Terveisiä Espanjasta!

Calahonda, Costa del Sol, Espanja

Värejä, joita ei ole hetkeen Suomessa nähnyt. Kaikki kuvat otettu Lumia 925:lla.

Näitä polkuja tepastellessa ei voinut olla ajattelematta "mitkä maastot täällä olisi!"

Demonstroin kuinka lentokone kääntyy?

Vuoden ensimmäiset päivät nautiskelin Espanjassa, tuossa auringon, avointen ihmisten ja halvan viinin luvatussa maassa. Reissu kului lenkkeilen (niin vuorilla kuin rannoillakin), syöden hyvin (ja varsinkin juoden ;) ja moniin uusiin, upeisiin ja ihaniin ihmisiin tutustuen. Ja voin kertoa, että puolentoista viikon valohoito teki tehtävänsä! Ehkä tällä buustilla taas jaksaa painaa kevään ensimmäisiin lämpimiin valonsäteisiin asti.

Akun puolentoista viikon loma taas käsitti lähinnä syömistä. Herra oli vapaalla ja kävi muutaman kerran maastoilemassa ja vähän pyörähtämässä maneesissa. Liialliset vapaat aiheuttavat allekirjoittaneelle harmillista närästystä, mutta joskus asioiden kanssa täytyy tehdä kompromisseja (matkalaukun painorajoitus on Norwegianilla 20kg, joten yksi hörisevä suomipoika ei olisi kyytiin mahtunut). Toisaalta taas (seliseli) syksyn aika intensiivisten treenien ja joululoman kahden viikon ratsastusputken jälkeen lihaksille ehkä tekikin hyvää hieman palautua - tai ainakin pääkopalle, tai pikemminkin pääkopille.

Oli miten oli, torstaina päästiin taas hommiin. Hommat käsittivät piiiiitkät alkukäynnit, kevyttä ravia ja tarkoituksena oli ottaa muutama pätkä rauhallista laukkaa, mikä todellisuudessa tarkoitti, että Aku vei mua ympäri maneesia korvat tötteröllä. Se siitä "rauhallisesta aloituksesta". Eilen ja tänään otin kevyesti lähinnä kevennellen ja tehden pitkät alku-, väli- ja loppukäynnit. Aku tuntui niin tyytyväiseltä päästessään purkamaan loman aikana kertynyttä höpöhöpöenergiaa. 

Lueskelin äskön todella hyvän kirjoituksen periksiantamattomuudesta ja tahdonvoimasta. Jotta postaus ei menisi ihan täysin tyhjänpäiväiseksi lomakuvalöpinäksi, niin ajattelin jakaa tekstin kanssanne. Minkälaisia ajatuksia se teissä synnyttää?

"Itsevarmuus tai päättäväisyys ei ole uhkarohkeutta. Tai edes pelottomuutta. Periksiantamattomuus tarkoittaa, että haasteista huolimatta asia tehdään. Meni se sitten oman mukavuusalueen ulkopuolelle tai ei. Oli kylmä, kuuma, hyvä tai huono olla, vähän kauhuissaan tai kyllästynyt... Tunne- ja fyysisiä tiloja on satoja. Merkittävintä on päätös: minä teen tämän. Ja tämä päätös pitää tehdä yhä uudelleen, mahdollisesti joka päivä."

Kokonaisuudessaan mielestäni erittäin hyvä teksti, joka oikeasti pistää pohtimaan ja ajattelemaan omaa asennettaan asioihin. Tekstin on kirjoittanut blogiinsa Annamiina Pulliainen ja sen pääset lukemaan täältä.

"Tahtova ihminen tekee. Ottaa asiakseen. Pitää kiinni päätöksestään. Treenaa. Tukiharjoittelee. Tekee kotiläksynsä. Ilmestyy paikalle. Ja löytää keinon. "