Hyviä ja huonoja uutisia (ja pientä toivon kipinää)

Aloitetaan hyvistä. Eilen Lohjalla tultiin taas toiseksi (2/26) helppo B:3 luokassa prosentein 60,46. Maneesi, jossa rata ratsastettiin, oli todella haastava. Oma valmentaja sanoikin, että jos siellä saa ehjän tuloksen niin saa kyllä olla tyytyväinen. Maneesi oli molemmista päädyistä auki: toisella puolella oli verryttelymaneesi ja toisesta päästä näkyi suoraan parkkipaikalle, jossa oli välillä aikamoinen härdelli. Lisäksi toisella pitkällä sivulla oli avonainen ovi, jonka suussa istui kuuluttaja äänentoistolaitteineen. Maneesi itsessään oli melko pimeä, joten kaikista avonaisista ovista tulvi todella kirkas keväinen aurinko sisään - kontrastit olivat siis suuret.

Tulee hieman taiteellisia kuvia, kun unohtaa säätää kameran asetukset. :D Kuva verryttelystä.

Aku oli verkassa ihan hyvä, ei mitenkään paras mahdollinen muttei menossa mitään varsinaista ongelmaakaan ollut. Verkkamaneesin puolin oli valoisa ja kiva. Radan puolelle mennessämme Aku selkeästi jännittyi, ja esimerkiksi tuomaripääty ja kuuluttaja olivat aika kauhistuttavia. Se ei kuitenkaan jäänyt (onneksi) kyttäämään niitä ensi ihmetyksen jälkeen. Sen verran sitä silti jännitti, että yleisilme jäi jähmeäksi ja hitaaksi. Ravi oli ihan ok ja käyntipätkät onnistuivat, mutta laukka kärsi jännityksestä eniten. Se ei vain kerta kaikkiaan pyörinyt ei mitenkään päin... Saatiin kuitenkin rikkeetön rata. Siitä olen tyytyväinen, että vaikka Akua ahdistikin siellä maneesissa, niin se ei kuitenkaan valahtanut toimintakyvyttömäksi niinkuin viime kaudella kävi muutamaan kertaan. 

Tuomarin linja oli todella tiukka seurakisoiksi, mutta se säilyi läpi koko luokan, joten mitään ongelmaa ei ollut. Laukkaohjelmasta tuli melkein poikkeuksetta 5,5, koska todellakaan laukka ei pyörinyt. Sisääntulosta saimme 8 (!!) ja lopputerveydyksestä 7. Sisääntulot ovatkin olleet yleensä yksi meidän bravuureita ja jos ratsastan itse tarkasti, niin saamme lähes poikkeuksetta hyviä numeroita. Käyntipätkät olivat 6,5 arvoisia, erityisesti vapaasta käynnistä pitkin ohjin saimme kiitosta (käynti on ehdottomasti Akun vahvuus). Mutta kyllä oli tiukkaa arvostelua, ja pisteitä ei tosiaan sadellut, jos tahti tai muu asia oli pielessä. Tuomari kuitenkin kommentoi jokaiseen kohtaan, josta antoi ala-arvoisen. Vain kolme ensimmäistä sai yli 60% tuloksen luokassa.

Suorituksemme jälkeen menimme suoraan toiselle sijalle ja siitäpä alkoi parin tunnin odottelu.. Starttasimme neljäntenä ja luokassa ratsasti tosiaan 26 ratsukkoa. Lopulta kukaan ei kiilannut edellemme, ja nappasimme kauden toisissa kilpailuissa taas sinisen ruusukkeen (ikuiset kakkoset ;). Maneesi oli todellakin haaste, sillä moni ratsu sai hirveitä kilareita kesken radan tai muuten vain säikkyi.

Mutta sitten niihin huonoihin uutisiin...

Aku oli nautiskellut päiväheiniään sen pari tuntia trailerissa aivan tyytyväisenä. Otimme poitsun ulos palkintojenjakoa varten (joka lopulta olikin ilman hevosta...). Kaikki oli täysin normaalia, kunnes otin verkkakentällä pari raviaskelta. Pysäytin siihen ja huusin tallilta mukaan lähteneelle hoitajalleni, että nyt on jotain pielessä. Aku ontui.

Mietin, että tämä ei ole todellista. Äskön radalla täysin puhdas, sitten pari tuntia seisonut traikussa syömässä heiniä (kaikki jalat olivat viimeisen päälle paketoitu pintelein ja putsein) ja sitten hevonen alkaa yhtäkkiä ontumaan. Tsekattiin kaviot, ei mitään. Kokelin uudestaan ja jep, selkeästi ontui oikeaa etujalkaa. Palkintojenjaossa yritin hymyillä ja olla iloinen, mutta fiilis koko sijoituksesta oli valahtanut jonnekin maneesin pohjalle... 

Ensimmäisenä mielessä oli tietysti pahin. Viime keväänä Akulla tulehtui jännetuppi, jonka takia se oli saikulla pari viikkoa ja sen jälkeen kuukauden ajan jouduttiin ensin varovasti kävelyttämään ja pikku hiljaa kokeilemaan kestääkö jalka. Ensimmäisenä tuli mieleen, että vanha vamma olisi taas alkanut reagoimaan, vaikkei jalassa näkynyt päälle päin muutosta... Kotimatka meni aika hiljaisissa tunnelmissa.

Tänään menin tallille hieman kauhunsekaisin tuntein. Oikeassa etusessa ei edelleenkään ollut minkäänlaista ulkoista muutosta normaaliin. Hain Akun tarhasta ja otin pari raviaskelta - sama juttu. Veimme muiden tallilaisten kanssa sen maneesiin paremmalle pohjalle. Käynnissä askel oli täysin symmetrinen, pienen pientä jäykkyyttä kaarroksissa. Ravissa se selkeästi könkkäsi, mutta tarkemmin katsottuna vika ei tuntunut olevan alhaalla vaan ylhäällä. Oikea lapa oli ihan jumissa ja Aku nosteli kinttuaan, kun lapaa sörkittiin ja hierottiin. Hieromisen ja venyttelyn jälkeen Aku ei oikeastaan enää ontunut, vaan ravi oli lähinnä vain epäpuhdasta. Muutaman reippaamman suoran ravipätkän, hieromisen ja venyttelyn jälkeen ravi koko ajan parani. 

Eli mitä todennäköisemmin vika ei ole vanhassa vammassa, vaan jumissa olevassa lihaksessa, mikä olisi todellakin hyvä juttu. Lihaksen saa helpommin kuntoon kuin jänteen tms.

Voin kertoa, että kyllä oli mieli maassa eilen. :D Itkeä tihrustin, että tässä se nyt oli ja ehdin jo miettiä, kuinka Akun ura oli siinä, kaikki työ mennyt hukkaan ja Aksulle katkera loppu teurastajan pyssystä tai ikuisen pullahevosen osa... Mutta en nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, vaan katsotaan mihin suuntaan menee ensi viikolla. Soitamme hierojan hoitamaan ja mahdollisesti antamaan akupunktiota, joka on ennenkin auttanut lapojen jumitukseen. Tiedossa on nyt siis paljon kävelytystä tai selästä käsin oikein pitkää rentoa käyntiä eteen ja alas, hierontaa, venyttelyä ja jos näyttää hyvältä niin ravia, että saa itse venytettyä paikkoja auki. 

Toivotaan parasta.

:--D