Kaikki hyvin valtakunnassa

Arkeen ei ole viimeisen reilun viikon aikana kuulunut mitään erityistä. Ollaan maastoiltu paljon, treenattu vähän korotettuja ravipuomeja ja tehty dressagea sänkkärillä. 

Kerrankin tilaa ratsastaa!

Akulla on liuta ihailijoita.

Yksi iloinen töhö ja yksi kyllästynyt töhö. Ollaan hyvin tyylikkäitä hirvenmetsästäjänsuojavarusteissamme! 

Perjantaina meillä oli parin kolmen viikon tauon jälkeen valmennus. Ja huh huh, joutui muuten ratsastaja töihin. Hirveän flunssan takia en ollut harrastanut kävelemistä lukuun ottamatta mitään liikuntaa, joten kunnon rääkkitreeni tuntui ihan mukavasti kropassa. Lyhyesti selitettynä lähdettiin korjaamaan mun asentoa (vasen olkapää ylös, oikea alas, paino oikaelle, oikea kyynärpää alas, oikea käsi lähemmäs vartaloa, vasen kylki ylös, oikea alas!!), haettiin voimaa ja jäntevyyttä istuntaan, jotta pystyn ja kykenen hallitsemaan Akua nimenomaan istunnalla. Ongelmatilanteissa tukeudun liian helposti vain ohjaan, kun oikeasti vaikutus pitäisi pystyä tehdä istunnalla ja jalalla ja sen lisäksi ohjalla - ei vain ohjalla. Ongelma on siinä, että Aku on valtava ja iso ja mä taas täysin vastakohdat. Eli ratsastajan projektina on saada lisää lihasmassaa, voimaa ja tehokkuutta omaan kroppaansa.

Mun piti vaatia Aku oikeasti kootuksi ja aktiiviseksi, ilman että tahti kärsii. Käynnissä saan sen ihan mielettömän hienosti koottua ja ratsastettua puolikkaita askelia kuin vettä vaan. Mun ei tarvi kuin vähän istua syvemmin, ottaa muutama puolipidäte ja kas - Aku hiffaa mistä on kyse, vie takajalat syvemmin alle, lyhentää askelta ja nousee sään edestä. Ja mun ei tarvi kuin hellästi vahtia, säädellä ja ylläpitää kokonaisuutta pienin pienin avuin. Siis ei tarvi kuin vähän puristaa ohjaa tai liikuttaa nimettömän yhtä niveltä, ja puolipidäte menee läpi ja homma pysyy kasassa. Ja jalalla pienen pientä merkkiä. Aivan täydellistä puhdasta koottua käyntiä. 

Mutta entäs ravissa sitten? Hoh. Ehkä vielä joku päivä. Laukka on sitten taas huomattavasti helpompaa. Ravi on se vaikein ja heikoin lenkki, jossa Aku mieluummin painuisi alas, lähtisi myyränä ravaamaan pitkää ja isoa ravia, ja huitoisi takasiaan jonnekin piiiitkälle taakse. Saan sen hetkittäin tosi kivasti pakettiin, mutta meistä kumpikaan ei vielä pysty/jaksa/osaa ylläpitää sitä kauaa. Mutta kyllä vielä joku päivä se onnistuu yhtä kepeästi kuin käynnissä. ;)

Sunnuntaina suuntaamme kohti Järvenpäätä ja meidän osalta kauden päätöskisoja. On jotenkin ihanan leppoisa olo - ei mitään paineita. Mennään tekee hyvä rata ja yritän saada jo nyt korjattua omia "radalla olo" -ongelmia, joita valmentajan kanssa analysoimmekin jo vähän. Tässä syksyllä pitää käydä yhdessä kesän ratavideot läpi kunnolla analysoiden.

Aku on ehtinyt parissa viikossa kasvattaa mielettömän talviturkin, mutta en aio ennen kisoja sitä klipata. Tehdään se sitten vasta kisojen jälkeen, ettei käy vaihteeksi mitään lihasjumiepisodeita niinkuin keväällä. Onneksi karva on hyvännäköinen, eikä mikään järkyttävä pehko, mutta onhan se aika paksu. Mutta todennäköisesti kisat ovat ulkona, joten ei haittaa! Toivottavasti sattuisi samanlaiset ihanan aurinkoiset kelit tälle viikolle mitä viime viikonloppuna oli!