Omiaan puuhasteleva suokki

...ja huolimaton ratsastaja.

Kotona koppiin menossa. :)

Sunnuntaina olimme Porvoon kansallisissa. Lähtökohdat eivät olleet mitenkään optimit elämäni ensimmäiselle kansalliselle startille, sillä oikea käteni oli paketissa jännetupentulehduksen takia. Lisäksi aamupäivällä letittäessäni Akua jostain lensi ampiainen ja ihan pokkana tuli suoraan kohti ja pisti mua käteen. Onneksi en ole allerginen, olisi kisat olleet muuten siinä. Ja kaiken huipuksi laittessani traikun yläluukkua kiinni, edellispäivän sateet valahtivat kaikki suoraan naamalleni! Onneksi en ollut vielä laittanut kisakamppeita päälle, sillä valkoinen KL:n kisapaitani ei välttämättä enää sen jälkeen olisi ollut kovin valkoinen... ;)

Päivä oli tappaja-amppareista ja sadevesikylvystä huolimatta oikein kiva. Kaverini lähti hoitajaksi ja menomatkalla pysähdyttiin tankkaamaan huoltsikalla kunnon urheilijaneväät alias hampparit. ;) Aurinko paistoi ja lämpötila oli optimi! Ei mitään superhelteitä, muttei tarvinnut palellakaan.

Verkassa Aksuli oli ihan kivan tuntuinen, joskin vähän ylivilkas. En puuttunut (ehkä siinä mokasin?) sen vilkkauteen ja energisyyteen pahemmin, koska alkukauden jähmeyden ja energian puutteen jälkeen olin Aksun energiasta vain fiiliksissäni. 

Verkan pohja oli hieman hankala, mutta kyllä siellä ratsastamaan pystyi. Pohja oli suurimmaksi osaksi melko kova, mutta joissain kohti oli pehmeämpiä kohtia. Akun jalkojen kanssa joutuu vain olemaan tosi varovainen. Ja selkeästi se itsekin arkoi pohjaa. 

Radalle mennessä fiilis oli edelleen ihan hyvä. Aku ei pahemmin jänskättänyt, ja mullakin pysyi hermot kasassa. Se liikkui kivasti eteen, mutta oli ehkä hieman häslä. Mun olisi pitänyt uskaltaa vaikuttaa vahvemmin ja tarkemmin, mutta halusin säilyttää hevosen energian, joka vihdoin on alkanut tulla esille myös radoilla. Alku meni ihan ok. Toiselta tuomarilta tuli tasaisesti 6-7, mutta toinen ei taas vaihteeksi nähnyt meissä mitään hyvää... Kun toinen antoi laukannostosta 7 (oli muuten ihan pirun kaunis nosto!!), toinen antoi 5. Tosin olen kyllä tiukemman tuomarin kanssa osin samoilla linjoilla. Mulla on tällä hetkellä ongelmia saada pidettyä Aku suorana keskiaskellajeissa pitkällä sivulla. Juuri ajoittaisesta vinoudesta tuomari rokotti tosi paljon. Meidän maneesi on vain 40 m pitkä, joten isoliikkeisen suokin kanssa seinät tulevat liian nopeasti vastaan. Emme siis ole päässeet treenaamaan suoruutta pitkillä matkoilla.

Kaikki oli kuitenkin ihan hyvin ja pakka melko hyvin kasassa, kunnes tulimme vastalaukkakohtaan. Helppo tehtävä: pitkän sivun lopussa täyskaarto ja vastalaukkaa pitkä sivu. Ollaan saatu usein seiskaa ko. arvostelukohdasta eikä siinä tosiaan ole meille mitään vaikeaa - Aku on suorittanut sen aina ihan super hyvin. Kuitenkin yhtäkkiä, juuri askelta ennen suoristamista kaarteen jälkeen Aku vaihtoi ristille! Mulla meni pasmat ihan sekaisin. Ainoa ajatus oli, että "mitä ihmettä tapahtui?". Olin tosiaan niin hämilläni, että en osannut tehdä mitään. Luulin saaneeni vaihdettua vastalaukan takaisin, mutta todellisuudessa jatkoimme myötälaukassa... Eipä siinä. Kahdesta arvostelukohdasta lähti pisteet ja ihan vain mun oman tyhmyyden takia. Ilmeisesti jätin Akun liian yksin ja tuudittauduin ajatukseen, että "tämä me osataan, kyllä Aku hoitaa". Siihen päälle vielä hieman epätasainen pohja, minkä seurauksena Akulta lähtee tasapaino ja se on siinä... Harmittaa myös oma hämmentyminen. Laukanvaihdot käynnin kautta on myös ollut usein meidän bravuuri, joten pisteitä lähti ihan sikana. Toinen antoi molemmista 2 ja toinen taas 3 ja 4.

Loppu rata sujui kuitenkin ihan mallikaasti. Vapaa käynti oli muuten super, mutta juuri ennen keskikänytiä tuli pieni harmittava tahtirikko. Numerot olivat kuitenkin 7 ja 6. Loppuosasta myös tiukemmalta tuomarilta irtosi useampi 6,5 ja 7, mutta eipä ne paljoa alun vitosia ja kakkosia enää pelastanut.

Tavoitteena oli päästä 60% pintaan hitsin kovatasoisessa seurassa (kisattiin kaiken maailman SM-mitalistien seassa yms). Ilman rikkoja tavoitteeseen olisikin päästy. Toiselta tuomarilta irtosi rikoista huolimatta 62,2% mutta toiselta sitten vain 55,2%. Ihan sellainen kevyt 7 % ero. :D Keskiarvo siis säälittävät 58,707%. 

Alun ketutuksen ja epäonnistumisen tunteen jälkeen fiilis oli kaikesta huolimatta ihan ok. Kuitenkin meidän ekat kansalliset ja rataan mahtui monia hyviä pätkiä. Ei taas muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Ilmoittauduin lauantain seurakisoihin Tuusulaan, koska typerä rikko. :D Voin siellä ratsastaa ilman mitään paineita ja kokeilla vähän uusia kikkoja radalla - kansallisissa nimittäin näin kokemattomalla ratsastajalla ei ole varaa kikkailla. 

Hyvin järjestetyt kisat, todella kivoja ihmisiä ja kisapaikalla tosiaan kaikki toimi! :)