Nopea katsaus vuoteen 2014

Päätin kirjoittaa lyhkäisen koosteen meidän viime vuodesta. On mielenkiintoista pysähtyä hetkeksi miettimään ja kelata aikaa taaksepäin, huomata mitä kaikkea on tullut tehtyä, opittua ja miten ehkä kehityttyä. Historia opettaa, ja parhaimmillaan se auttaa ymmärtämään syitä ja seurauksia. Mutta historiaan ei saa jumittua elämään - katse pitää suunnata tulevaisuuten, uusiin haasteisiin ja jännittäviin seikkailuihin. 

Tammikuu

Vuosi alkoi melko normaaliin tapaan. Tammikuun puoliväliin asti pääsi ihan kivasti treenailemaan, mutta loppukuusta toista viikkoa kestäneen paukkupakkaset saivat meidänkin maneesin pohjan kovaksi. Motivoitunut ratsastaja ei kuitenkaan anna kelien päästä niskan päälle, vaan pari viikkoa treenailtiin paljon käynnissä ja tehtiin hienosäätöä sillä tavoi. 

Helmikuu

Helmikuuhun siirryttäessä treenailemaan pääsi taas kunnolla kelien lauhduttua ja tuolloin aloin pikku hiljaa ymmärtämään oikeasti keskivartalon vaikuttamisen olennaisuuden ja tärkeyden hevosen hallinnassa.

Helmikuussa osallistuimme tällä kertaa Erkylässä järjestetylle Paulo Bastoksen valmennusklinikalle. Valmennuksessa sain jälleen kerran monia monia hyviä ajatuksia - on aina suuri ilo ja kunnia päästä Paulon oppiin. Ja Akua tietenkin kehuttiin kovasti. ;)

Paulon opissa

Helmikuussa Heidi taiteili meistä ihania kuvia

Maaliskuu

Maaliskuun ensimmäinen postaus valaisi lukijoille mistä yhteistyö Akun kanssa oikein lähti. Puolessa välissä kuuta valmistauduttiin ahkerasti kauden ensimmäisiin kisoihin. Treenailu tuottikin tulosta ja 16. päivä Karkkilassa seurakisoissa nappasimme toisen sijan 65% tuloksella. Team Kawerdan kisat olivat erittäin onnistuneet kaikin puolin ja ilmapiiri paikan päällä oli todella mukava ja tsemppaava. 

Kauden toisiin kisoihin suuntasimme Lohjalle. Reissu oli hyvin ristiriitainen. Radalla Aku kulki ihan hyvin, ehkä kuitenkin hieman jähmeästi ja jännittyneesti. Suorituksemme palkittiin toisella sijalla prosentein 60,46. Palkintojenjakoon valmistautuessani järkytys iski vasten kasvoja - Aku ontui todella selvästi oikeaa etujalkaansa. Radalla normaali ja parin tunnin päästä lähes kolmijalkainen? Olimme ihan puulla päähän lyötyjä ja sijoituksesta oli mahdoton iloita. Onneksi ongelma paljastui vain todella pahasti jumissa olevaksi lavaksi, joten säikähdyksellä selvittiin.

Huhtikuu

Hieronnalla ja hyvällä hoitamisella lihasjumit alkoivat nopeasti parantua. Treenaukset olivat parisen viikkoa lähinnä jumppailua käynnissä ja kevyttä juoksutusta. Kun Akulla oli hieman kevyempää, mulle jäi aikaa opettaa ihanaa Eetu-ponia ratsuna olon saloihin.

Huhtikuun loppupuolella Aku alkoi taas olla täysin puhdas

Toukokuu

Toukokuussa pääsimme taas kisoihin ja yllätys yllätys, Jokelasta 25. päivä sunnuntaina irtosi jo kolmannen kerran putkeen toinen sija ja 60,43% - ikuiset kakkoset? ;) Radalla oli ollut ihan ok fiilis, ei mitään riemunkiljahduksia, mutta ei totaalista epäonnistumistakaan. 

Kesäkuu

Kesäkuu startattiin totaalisella epäonnistumisella. Emme olleet nostaneet tarpeeksi Akun väkirehumäärää kevyemmän jakson jäljiltä ja siihen päälle kuuma kisapäivä sekä juomattomuus - Aku hyytyi Järvenpään aluekisoissa aivan tyystin radalle. Tulos luokan puoliväliin ja prosentteja 58%. Mutta, kaikesta sitä oppii. Joskus vain oppiminen tapahtuu ainoastaan kantapään kautta. Seuraava viikko rentouduttiin maastolenkeillä ja löydettiin vihdoin keino saada Aku juomaan - melassivesi. 

Seuraavaksi startattiin Ypäjän kisaviikoilla senioreille avoin alue A. Radalla oli aivan karmea fiilis ja hyvä etten itkua pusertanut suorituksen jälkeen. Pikkutytön tavoin vinguin, että ei tästä tuu ikinä mitään... Hevonen vaihtoon ja ratsastajan kannattaisi ehkä siirtyä postimerkkeilyyn. Tuloksia kuunnellessa leuka loksahti jonnekin varpaiden tienoolle, kun prosenteja kovatasoisessa luokassa irtosi yli 61% ja lopulta oltiin 11/32. Fiilikset olivat ristiriitaiset, mutta tilanne pisti pohtimaan ja analysoimaan - ja hyvä niin. Valmentajani rohkaisi, että hammasta purren ja sisulla eteen päin välillä kivistä polkua tallaamaan - sitä polkua on moni muukin joutunut kulkemaan.

Heinäkuu

Ristiriitaiset fiilikset jatkuivat myös seuraavissa kisoissa. Laaksolla ImRan aluekansallisissa suoritus oli toisaalta paras ikinä, mutta toisaalta ihan karmea floppi. Ensimmäistä kertaa Aku liikkui omalla moottorilla ja kivassa ryhdissä myös radalla, ja mulla oli hyvä fiilis ratsastaa - ei mitään tappelua. Kuitenkin ratsastajan typerät virheet ja pahat rikot vastalaukoissa painoivat pisteet aivan pohjamutiin. Tuloksena 56% ja risat. 

Laakson jälkeen käytiin kärsimässä lämpöhalvauksesta seurani kotikisoissa Riihimäellä. Erittäin löysää menoa auringon paahteen takia, mutta seurakisojen kiltillä arvosteluasteikolla yli 63%

Helteet jatkuivat edelleen, mutta Savijärvellä radat onnistuivat siitä huolimatta. Menin sekä helpon B:n että A:n ja molemmista irtosi reippaasti yli 64% ja kotiintuomisiksi B:stä sininen ruusuke ja A:sta keltainen.

Heinäkuun kolmansiin kisoihin lähdettiin sekä Akun että Pikon kanssa. Akulla avoimesta alue-A:sta viides sija ja yli 61%. Tosin tuomarien erot olivat lähes 7 %-yksikköä. Jepjep. Piko taas suoritti hirmuisesta jännityksestä huolimatta lähes 60% arvoisen suorituksen, johon sai olla ihan tyytyväinen sen kokemattomuuden ja tason huomioon ottaen.

Elokuu

Elokuun ensimmäinen reissu tehtiin Vermoon kansalliseen poninäyttelyyn Eetu-ponin kanssa. Viikonloppu alkoi kunnon katastrofilla, kun lauantaina ratsastusluokassa poni meni aivan psykoosiin. Yön yli asioita mietittyään poniherra oli kuitenkin jo hieman toennut, ja sunnuntaina nappasimme kehässä I-palkinnon tuomarin ja yleisön ylistäessä ponin laatua. 

Porvoossa 17. päivä starttasimme ensimmäinen kansallisen luokkamme. Ja eihän se ihan nappiin mennyt. Aku rikkoi aivan puun takaa helpon vastalaukan ja ratsastaja hämmentyi niin, ettei osannut korjata asiaa ennen seuraavaa arvostelukohtaa. Toinen tuomari antoi rikoista huolimatta yli 62% mutta toinen vain 55%. Keskiarvo jäi siis piirun alle 59%, mikä ei tietenkään mieltä hirveästi lämmittänyt. Kuitenkin ekalla kansallisella radalla oli mukana paljon hyviä pätkiä, joten vielä ei ratsastaja vedellyt ranteitaan auki.

Ongelmista jälkeen elokuu päätettiin ihan mielettömään onnistumiseen. Epätäydellisyyksistä huolimatta teimme Akun kanssa elämämme parhaan radan Riihimäellä seuran mestaruuskisoissa. Kovatasoisessa luokassa vetäsimme useiden prosenttien eron kärkeen yli 67% prosentilla! Tällä tuloksella irtosi kirkkaasti seniorimestaruuskulta. Fiilis oli huikea!

Syyskuu

Ypäjän kisaviikoilla osallistuimme Kelmi Cup -osakilpailuihin. Suoritukset eivät oikein onnistuneet, mutta molemmissa luokissa sijoitus puoleen väliin ja prosenteja molemmista reilu 61,5%. Aku raspattiin heti seuraavalla viikolla, ja suusta löytyi yksi syy ongelmiin. Mulla oli fiilis, että meitä molempia oli jotenkin alkanut närästämään koko treenaus. Päätin olla kokonaan treenaamatta seuraavan viikon aluemestaruuksiin ja vain tuulettaa pääkoppiamme maastossa. 

Päätös oli enemmän kuin oikea. Tässä lajissa on äärimmäisen tärkeää tuntea itseään sekä ratsuaan. Etelä-Suomen aluemestaruuksissa sijoitus jäi ainoastaan 0,3 %-yksikön päähän. Yksi tuomareista olisi asettanut meidät jopa pronssille! Pakko myöntää, että vaikka rusetin jääminen noin pienestä kiinni nakersi melkolailla, olin ylpeä saavutuksestamme. Olimmehan vasta nousseet samalla kaudella tuolle tasolle.

Lokakuu

Lokakuussa kävimme kauden vikoissa kisoissa Järvenpäässä. Radalla takapää tuli jossain kaukana perässä, joten mikään huippusuoritus se ei ollut. Prosenteja reilut 61% ja sijoitus jäi jälleen saamatta vain sadasosien erolla. Mutta, ei auttanut kuin ottaa asia huumorille. Jäipähän nälkää ensi kautta ajatellen. ;)

Marraskuu

Marraskuuhun kuului vain treenailua ja treenailua. Mitään ihmeempiä ongelmia tai toisaalta hehkutuksiakaan ei tullut vastaan. Suurin uutisaihe taisi olla Akun klippaaminen. :D

Joulukuu

Joulukuussa treenattiin ahkerasti. Sain taas monia hyviä tajuamisia ja pikku hiljaa omien käsien ja kropan käyttö alkoi parantua. Aku on saanut kivasti taas ryhtiä ja paikoin raviin on tullut ihan mieletöntä joustoa ja keinumista. Kehitys vuoden alusta vuoden loppuun on todellakin huomattava.