Taikuutta!

Nyt on kyllä löytynyt vempain mun makuuni! Moni varmasti tietää, kuinka pirun hankalaa on saada satulahuopaan juuttuneet karvat irti - imuri ei tehoa ja kovalla harjalla saa vain tuhoa aikaan. Pikkuveljeni tilasi eBaysta Sticky Buddy -nimisen "karvanpoistajan" ja laite on ihan täyttä taikuutta! Siis muutamalla vedolla sain lähes kaikki sinnikkäästi huopaan tarrautuneet karvat irti! Hallelujah!

En tiedä mitä ihmeen materiaalia harja- ja pyöröosat ovat, mutta niihin tarttuu kaikki karva aivan superhyvin. Kaiken huipuksi ei tarvita kuin nopea huuhtaisu lämpimällä vedellä ja kuivauksen jälkeen taikakalu on taas käyttövalmiina. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Googlettamalla löytyy hauskoja ostostv-tyylisiä videopätkiä - ja tällä kertaa ne eivät edes ole täyttä humpuukia. :D

Muutamalla vedolla karvat olivat kauniissa kasassa ja
huovan pystyi huoletta laittaa pesukoneeseen.

Hallelujah -fiilis jatkui myös valmennuksessa. Parin viikon lomailun jälkeen muutamat ensimmäiset päivät Aksu oli melko karsea - juoksi alta minkä jaksoi eikä hyväksynyt tuntumaa rehellisesti. Torstaina kahden vapaan jälkeen Aku oli taas oma itsensä ja väliin mahtui monta todella hyvää pätkää. Tein ihan vain käynti-ravi siirtymisiä ja yritin saada Aksun kuuntelemaan ja odottamaan. Koko ajan taustalla oli ajatus "ratsasta jokainen askel ja keskity".

Joten tänään valkussa Aku oli aivan mieletön! Alkuun oli pieniä haasteita, mutta yhtäkkiä kaikki vain loksahti paikoilleen ja ravissa sain pidettyä Akun todella hyvin koottuna, rehellisesti pyöreällä niskalla, pehmeällä tuntumalla, kahdella ohjalla, lyhyillä askelilla mutta silti jäntevänä ja energisenä takaa. Hitsin pimpulat, että oli taas sairaan hyvä fiilis. Pikku hiljaa ollaan työstetty voimaa ja kantokykyä, joten koko ajan Aku jaksaa kulkea pidemmät pätkät, ja nyt selkeästi kantokyky alkaa olla siinä mallilla, että jopa etupainoinen ja raskas suomenjuntti jaksaa pysyä kevyenä. Puhuttiin valmentajan kanssa, että hitaasti eteneminen ja palikka palikalta asoiden työstäminen ja rakentaminen vie lopulta paljon pidemmälle kuin se, että liian nopeasti ja ahnehtien vaadittaisiin hevoselta suorituksia, joihin se ei oikeasti ole henkisesti ja/tai fyysisesti valmis.

Onnistunut treeni jättää aina pitkäksi aikaa hyvän fiiliksen ja motivoi jaksamaan vaikeidenkin hetkien yli. Päivän kruunasi vielä kunnon sauna ja pannulla tirisevä perhetutun metsästämän villisian pihvi. Ja tietenkin lasi hyvää punaviiniä. ;)

<3