Heinäkuun helteet...

...saavat suomiputen uneliaaksi. 

Ei auttanut extrarehu, juottaminen eikä isompi annos elektrolyyttejä - Aku reagoi eilen todella voimakkaasti kuumaan ilmaan. Ja ei ihme, koko kesäkuu ollut n. 10 astetta ja vettä satanut. Akun karvakin ehti alkaa jo paksuuntua kylmien ilmojen takia. Talvikarvaan kesäkuussa? 

Tein maailman nopeimman verkan. Hetken kävelin, sitten kevyttä ravia, laukassa siirtymisiä ja sitten seisottiin, hieman käveltiin, seisottiin ja hiukan käynnissä herättelyä. Aku tuntui todella löysältä enkä saanut edes verkassa laukkaa pyörimään. Olisi ehkä pitänyt vain väkisin vaatia, mutta turha sitä jossitella.

Radalla raviosuudet onnistuivat yllättävän hyvin. Aksu on sen verran saanut jo voimaa, että ravissa saan sen kannettua löysänäkin. Laukka ei pyörinyt sitten yhtään ja siitä rokotettiin. Käynti taas ärsyttää suunnattomasti: Akulla on superkäynti, mutta väsymys näkyy siinä todella herkästi. Taaskaan ei tullut kuin kutosta...

Raviväistö oikealle oli super, samoin ravi-keskiravi-ravi siirtymiset, joista viimeksi tuli noottia. Nyt uskalsin oikeasti vaatia kunnon eron - ei mitään "no mä vähän tässä annan pohjetta, josko se vähän venyttäis", vaan oikeasti tuuppasin sen keskiraviin ja otin kahden askeleen aikana istunnan avulla takaisin. Laukanvaihdot käynnin kautta ja siirtymiset muutenkin olivat aika jees. Laukan takia pisteet jäivät heikommiksi ja lopulta palkintojenjakoon pääseminen jäi sitten niistä kiinni... Tuloksena 63,276%.

Itselleni nostan hattua lopputervehdyksestä. Aku tuli siihen todella hyvin suorana, mutta kahta metriä ennen pysähdystä hevosen kimppuun hyökkäsi ainakin kissan kokoinen herhiläinen. Aku ravisti päätään ja ehti livahtaa oikean pohkeen ohi - tuloksena pysähdys, jossa herra päätti heittää mielenosoituksellisesti takapuolensa oikealle. Yritin korjata, ei reaktiota, useamman kerran jouduin oikeasti naputtamaan kannuksella kylkeen, että "hei halooooooo hevonen, täällä pohje pyytäis suoraks?!". Lopulta se siirtyi. Jos oisin jättänyt sen siihen, niin luultavasti vitonen ois tullut. Mutta kerrankin maltoin odottaa ja sain numeron pysymään kutosessa. Tuomariltakin tuli kehuja, että hyvin maltettu. Mielummin korjattu rike ja puolta tai pistettä parempi numero, kuin ala-arvoinen.

KESÄÄÄÄ!

Nyt se tuli vihdoin (ainakin hetkeksi) - kesä ja kärpäset! Ja kärpäset tosiaankin. Jopa maneesiin oli eksynyt lauma jos jonkin sortin pörriäistä. Onneksi Akulla oli todellakin vauhti päällä, eikä ikävät öttiäiset jaksaneet lentää perässä suomenjuntturan kiitäessä hurjaa vauhtia. ;)

Eilen käytiin rentouttavalla metsäkävelyllä. Aku rakastaa yli kaiken maastoilua ja sen kanssa on niin ihanaa kuljeskella metsissä, kun herralla on korvat aina iloisesti tötteröllä - hevosen hyvä fiilis tarttuu myös ihmiseen.

Tuulitukka <3

Tänään tein vain nopean läpiratsastuksen. Käyntiä, kevyttä ravia, väistöjä, laukassa siirtymisiä ja muutamat keskiravit. Huomenna päräytetään kotiseuran kisoihin Riihimäen raviskalle vääntämään (taas  vaihteeksi) helppo A:2. Jos satutte paikalle katsojiksi tai kisaajiksi, niin kuuluttajan kömmähdyksistä ja epämääräisestä mutinasta saa surutta syyttää allekirjoittajaa - Ri-Ran tiedottajana mulle napsahti nakki koko päiväksi kuulutushommiin.  ;) Onneksi ympärillä on ihania ihmisiä, ja Akun omistaja tuo mulle hevosen paikalle ja seuran kouluratsastusjaostosta saan tuuraajaan mun radan ajaksi.

Kaikennäköistä mielenkiintoista sitä ratsastaja näkeekin hevosen niskassa...

*Taputi tap*

Ainakin takapää tulee hyvin mukana. :D

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän, mutta mulla on alkanut Akun treenauksen lisäksi projekti Piko. Siitä lisää ensi kerralla. ;)

Ihanaa, aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille - nauttikaa!

Mystinen kouluratsastuksen maailma

Kylläpä aika rientää! Viiikko vierähti elukkavahtina, kun tallinomistajamme oli reissussa vajaan viikon. Kun ensin painaa kaheksasta neljään töissä, haukkaa välissä hieman lounasta ja hoitaa kaiken maailman öttiäisiä parta-agamista alpakoihin, niin yhdentoista aikaan illalla ei tee mieli muuta kuin painaa pää äkkiä tyynyyn.

Aloitetaan viimepäivien läpikäynti viime viikon kilpailuista:

Lauantaina oltiin Laaksolla ImRan alue/kansallisissa. Luokkana oli FEI:n CCIP** ponien kenttäratsastusohjelma. Onneksi starttini oli vasta kolmen jälkeen, koska edellinen ilta oli salakavalasti venynyt reippaasti yli puolen yön ihanien naisten, taivaallisen ruoan ja antoisien keskusteluiden parissa. Talliporukan kanssa olimme tehneet varsinaisia löytöjä, ja ilta tosiaan kului hyvää shampanjaa ja luomukyytön sisäfilettä nautiskellen - ei ihan perinteinen perjantai-illallinen opiskelijalle.

Paikan päällä Laaksolla fiilis oli mainio. Aku tuntui todella hyväntuuliselta, roiskia lorotteli ja tyhjensi rakkonsa rentoutuneena käsihevosalueen reunaan ja oli muutenkin todella leppoisa. Verkassa se tuntui tosi kivalta, oli poikkeuksellisen energinen (hieman taisin antaa ekstrakauraa illallisella ;--) ja rento. Radalle pääsin tuomaritauon jälkeen hyvissä ajoin ja päätin tehdä ehkä poikkeuksellisenkin tempun: menin radalle pitkin ohjin. Rauhassa vain kuljeskeltiin pari kierrosta, käytiin tutustumassa tuomaripäätyyn ja jännittäviin nurkkiin. Sen jälkeen pidin meiningin taas hirmuisen rentona ja mennä jolkoteltiin rentoa kevyttä ravia muutama ympyrä. Tuomarien päästyä paikoilleen otin käyntiin, keräsin paketin kokoon ja raviin. En antanut Akulle mitään syytä jännittyä ja itse olin fiiliksellä "noniin, ja nyt sitten vain ratsastetaan". Ja vitsit, että tuo toimi! Aku ei ole i-k-i-n-ä ollut niin rento ja hyväntuulinen radalla. Se liikkui energisesti, omalla moottorilla, pysyi koottuna ja ennen kaikkea rentona hyvällä fiiliksellä. Super!!

Mutta täydellisyyttähän ei ole, joten jotain säröjä piti tietenkin tulla. Nämä säröt voidaan lukea täysin ja kokonaan ratsastajan ansioksi. Liian myöhään aloitettu avo, "apua, pitiks tässä jo siirtyä käyntiin, ai ei no hups, otetaas uudetaan laukka" ja huonosti ratsastetut vastalaukat, joista toinen meni rikki ja kakkonen tuomaripaperiin. Yhteiselomme ensimmäinen rikko radalla. 

Noh, huippuprosentteja ei tosiaan ollut tiedossa, mutta tulokset olivat lopulta melko hämmentävät: 56% ja risat. Ensimmäinen ajatus oli: mitä. Kumpikaan tuomari ei ollut nähnyt radassa mitään hyvää. Okei, lopputervehdyksestä seiska ja toiselta heltisi laukanvaihdosta käynnin kautta 6,5. Toiselta olisi ilman rikkoa irronnut lähes 60%, mutta toiselta ei läheskään. Toinen tuomari kommentoi "ihan kivat liikkeet" ja heitti alakertaan 5,5 liikkeistä. Ok?

Hämmennys oli suuri, koska kerrankin mulla oli radalla ihan huippu fiilis. Mutta nyt, kun asiaa on puitu monen eri tahon kanssa ja selattu videota ja protestilistoja valmentajan kanssa, alkaa syytkin hahmottua. Toinen tuomari nyt oli vaan äärimmäisen tiukka, ja jos suorituksessa oli pieniekin särö, niin vitosta parempaa ei irronnut. Toinen tuomari taas keskittyi äärimmäisen paljon siirtymisiin ja tahtiin.

Olen nyt alkanut vaatia Akulta radallakin suurempaa kokoomisastetta, mikä näkyy. Se näkyy siinä, että joudun tekemään puolipidätteitä ja korjaavia liikkeitä, joihin Aku välillä reagoi voimakkaastikin. Se on ihan pikkuriikkinen hetki, kun vaadin Aku tulemaan takaisin niihin raameihin, mikä lopulta aiheuttaa pienen pienen heilahduksen tahtiin. Aku ei vielä ole siinä mallilla, että se automaattisesti pitäisi yllä aktiivisempaa ja kootumpaa liikettä. Näihin asioihin tuomarit puuttuivat, ja esimerkiksi muuten kutosen arvoisen keskiravit tippuivat vitoseen, koska tahti ei täysin pysynyt koko liikkeen ajan. Keskilaukat itsessään olivat hyvät, mutta siirtymiset pitäisi olla vieläkin selvemmän. Vastalaukkarikon jälkeen siirtyminen raviin meni pitkäksi, joten siitäkin rokotettiin pisteellä tai jopa kahdella. Laukannosto oli muuten aika priima, mutta Aku pääsi livahtamaan pohkeelta karkuun ja hieman poikitti nostossa - vitonen. Eli pisteet tippuivat teknisten epäkohtien takia - kokonaisuus näytti ihan hyvältä, mutta kun kokonaisuutta ei arvostella. ;)

Alakertaan toiselta tuli pelkkää kutosta, mutta toinen arvioi Akun menon ja kuuliaisuuden 5,5. Mutta okei: hevonen rikkoi radalla, joten kuuliaisuudesta ei voi antaa hyvää arvosanaa. Askellajeissa jos ravin tahdissa oli parikin kertaa moittimista, niin ei silloin säännöllisyydestä voi antaa enempää. Arvostelu nyt vain sattui olemaan sellaista, että jos liikkeessä oli mitään vikaa, niin vitonen pärähti. Peruutus oli suora, rento ja Aku hyvin peräänannossa, mutta askelpituus ei riittänyt - vitonen.

Eli mitä jäi käteen: tarkkuutta, tarkkuutta, treeniä, treeniä ja vielä lisää treenausta tarkkuudessa. Meillä on tällä hetkellä menossa ns. siirtymävaihe, jossa väkisinkin tulee hieman haparointia, ennen kuin kaikki vakiintuu molemmilla automaatioksi. Kuvistakin näkee, että enää ei kuljeta myyränä matalassa muodossa, vaan menoon on löytynyt ihan uutta ryhtiä. :)

Surkeimmat pisteet koskaan, mutta päällimmäisenä on onnistumisen tunne siitä, että meillä oli ensimmäistä kertaa oikeasti mukavaa yhdessä - ratsukkona - radalla. 

Avosta suoraan puoliympyrälle