Uusi tuttavuus

...tällä kertaa ei ole kyseessä kaviollinen elukka vaan siivellinen - Vaakku!

Viikko sitten olin pesemässä äitini luona prätkää, kun huomasin pienen harakan omenapuun alla. Harakanpoikanen oli ilmeisesti tippunut pesästä, eikä vielä osannut lentää. Seurasin iltapäivän tilannetta, mutta vaikka sen äiti- ja isi-harakat kuinka kraakkuivat koivussa, eivät ne tulleet ruokkimaan lapsostaan. Ja eihän pientä linnupoikaa nyt kiduttaja-kissojen leikkikaluksi voinut jättää!

Niimpä Vaakku muutti meille pahvilaatikkoon. Sitä pitää ruokkia parin tunnein välein, mutta onneksi öisin se nukkuu. Viikossa pikku kaveri on kasvanut hurjasti ja ihan varmasti ensi viikolla oppii jo syömään itse ja lentämään. Tiiviin ruokintatahdin takia Vaakku on kulkenut mulla mukana töissä ja tallilla. :D

Vaakun ensimmäinen päivä toimistolla. :)

Viime viikonlopulta - grillin alla oli turvallista istuskella.

Yllä olevat kuvat on otettu muutamia päiviä sitten ja Vaakku on kasvanut taas hurjasti noihin kuviin verrattuna. Sen lempparipuuhaa on hypätä ensin kädelle, siitä olkapäälle ja lopuksi pään päälle. Mutta koska pieni harakka ei oikein ole sisäsiisti, se ei ihan hirveän kauaa siellä saa hengailla. ;) Parin päivän sisällä se on oppinut nokkimaan, ja kaikista kiinnostavimpia nokkimiskohteita on kynnet (niin omat kuin ihmisenkin), napit, sormen välit ja erinäiset pilkut ja pisteet. 

Se myös venyttelee ja sukii itseään hienosti. Varsinkin iltaisin on sulkienhoidon aika, jolloin Vaakku istuu mun kädellä ja oikoo siipiensä ja pyrstönsä sulat. Iltaruoan ja iltapesun jälkeen se yleensä istahtaa kämmenelle, työntää pään siiven alle ja nukahtaa. Aika liikkis. :')

Tällä hetkellä Vaakku asustelee saunarakennuksella ja hengailee katon rajassa olevan orren päällä. Pahvilaatikossa sitä ei enää saa millään pysymään, koska se hyppää aika näppärästi pitkiäkin matkoja, kun saa siipien alle vähän ilmaa. Tarkoituksena on opettaa se lentämään ja ruokailemaan ihan omatoimisesti, jotta se pääsisi vapauteen muiden harakoiden joukkoon. Yllättävän monella on joskus ollut adoptiolintu ja ollaan saatu Vaakun hoitoon paljon hyviä neuvoja. Muun muassa valmentajani on aikoinaan kasvattanut pöllönpoikasen, joka lopulta pääsi elelemään linnunelämää lajitoveriensa joukkoon.