellisen ratsastajansa kanssa kansallisella tasolla koulua ja tekee piaffin alkeet omistajansa kanssa. Päällimmäinen ajatus oli "vau".

Tuohon aikaan vuokrasin vielä edellistä vuokrahevostani, jonka kanssa yhteistyötä kesti jopa kuusi vuotta. Mutta olen sitä mieltä, että kaikella on aikansa. Sen luvun elämästäni oli tarkoitus loppua, jotta toinen voisi alkaa. Muutama viikko Onnenmaassa käynnin jälkeen tuli soitto, joka ratkaisi kaiken. Akun ja Pikon omistaja Satu ottaisi minut mielellään kokeilemaan hevosiaan, ja jos kaikki menee hyvin, voisin alkaa ratsastamaan niillä. 

Ensimmäisenä kokeilin Pikoa, jonka kanssa hommat toimivat. Pikon jälkeen oli myös Akun vuoro, ja fiilis oli huikea. Niin herkkää, pienestäkin avusta tai painon vaihtamisesta toimivaa hevosta en ollut vielä koskaan ratsastanut. Ratsastelin molempia aina, kun niiden omistaja ei ehtinyt. Hullaannuin täysin Onnemaan tilaan, sen kaikkiin eläimiin alpakoista kyyhkysiin ja rentoon meininkiin. Tallilla ei ollut muuten ulkopuolisia hevosia, paitsi vierailevina tähtinä M. Machin asiakkaiden koulutettavia ja tilapäisesti viipyviä myyntihevosia. Pikku hiljaa aloin tutustua myös muihin tallilla käyviin ihmisiin, jotka ovat nyt osoittautuneet aivan upeiksi tyypeiksi. Meillä on mahtava pieni porukka, jonka kanssa tästä harrastuksesta on ilo yhdessä nauttia.

Ensimmäisiä kertoja Pikolla, heinäkuu 2012

Ehkä kuitenkin ratkaisevin seikka oli se, kun poitsujen omistaja pyysi minut mukaan S. Aminoffin valmennukseen. Aloin käymään samalla valmennustunnilla Piko ratsunani, ja jossain vaiheessa kokeilin mennä myös Akulla. Valmentajan kokemus ja ammattitaito oli henkeäsalpaavaa. Edelleen mietin, miten ihmeessä valmentaja voi tietää ympyrälläni ulkojalkani asennon ja osaa kehottaa korjaamaan sitä? Näkevätkö hyvät valmentajat ihmisten ja hevosten lävitse? 

Kesä alkoi kääntyä syksyyn, ja fiilis sen kuin parani. 

Ensimmäinen startti Akun kanssa oli Lahdessa 25. elokuuta aluekisoissa helppo b -luokassa. Toinen tuomari antoi meille 65,4% ja toinen 57,5%. Mielestäni kumpikaan tulos ei vastannut todellisuutta. Innostuksen kipinä sai kuitenkin lisää tuulta purjeisiinsa...

Meininki on kummankin osalta hurjasti muuttunut näistä ajoista, elokuu 2012.

Syksyllä 2012 Satu sanoi, että hän voisi viedä Akun maneesitallille talven ajaksi, jos voisin jatkaa siellä ratsastamista. Siihen aikaan tilalla ei vielä ollut omaa maneesia. Minulle tämä sopi enemmän kuin hyvin, sillä kyseinen talli oli vain viiden minuutin ajomatkan päässä silloisesta kodistani.

Talvi meni maneesitallilla ratsastaessa. Aku ja Piko vuorottelivat pariin kertaan kumpi oli kotitallilla ja kumpi tällä toisella.

Joulukuussa 2012 olin taas valinnan äärellä. Olin ratsastanut poitsujen ohella myös Leeviä - kolme hevosta (ja satunnaiset muut ratsastettavat Onnenmaan tilalla) veivät aivan liian paljon aikaa, enkä voinut kunnolla keskittyä oikein mihinkään. En koskaan aiemmin elämässäni ollut kunnolla valmentautunut, ja nälkä alkoi kasvaa syödessä. Halusin keskittyä yhteen hevoseen ja oikeasti kehittyä, treenata suunnitelmallisesti ja katsoa mihin rahkeet riittävät.

Lähdin ennen joulua kahden viikon lomalle Espanjaan, jossa ajattelin ottaa aikalisän, hieman etäisyyttä asioihin ja miettiä, mitä haluan. Omistajien ja valmentajan kanssa keskusteltuani, punnittuani kaikkia asianhaaroja ja mietittyäni pääni puhki, päätin tehdä valintani: kun tammikuussa 2013 palaisin takaisin Suomeen, jatkaisin täysipainotteisesti Akun kanssa.

"On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina.
Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi."

Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu

Siinäpä meidän tarinamme ensimmäiset luvut - toivon mukaan niitä tulee vielä monta lisää. Tämän vuoden tammikuussa tuli siis vuosi täyteen oikeasti yhteistä taivalta. Tuntuu hullulta mutta samalla niin kiitolliselta, miten pitkälle olen nopeasti ilman kunnon resursseja (rahaa ja aikaa) päässyt, ja kuinka paljon olen kehittynyt. Koko aiemman hevoshistoriani olen vain puskaillut, mutta yhtäkkiä hurahdin kouluratsastukseen, aloin silloin tällöin käymään tunneilla ja vuonna 2012 starttasin ensimmäisissä aluekisoissa. Nyt istun tässä miettien menneitä, kirjoittaen ja ihmetellen, kuinka yhtäkkiä tilanne on se, että tällä kaudella tähtäimessä olisi kansalliset kilpailut. 

16.2.2014