Tunnelmia hevosten selästä

Tulinpa selanneeksi vanhoja kuvia, ja löysin yllättävän paljon otoksia, jotka olen napannut hevosen selästä eri paikoissa. Ajattelin jakaa kuvat teidän kanssanne, ja ottaa tavaksi ikuistaa hetket hevosen selässä useemminkin! 

Maastoilua viime kesänä auringonpaisteessa

Aku kotitallilla

Syksyinen tihkusade ja aamumaasto Pikon kanssa

Leevi vartiossa :)

Piksu ja kaunis kaunis syksy!

...ja kuulumisia:

Akun kanssa olemme taas päässeet treenin makuun. Sillä riittää virtaa aivan mahdottomasti! Päästin sen yksi päivä lisäämään pitkät sivut laukassa, ja voi herttinen mitä jytinää sieltä lähtikään. :D Lopulta ”hillittyä keskilaukkaa” muuttui viiden minuutin kaasutteluksi pitkin maneesia. Aku oli niin innoissaan, ja kyllä mullakin oli hauskaa. Jos ehtisin tallille joku päivä valoisan aikaan, niin voisin mennä päästelemään isolle kentälle enimmät höyryt ulos.

Akun kanssa on vain pienoinen ongelma: karva. Täytyy nyt katsoa klipataanko se jo nyt, vai vasta tammikuussa vai mitä tapahtuu. On vähän inhottavaa aina ratsastaa se hikeen asti, ja kuivatella sitä sitten fleeceloimien alla. Kuntoa sillä kyllä näihin omiin treeneihin riittää, mutta saa nähdä mitä käy keskiviikkona, kun mennään Sarin valmennukseen…

Oikea polveni on myös hieman kiukkuillut. Kävin lääkärissä ja sanoin, että hevosillekin syötetään ties mitä nivelravinteita, niin voisin vetää vähän välistä! :D Ei lääkäri oikein lämmennyt ajatukselle, mutta määräsi jotain niveliä voitelevaa (ihmisten) lääkettä – mulla kun näitä kaikennäköisiä nivelvaivoja on useampiakin… Ratsastaessa se ei oikeastaan ole kipeä, mutta olen vähän alkanut epäilemään, että se saattaa rasittua ratsastuksesta. Asiaa ei yhtään auta, että jalkani ovat jotenkin vinot, ja joudun vääntämään jalkojani tosissaan (varsinkin juuri oikeaa), että saan varpaat osoittamaan menosuuntaan. Tai oikeastaan se on mulle sula mahdottomuus, ei fysiikka vain anna periksi… Saan kyllä käännettyä jalat oikein päin, mutta en ymmärrä mitkä rautakanget mun pitäisi sitoa jalkoihini, että ne pysyisivät myös liikkeessä oikein. Täytyy jutella Sarin ja fysioterapeutin kanssa, että onko mulla vain niin vammaiset jalat, että en pysty pitämään niitä ”ratsastuksellisesti” oikein. Ärsyttävää… Jos joltain löytyy ylimääräisiä (suoria ja muutenkin normaaleita) jalkoja, niin ostan mielelläni! Tai ihan vain vinkitkin ko. asiaan kelpaavat!

Aku-mörököllin kanssa huomenna siis tiedossa valmennus!