Kansallinen poninäyttely 2014

Johan oli viikonloppu!

Olimme siis Eetun kanssa Vermossa sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaista sen verran, että poni meni aivan psykoosiin. Siis koskaan en ole joutunut työskentelmään niin flipanneen hevosen kanssa! Kaikki sujui ihan hyvin alkuun. Poni käveli nätisti koppii, matkusti kuin vanha tekijä ja perilläkin käyttäytyi, vaikka oli selvästi jännittynyt ja huusi kavereille minkä keuhkoistaan jaksoi. Eetu ei ole paljoa käynyt vieraissa paikoissa, joten oltiin varauduttu siihen, että poni voi käyttäytyä vähän huonostikin. Mutta mitään vastaavaa en olisi muuten niin kiltistä ja kerrasta uskovasta ponista uskonut. Kaikki oli tosiaan hyvin, kunnes Eetu näki kaksi mustaa shetua ja siitähän se helvetti repesi. Eetulla on tyttöystävänä ja tarhakaverina musta shetuneiti Myrna, joten ilmeisesti poni oli sitä mieltä, että "apuuaaaaa tuolla menee kaksi Myrnaa!".

Poni sai totaalisen kohtauksen ja flippasi ihan huolella - eikä enää koko päivänä päässyt psykoottisesta mielentilastaan ulos. Se huusi, riehui, pyöri, ei reagoinut mihinkään (ei kehuihin eikä raippaan) ja oli ihan kaoottinen. Ponin omistajan piti taluttaa mut verkkaan ja oikeasti mietin, että onko tässä mitään järkeä. Ihan karmaiseva tunne olla saaliseläimen selässä, kun minkäänlaista kontaktia otukseen ei ole. Jos kyseessä olisi ollut vähääkin vieraampi elukka, olisin tullut selästä alas ja ilmoittanut, että pitäkää tunkkinne. Minä en itseäni tapa.  

Kehään oli kuitenkin mentävä. Possujunassa jopa hetken tuntui, että eiköhän tästä selvitä. Se käveli ja ravasi suht siivosti toisten perässä. Muiden suorittaessa poni kuitenkin pyöri ja hyöri ja huusi, ja vaikka koko muu "lauma" otti ihan lunkisti, poni ei ottanut lauman mielentilaa, vaan sekoili itsekseensä. Todella outoa käytöstä laumaeläimeltä. Käyntipätkä onnistui jopa ihan hyvin (eli poni kulki suurinpiirtein siihen suuntaan mihin pyysin). Ravissa alkoi huutaminen ja ihme jäkittäminen, ja laukka ei noussut ollenkaan. Sivuloikat tuli kyllä oikein mallikkaasti. Nauroin selässä, että tää ei ole todellista. Poni, joka havahtuu ja alkaa tottelemaan yhdestä ärähdyksestä ja pienestä raipan muistutuksesta pohkeen taa, ei reagoinut mihinkään. Siis ei mihinkään.

Sunnuntaina asenne oli, että ainakaan huonommin ei enää voi mennä. Saavuttiin Vermoon puoli kymmenen aikoihin, ja otettiin poni ulos kopista. Sama huutaminen ja hyöriminen jatkui, mutta nyt Eetu otti kontaktia ja oli selvästi "normaalisti jännittynyt". Shetlanninponitkaan eivät saaneet ruunaa sen kummemmin sekaisin. 

Ravailut ja seisomiset sujui oikein mallikkaasti ennen kehää, joten fiilis oli hyvä. Eetu yritti mutustella raippaa ja nuuhki mun sormia, joten totesin, että eiköhän tästä selvitä ihan kunnialla.

Kehään meno oli hiukka jännää - onhan se nyt aika kuumottavaa siirtyä hiekalta nurtsille. ;) Mutta kehässä poni oli niin siivosti! Ihan kuin eri hevonen edellispäivään verrattuna. Se kulki kauniisti rinnalla, siirtyi käyntiin mun hidastaessa ja oli muutenkin niin hieno! Seisominen paikoillaan oli hieman hankalaa, mutta tuomari sai kuitenkin rakenteen arvosteltua.

Lopulta poni palkittiin I-palkinnolla ja tuomarin kommentit sisälsivät pelkkiä ylistyssanoja! Rotutyyppi oli loistava, liikkeet olivat loistavat, kaikki oli loistavaa! Harmittavasti luokkavoitto meni tammikuussa ruunatulle KTK-orille, joka on tosiaan kantakirjattu 41 pisteellä. Eli todellakaan huonolle ei poni hävinnyt! Yleisössä oltiin kuulemma jupistu, että "tuolla kakkosella oli selkeästi paremmat liikkeet, sen olisi pitänyt voittaa". ;) 

Hieno poniini!

Poni siis sai anteeksi lauantain sekoilun, vaikka siitä hyvästä mulla on nyt käsi tuettu lastalla - jo pari viikkoa tulehdusta enteillyt jänne sanoi lauantain tempomisen seurauksena sopimuksensa lopullisesti irti ja tulehtui ihan huolella. Tiedossa on siis muutama päivä sairaslomaa ja epätoivoista pikaparantelua. Sunnuntaina meillä on nimittäin Akun kanssa ensimmäinen yhteinen kansallinen startti, ja näin niikuin järjellä ajateltuna, olisi ehkä hyvä pystyä treenaamaan ennen sitä. ;)

On se huisin kaunis. :)

Tapahtumarikas viikonloppu, mutta kivaa oli silti! Varsinkin, kun kerrankin roolit vaihtuivat minun ja poninomistajan Sarin kanssa. Yleensä Sari toimii mun ja Akun kisahoitajana, eli huolehtii kaikesta, rauhoittaa mun hermoja ja varmistaa, että kaikki on mukana. Nyt pystyin ite ottamaan lunkisti ja rauhoittamaan stressaavan poninomistajan hermoja. :)

Onni on hyvä tiimi!