Volttikuperkeikalla tantereeseen

"Tää on ihan uskomatonta miten Leevin rakenne on tällanen, täällä on niin mukava istua ilman satulaa! Jalatki jotenki rentoutuu ja tasapaino pysyy kokoajan vaikka poni vähän hypähteliskin"...

 ...Kuuluisat viimeiset sanat, jotka edelsivät komeaa ilmalentoa kaulan yli ensin yläviistoon, ja sen jälkeen etuperinvoltilla suoraan selälleen maahan. :D Olin kentän vieressä metikössä ratsastamassa ilman satulaa, koska pakkasten takia kenttä ja tiet olivat jäässä. Kaikki sujui aluksi loistavasti, kunnes Heppu päätti alkaa pärräilemään viereisessä tarhassa... Siitäkös jo valmiiksi kuumahko Lepa innoistui, ja parin laukkapyrähdyksen jälkeen roiskaisi semmoisen lehmänpukin että oksat pois! Tyypillinen Leevi-levade ensin pystyyn, ja siitä sinkosi takajalat yläilmoihin.

Onni onnettomuudessa, laskeuduin suoraan pehmeän ja joustavan sammalmättään päälle - olin myös vetänyt samalla enkkuviltin mukanani maahan. Laskeutuminen oli siis pehmeähkö. :D

Kun kaikki osapuolet (niin minä, Lepa kuin Heppukin) oltiin todettu ehjiksi, naureskeltiin silminnäkijöiden kanssa koomista ilmalentoani. Se oli kuulemma semmoinen näky, joka olisi pitänyt saada videolle. Ehkä ensi kerralla...?

"Koskaan en oo tehny mitään pahaa" -ilme ;)

Pikon kanssa kävimme viime viikolla Akin estevalkassa. Piko tykkäsi ihan hirveesti ja ryntäili (kirjaimellisesti ryntäili, sillä Piko-rukka ei oikein vieläkään osaa laukata) esteille kuin mikäkin kilpaponi. Olin ihan yllättynyt miten hyvin Piko pomppi, se ei edes hajottanut yhtäkään puomia! Teimme aluksi puomityöskentelyä ensin maapuomeilla, ja sen jälkeen maapuomeilla ja kavaleteilla. Lopuksi hyppäsimme vielä muutaman esteen "rataa". Niin ratsastajalla kuin ratsulla oli hirveän hauskaa, sillä tavoitteena oli ylipäätään päästä esteiden yli. :)

Leevin kanssa meidän piti käydä Sarin valmennuksessa, mutta aikeet kaatuivat vetoauton puutteeseen. Kuinka turhauttavaa, kun löytyy hevonen, ratsastaja, valmentaja, maneesi, BE-kortti ja traikku, mutta eipä niillä tee mitään ilman vetoautoa. Omalla (edelleen muuten korjauksessa olevalla) Fordin rutjakkeella pystyy kyllä pieniä pätkiä kuskaamaan yhtä ponia, mutta ei sillä esim. lähetä kisoihin Tampereelle. Kun ei ei takataskusta löydy ylimääräisiä kymmeniätuhansia, niin näillä pitää pärjätä... Kesällä saa yleensä aina joltain autoa lainaan, mutta talvella tulee tämä "kitka- vai nastarenkaat" ongelma. No, jos ei pääse valmennukseen, niin aina voi treenata lotossa voittamista. ;)

Perjantaina vaihdettiin suokit taas päikseen. Piko lähti kotiin ja Aku joutui takaisin hommiin nautiskeltuaan reilun kuukauden laitumella tammojen seassa. Akulle iski siis taas kuntokuuri!