Ai että - voiko sitä koskaan kyllästyä ihastelemaan, kuinka tavattoman kaunis voi Suomen luonto olla kesällä?
Tämän viikon olemme harrastaneet herra Akun kanssa rentouttavia ja terapeuttisia käyntimaastoja. Pitkää rentoa käyntiä, kavioiden kopse, kielojen ja sireenien sekoittunut tuoksu metsätiellä, lämmin ilta-aurinko ja rauha - ei parempaa voisi olla. Käyntimaastojen suurin ihmetyksen aihe on ollut, kuinka monta sakaraa on kauniissa valkoisessa metsätähdessä. Vastaus on seitsemän. Toinen mielenkiinnon kohde on ollut miten ihmeen korkealla pilvet ovat kesäiltaisin sekä kuinka monta erilaista kukkaa näkyy pellonpientareella samalla vilkaisulla.
Vastaan on tullut puskassa ryskäävä valkohäntäpeura, liuta pupuja, hirven jäljet hakkuualueella sekä karvat pystyyn nostava muistutus yksinäisistä susista, joita silloin tällöin Lopen metsissä havaitaan. Metsätiellä märässä hiekassa oli ihmeen isot tassun jäljet ja ensimmäisenä tuli mieleen, että eipä ole hauvan omistaja näyttänyt kynsileikkureita tuolle rakille pitkiin aikoihin. Ihmisen tassun jälkiä ei samalla hakkuualueella näkynyt ja pienen kyselykierroksen jälkeen selvisi, että siellä on aiemminkin havaittu susia. Toivottavasti eivät tassuttele meitä vastaan. :D
Ihana, ihana kesä.
Kaiken huipuksi olemme löytäneet keinon saada Aku juomaan! Melassilimu on tällä hetkellä Akun ehdoton lemppari kaikista herkuista - ämpärillinen makeaa litkua uppoaa käsittämätöntä vauhtia ja herkuttelun jälkeen vielä nuollaan antaumuksella kuppia, että jos joku tippa olisikin jäänyt ämpärin kulmaan piiloon. Ihan mieletöntä ja niin helpottavaa. Eiköhän tällä vältetä jatkossa nuupahtamiset ja kuivahtamiset lämpiminä päivinä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti