Huh! Nyt on kisaviikonloppu ohi. Sen kummempaa menestystä ei tällä kertaa tullut, mutta ihan tyytyväinen pitäisi olla. Kelmi Cup oli siis kaksipäiväinen helppo A -tasolla kilpailtu osakilpailu, jossa lauantain ohjelmana oli FEI:n CCIP** kenttäkilpailuohjelma poneille ja sunnuntaina helppo A:10. Molemmissa ohjelmissa oli omat haasteensa, mutta selvisimme niistä kuitenkin kunnialla.
Ratsastajan tuntemukset olivat silti molempina päivinä melko surkeat. Mulla on nyt parisen viikkoa ollut Akun kanssa vaikeaa. Tallikavereille olinkin tokaissut, että tahtoisin jonkun taitavamman läpiratsastamaan Aksua. Mulla on ollut fiilis, että herra kyseenalaistaa mun apuja ja muutenkin vänkää vastaan. Näitä tuntemuksia oli siis jo ennen seuramestaruuksia, mutta siellä sain kuitenkin paketin melko hyvin kasaan.
Lauantain verkassa Aksu oli energinen, mutta vähän vahvan oloinen. Tai ei ehkä vahvan, mutta just sellaisen "vänkään vastaan onkos nyt ihan pakko, mä haluun vaa päräytellä menemään täysiä!". :D Radalla ei myöskään tullut fiilistä, että tässä nyt yhdessä tehtäisiin ja näytettäisiin mitä osataan. Meno oli tappelua ja ratsastajan nihkeä olotila ei varmasti parantanut asiaa. Ulospäin tietenkään moinen ei niin selvästi näkynyt, mutta selkään kaikkihan tuntuu aina pahemmalta. En saanut ratsastettua sitä pyöreään ja rentoon muotoon, ja ajoittain jopa tuntui, että "eihän tää hemmetin kopukka kulje edes peräänannossa...". Videolta totuus ei ollut niin paha, mutta tuomarit näkivät saman ja toivoivat pehmeämpää muotoa. Tosin molemmat tykkäsivät kovasti Akusta.
Lopulta saimme kuitenkin 61,8% ja sijoitus oli luokan puolivälin paikkeilla. Ratsastajaa otti päähän. Jos yhteistyö olisi sujunut, olisi pisteitä irronnut enemmän. Tuntui taas, että emme saaneet esitettyä edes puolia siitä, mihin oikeasti pystymme. Piti niellä kiukku ja yrittää suhteuttaa asioita.
Olemme vasta tällä kaudella nousseet kilpailemaan aluetason helppo A-luokkia, joten olisi kohtuutonta kuvitella, että joka kisasta tulisimme rusetti kourassa kotiin. Ypäjällä taso oli todella kova ja vastassa monia kokeneita ammattiratsastajiakin. Siinä sakissa luokan puoliväliinkin yltäminen ei ollut yhtään hullumpi suoritus.
Lauantai-iltana fiilis oli kuitenkin jo parempi ja laittelin kisakamoja odottamaan uutta päivää. Lasi hyvää punaviiniä rentoutti myös, joten oli mukava kellahtaa yhdeksältä illalla nukkumaan. ;)
Sunnuntaiaamuna kello soitti tuntia aiemmin kuin edeltävä aamuna - tasan 4.00. Tallille ajoin kamalassa sumussa ja usvassa, hepat hereille ja aamupalaa naamariin. Aksukin tuntui olevan niin uninen, että letitys sujui mallikkaasti (tosin silti piti silmät muljahdellen ja sydän pamppaillen kammota muotovaahtoputelin suhinaa).
Tiesin, että sunnuntainakaan ei ole odotettavissa mitään wipii -suoritusta. Olin jo lauantain radan jälkeen päättänyt, että seuraavalla viikolla suurimmaksi osaksi vain maastoillaan. Ollaan treenattu aika kovasti ja käyty monet kisat lyhyellä aikavälillä, joten herran päänuppi tuntui vaativan pientä tuuletusta. Tsekataan myös hampaat tällä viikolla ja maastoillaan, että lihakset saa palauttavaa liikuntaa ja aikaa toipua. Ollaan kuitenkin nostettu tasoa ja treeneissä kootaan jo paljon paljon enemmän kuin alkukaudesta.
Verkassa halusin keskittyä edellispäivän ongelmaan: muotoon. Pyrin ratsastamaan Akun rehellisesti läpi ja pyöreelle niskalle. Se tuntui vähän väsähtäneeltä, mutta suustaan vähän paremmalta. Radalle mentäessä puhtia ei hirveästi riittänyt, ja Aku tuntui ajattelevan, että "ei taas.. eikö se eilinen jo riittänyt?".
Rata oli pitkälti aikamoista tappelua... Väistöt meni aivan päin sanonko mitä. Aku päätti jättää takapäänsä kolmen kilometrin päähän ja ratsastaja ei uskaltanu potkaista pyllyä paikalleen. Toinen takari oli ok, ehkä vähän laaja. Yritin korjata toisessa sitä vähän pienemmäksi, jolloin poljenta katosi askeleen tai parin ajaksi ja nelonenhan sieltä tupsahti. Ai että taas harmitti. Muuten radassa ei ollut teknisesti mitään suuria ongelmia, käynnistä saatiin seiskaa ja vastalaukatkin onnistuivat ihan kivasti. Niihin pitää vain saada vielä enemmän pyöreyttä ja tasapainoa.
Toistettiin ekan osakilpailun tulosta eli 61,7% ja sijoitus taas luokan puoliväliin. Kiukkua sai jälleen nieleskellä ja yrittää keskittyä niihin onnistumisiin. Nyt muoto pysyi kivasti ja Metsälä kommentoi "asiallinen muoto". Jes! Jotain siis osasin tehdä oikein. :) Toinen tuomari kirjoitti radan sisältäneen lupaavia pätkiä.
HUOH! Mitenköhän sitä oppisi olemaan hieman vähemmän itsekriittinen? Toisaalta on hyvä pitää aina pieni nälkä ja eihän sitä kehity, jos ei tunnusta omia virheitään tai ongelmiaan. Mutta olisihan se hyvä kyetä iloitsemaan niistä pienistäkin onnistumisista. Ei mulla siis mitään pahaa makua jäänyt, päin vastoin - hieno viikonloppu toinen toistaan upeampien suomenhevosten keskellä!
Tällä viikolla tiedossa siis maastoilua ja vapaata, perjantaina valmennus ja lauantaina Etelä-Suomen aluemestaruudet. Hohhoijaa, soitellen sotaan vai miten se meni. ;)
Vastalaukkaa
Lisätty käynti
Verryttelystä
Alkuverkkaa
<3
Lämmintä ja kivaa viikkoa kaikille - olkaa armollisia itsellenne! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti