Kauden päätöskisat

...ja kauden ennätys!

Ei tosin tuloksessa vaan siinä erossa, jolla hävittiin sijoitus ja saatiin ah niin ihana titteli: ensimmäiset ei-sijoittuneet.... Ruusuke jäi saamatta vaivaisella 0,086 % erolla. Siis sadasosien erolla! Ai että.

No mutta, kerrotaan nyt kuitenkin koko päivästä.

5:45 - Kännykän herätysääni piippasi ja vaatii nousemaan ylös äitini luona. Aikaisemmin kisaöinä jännityksen takia pomppasin kauhuissani ylös parin tunnin välein tarkistamaan, etten vain ole nukkunut pommiin. Loppukaudesta oon osannut ottaa vähän rennommin ja tänään aamulla jopa hetken mietin, että mitä jos ihan pari minuuttia torkkua... Siihen en kuitenkaan ryhtynyt, vaan nousin reippaana (ja kylmissäni, yöllä taisi olla kuumetta heheh) ylös, nappasin kanin kainaloon ja painelin aamupalalle keittiöön.

Jekku the aamupalaseura

Harvan asian takia sitä suostuu vapaapäivinään tähän aikaan ylös...

Tässä vaiheessa sapuskat olivat vielä ihan terveellisiä: maitorahkaa, mustikkakeittoa, banskua, mysliä ja pellavansiemeniä.

 6:45 - Romppeet autoon ja trailerin noutoon. Akun omistaja oli toisen hevosensa kanssa näyttelyissä, joten aamulla piti vielä kipaista hakemassa toiselta tallilta vuokratraikku mukaan.

Seiskan aikaan alkoi aurinkokin nousemaan.

7:30 - Tallilla! Vein ensin Akun tavarat autoon ja lähdin sitten hakemaan itse arvon herraa tarhasta. Ja siitähän poniini ei ollut kovin tyytyväinen. Onhan se nyt varsinaista tuhlausta jättää hyvää aamupalaa syömättä - tai vielä typerämpää antaa pikkuveljen syödä jämät! 

"Siiiis... sä et oo tosissas hakemassa mua tähän aikaan kesken aamupalan?!"

8:00 - Aksun turnutalvikarvan epätoivoinen siistimisyritys ja letitys. Koulukiireiden takia Akun klippaus venyy vielä viikolla parilla. Muuten letitys sujui leppoisasti, mutta herkkistä taas kovin ahdisti korvantaustojen harjaus. Siis jos totta puhutaan, niin Aku on yksi skitsoimmista hevosista ikinä. Se muuten on hirveän lungi, mutta tietyt asiat saa sen ihan hermoraunioksi. Esimerkiksi korvien taakse ei saa koskea tietystä kulmasta. Korviin itsessään saa koskea, mutta niskaan ei missään nimessä. Joskus sillä on parempia kausia (toisin sanoen se on unohtanut, että sitä pitää panikoida) ja toisinaan taas riimun laittaminen päähän tuottaa vaikeuksia. Meillä on koko kesä mennyt hirveän hyvin, mutta tänään oli taas huono päivä. Tyypillä pyöri silmät päässä ja se peruutteli pitkin seiniä. Huoh!

Voin sanoa, että itken verta joka ikinen kerta, kun ajattelenkaan Akun katastrofitukkaa. Sillä ei harja kasva pituutta, joten mitään kivoja suokkarilettejä sille ei voi tehdä. Nutturat on ainoa vaihtoehto, ja yritä nyt niitä vääntää tuollaiseen tukkaan! Kesäisin Aku nirhaa puolet harjasta, koska ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella... Tai ainakin siellä kasvava ruohotupsu on pakko saada syötyä...

Mun mielestä ihan järjestelmällinen pakkaus, mutta jotkut voivat tietysti olla eri mieltä. :D

9:25 - Tappelua. Akua taas ahdisti niin kovasti ja koppiinhan ei voitu mennä ekalla yrittämällä. Se on ihan ihme daiju! Ennen meni itekseen kävelemällä sisälle, mutta jossain vaiheessa tuli ihme ongelmia. Kyllä se edelleen usein menee ihan nätisti ilman mitään häslinkiä, mutta joskus (erityisesti aamuisin) ei niin millään. Muutaman kerran siinä mielessäni (ja no okei, ehkä vähän myös ääneen) kirosin suomenjuntin alimpaan helvettiin, kunnes se lopulta päätti itse mennä traikkuun.

Nokka kohti ABC:tä ja Hesburgeria! Nappasin vakkarihevosenhoitajani Sarin mukaan ABC:ltä ja otimme siitä evääksi hampparit - se siitä terveellisestä urheilijan ruokavaliosta. ;)

11:00 - Perillä Järvenpäässä. Naureskeltiin Sarin kanssa, että varmaan ensimmäisen kerran tällä kaudella päästiin ajoissa kisapaikalle. Mä en tarvitse Akun kanssa kuin 45min verkkaan, joten puolitoista tuntia riittää hyvin ennen starttia.

Tui tui! <3

Verkassa Aku oli ihan ok. Se on ehkä vähän liukastellut tarhassa tai vastaavaa, koska takapää oli jotenkin hirveän löysä ja voimaton eilen, kun itekseni treenasin kotona (tai sitten ratsastaja on taantunut parissa päivässä pahasti). Tänään vähän sama meno jatkui, mutta ei kuitenkaan ollenkaan niin pahasti. 

Rata itsessään oli mitäänsanomaton, rikkeetön ja ihan siisti. Meillä ei loppukaudesta ole enää ollut ongelmana tuo takapään voimattomuus, mutta nyt se taas laski pisteitä ja molemmat tuomarit kommentoivat samaa. Väistöt olivat lähinnä säälittävät ja keskiaskellajit eivät irronneet. Mulla oli kuitenkin ihan ok fiilis ja pyrin keskittymään omaan ratsastukseeni, suoruuteeni ja valmisteluun. En nyt sitten tiedä kuinka se onnistui, mutta kai ihan hyvin. Radalla meillä ei ollut mitään tappelua, mutta jotakin siitä jäi puuttumaan (oisko se takapää vaikka? hevosen moottori, eteenpäinpyrkimyksen lähde ja kaiken alku ja juuri...). 

Tuloksena 61,638% ja ohjelma oli meille tuttuakin tutumpi helppo A:2. Jouduttiin odottamaan tuomiota ihan viimeisiin ratsukoihin saakka, ja kylläpä sieltä lopulta meni yksi liikaa ohi. Lopullisissa tuloksissa olimme 11/37.

Sinäänsä pitäisi olla ihan iloinen, että tuollaisellakin radalla ollaan kärkikahinoissa avoimessa luokassa, mutta pakko myöntää, että noin typerän pieni ero ruusukkeeseen lievästi nyppii. Varsinkin, kun viimeksi aluemestaruuksissakin kohtalomme oli myös ensimmäiset ei-sijoittuneet. Silloin tällöin sen kestää, mutta useampi kerta putkeen ei enää naurata. :D Mutta ei auta itku! Kausi päättyi tähän, vaikka kuinka jää kaivelemaan. Treenataan ahkerasti talvella ja viedään ne sijat sitten ensi vuonna - vai miten se meni. ;)