Aku the ruutitynnyri

Miten niin kaksi viikkoa todella kevyellä liikunnalla olleen (nykyään helposti energiaa keräävän) hevosen selkään ei kannatta mennä ilman satulaa?

Meinasi käydä hassusti tuossa pari päivää sitten. Mä edelleen ajattelen, että Aku on sellainen lempeä lössykkä, jonka kanssa voi puuhastella mitä tahansa ilman sen kummenpaa miettimistä. VÄÄRIN. :D

Sille on nyt reilun vuoden aikana kehittynyt ihan huippu kunto, järkyttävä (siis oikeasti järkyttävä, hierojakin totesi et "hertsi mitkä lihakset") määrä lisää lihasta, joten suokinjuntturaa on oikeasti pidettävä kunnon kilpurina. Vaikka tämän kevyemmän parin viikon aikana kaurat on tiputettu ihan minimiin, niin Aksu kerää silti energiaa.

Tosiaan pari päivää sitten hyppäsin selkään ilman satulaa. Akulla on tosi kiva mennä ilman satulaa, koska pyöreä maha, isot selkälihakset ja ylimääräinen rasva. ;) Ravi on suorilla urilla jo ihan puhdasta, mutta vielä silloin tällöin kaarteissa se ottaa oikealla etusella hieman lyhyempää askelta. Mentiin siinä käyntiä ja ravia lepposasti, kunnes laukannoston jälkeen Aku päätti, että nyt sitten mennään! Aina välillä se tekee semmosia ihme syöksyjä, mutta mä vaan nauran selässä ja itekin hihkun innoissani et "jeee, akul on energiaa jee kiva mennä kovaa!" Niin hihkuin nytkin, muka "kiljuin" tallikavereille, että "iihh, nyt tää pullamaha lähti käsistä". Noh, ei mennyt kuin yksi askel ja se todellakin lähti käsistä. Se teki jonkun kummallisen valtavan loikan, jonka seurauksena multa lähti tasapaino ja lysähdin sään päälle. Seuraavaksi Aku keksi suorittaa jotain ninjaliikkeitä lyhyellä sivulla, minkä jälkee huomasin istuvani sen niskassa. Siinä sitten mentiin täysiä ympäri maneesia istuessani tyyliin korvien välissä ja pitäen otsatukasta kiinni. 

Edelleen ihmettelen, että miten ihmeessä mä pysyin kyydissä! Ajattelin vaan, että minähän en täältä tipu, koska muuten sattuu. Olisin nimittäin lentänyt suoraan pää edellä maneesin laitaa päin - siinä vauhdissa olisi tulllut pahaa jälkeä. Parin kierroksen jälkeen sain vihdoin tasapainon takaisin ja Akun ruotuun. Tallikaverit seiso keskellä maneesia hevosineen järkyttyneet ilmeet kasvoillaan - myös ne hevoset, jotka vain toljottivat hölmistyneenä, että mikäs Akulle oikein tuli. 

Mua nauratti ihan hulluna koko episodin jälkeen ja totesinkin, että Aku saa paljon anteeksi olemalla Aku. Jos joku toinen hevonen olisi antanut tuollaista höykytystä, olisin luultavasti tullut visusti alas satulasta ja ilmoittanut, että pitäkää kaakkinne. :D

PS. Kaiken huipuksi huomasin Akun shown jälkeen, että multa oli unohtunut kypärä auki... hups. Ehkä muistan tästä edes varmistaa, että varusteet ovat kunnolla kytketty.

Poijjaat. <3