Toiveaihe: Akun ruokinta

Akun ruokinta

Akun ruokinta on hyvin yksinkertainen. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi moni menee niin sanotusti muodin mukana ja ämpäriin tungetaan ties mitä kaikkea "todella tarpeellista" miljoonista eri purkeista. Luonnossa hevonen syö ruohoa ja juo vettä - that's it. Suomessa hevonen ei kykene syömään sitä, mihin sen elimistö on aikoinaan rakentunu, joten jollain tapaa asiaa pitää kompensoida. Mutta oma näkökantani on se, että niin hevosten kuin ihmistenkin ravinnonsaannissa markkinointi, mainonta, huhupuheet ja trendit vaikuttavat ihan liian paljon. Ihmisillä tämä ilmenee helposti median välityksellä: ei ole kauaakaan aivan hullusta karppausbuumista. Nyt leivän myynti on taas kasvanut ja ihmiset tuntuvat unohtaneet koko ilmiön.

Mutta aiheeseen - mitä Aku siis syö? Heinää ja kauraa. Siinä ne tärkeimmät. Aku saa noin neljä litraa kauraa päivässä, ja itselläni on tapana antaa valmennusten jälkeen vielä yksi ylimääräinen litra. Tällä hetkellä treeneissä käymme jatkuvasti mukavuusalueen ulkopuolella ja Akulta vaaditaan enemmän kokoamista, enemmän voimaa ja enemmän jaksamista. Tämä kuluttaa, joten energiaa pitää saada kunnolla (vaikka Akulla on ihan omasta takaa sitä vararavintoa, josta rakentaa lihaksia ;) ). 

Heinän ja kauran lisäksi Aku saa iltaisin Chevinalia ja nivelten hoitoon mitan Synequinia (on muuten aivan loistava valmiste! Kallis kuin mikä, mutta ainut mikä oikeasti tehoaa). Sillon, kun itse käyn tallilla, laitan lisäksi Black Horsen kilpahevosten täydennysrehua (kivennäis-, vitamiini- ja valkuaisvalmiste) ja valkosipulia. Ja tietenkin iltaruokiin kuuluu monta monta porkkanaa!

Akun omistaja on tosiaan eläinlääkäri, joten luotan hänen näkemykseen siitä, mitä hevonen oikeasti tarvitsee ja mikä on ihmisen ihan omaa höpöhöpö-ajattelua. Toki Aku on suomenhevosena erittäin hyvä rehunkäyttäjä, joten sama kombo ei esimerkiksi jonkun puoliverisen kanssa toimisi ollenkaan. Ja jokainen hevonen on tietenkin yksilö ja ravinnontarpeet vaihtelevat paljon. Kuitenkin tällä on menty, ja tulokset ovat hyviä - lihaksia on tullut, Aku on pirteä, energinen ja hyvinvoivan oloinen.

Ainoa ongelma tällä hetkellä on kauran runsas läpitulo. Mutta tähänkin syy on selvillä: Aku on ihan hirveä ahmatti! Herra saa enemmän kauraa kuin tallin muut hevoset, mutta on silti ensimmäinen, joka saa iltaisin pöperönsä syötyä (ja korvat luimussa kehtaa vielä vaatia lisää). Se siis ahmii osan kauroista pureskelematta. Kokeilimme tänään silputa heinää ja porkkanoita kaurojen joukkoon, jotta sen olisi pakko pureskella. Tämä ainakin näytti toimivan, joten katsotaan miten jatkossa kauraa tulee läpi!

Nyt, kun kisakausi alkaa uhkaavasti lähestyä, kauppalistalla on taas elektrolyytit Akulle. Mikäli osaatte suositella jotain erityistä, niin vinkkejä otetaan erittäin mielellään vastaan! :)

Aku the sottapytty - herran ateriointi ei ole sieltä siisteimmästä päästä. ;)

Iran ruokinta

Halusin vastapainoksi nostaa vielä esille ratsukon toisen puoliskon, ratsastajan, ruokinnan. Aina puhutaan hevosen ruokinnasta, hevosen lihashuollosta, hevosen terveydestä jne... mutta erittäin oleellinen asia - ratsastajan terveys - pääsee hyvin usein unohtumaan. 

Vaikka hevonen olisi elämänsä kunnossa, sillä ei ole mitään väliä, jos ratsastaja on jumissa, huonossa lihaskunnossa, ei pysy tasapainossa tai jaksa oikeasti ratsastaa. Varsinkin Akun kaltaisen, ison ja massavan, hevosen ratsastajana olen todellakin ymmärtänyt asian - jos itselläni ei ole vatsalihakset kunnossa tai energiataso tarpeeksi korkealla, ei kokoamisesta tule mitään ja ratsastamista voisi kutsua lähinnä hevosen kevyeksi liikutteluksi.

Pyrin pääsääntöisesti syömään mahdollisimman terveellisesti (olen silti ihan mahdoton karkkihiiri!). Vaikka tällä hetkellä opiskelenkin, niin en halua tinkiä ruoasta tai sen laadusta. Lisäksi, kun olen tällainen tuulesta temmattu tikku, minun tulee huolehtia, että saan tarpeeksi energiaa jaksamiseen. Tärkeintä on syödä tarpeeksi proteiinia, tarvittava määrä hiilihydraatteja ja paljon vihanneksia ja hedelmiä - monipuolisesti ja terveellisesti. Syön myös d- ja b-vitamiinia purkista, sillä d-vitamiinin saaminen on täällä Pohjolassa mahdollista ainoastaan purkista, kukaan ei kykene ahtamaan naamariinsa niin paljon kalaa, että tarve tulisi sitä kautta täytettyä. 

Kolme tuntia uunissa hautunutta karjalanpaistia ja itse tehty perunamuusi. Nam!

Iltapalaksi hedelmäsalaattia, kauraleipiä juustolla, kurkulla, paprikalla ja basilikalla sekä dippivihanneksia.

Jokaisen valmennuksen tai rankemman omatoimisen treenin jälkeen juon palautusjuomaa. Olen ostanut Fitnesstukusta Recovery Pro -palautusjuomaa. Siitä noin puolet on hiilihydraattia ja puolet proteiinia. Olen itseni kohdalla todennut, että se banaanin syöminen ei vain yksinkertaisesti riitä kattamaan treeneistä palautumista. Ja voin kertoa, että tuon käyttämisen jälkeen eivät jalat ole olleet hapoilla valkkujen jälkeisinä päivinä! Suosittelen lämpimästi jokaiselle vähän vaativammin treenaavalle.