Tuhruinen talvi

Olipas ikävää palata taas Suomeen, kun kelit ovat ihan hirveitä. Vettä on tihutellut lähes koko ajan. Tuhrua, pimeää, kosteaa ja ällöttävää... Ja kaiken päälle jatkuva valitus, vinkuna ja kitinä. ;)

Lentokone saapui lauantaina illansuussa Suomeen, ja mitäs muutakaan sitä paatunut heppahöperö ensi töikseen tekee kuin heittää kassit sisälle ja lähtee tallille. Hevosia oli kova ikävä ja oli jotenkin todella huojentavaa ajaa tallin pihaan, kuulla tuttujen koirien haukkuminen ja tuntea tutun miljöön tuoksut. Hevoset ja tallilla olo on kyllä niin suuri henkireikä, ettei siitä pääse mihinkään. Viikko ilman hevosia vielä sujuu, mutta toinen samanlainen alkaa jo ahdistaa ja tuntua nihkeältä.

Aku oli saapumisestani hieman toista mieltä. Voi luoja se oli kiukkuinen! Se tuntuu usein olevan hirveän äkäinen, jos olen pidempään poissa, mutta tällä kertaa se oli poikkeuksellisen raivokas. Tervetulotoivotukset eivät olleet todellakaan mitään tyytyväistä hörinää ja iloisesti tuikkivaa hevosenkatsetta, vaan vastassa oli korvat luimussa päätään viskova lohikäärme. Varsinkin, kun saapumiseni tapahtui ruoka-aikaan niin huh huh. Aku näytti todellakin siltä, että se aikoo joko syödä mut tai repiä kappaleiksi. Siinä vaiheessa, kun putte käänsi takapäänsä mua kohti, totesin, että nyt menee rajan yli. Ärähdin sille kunnolla, minkä jälkeen hupsu kääntyi katsomaan ilmeellä "mmh hups", alkoi mutustella suullaan ja tuli luokseni. Kävin kävelyttämässä sitä maneesissa hetken aikaa, minkä jälkeen kaikki oli taas hyvin ja Aku kuin pieni enkeli: seurasi kiltisti vapaana, pysähtyi kun itse pysähdyin ja hamusi takinkaulusta niin suloisena. Se on kyllä ihan ihme ukkeli!

Tänään treenasimme puomien kanssa. Pakko kai se on myöntää, ettei Akusta ole esteradoille. Sillä on hirveä into jytää täysiä esteelle ja se saattaa jopa nostaa hieman etupäätään, mutta takajalat tulevat ihan miten sattuu mukana... Periaatteessa takapää vain laukkaa eikä ponnistamisesta ole tietoakaan. Hirveän kivaa meillä aina on, mutta meno ei ole kaikista kauneinta. Laitoin yhden (maahankaivetun) kavaletin ja korotettuja ravipuomeja neljä kappaletta. Ravipuomit sujuivat lopulta jopa ihan hyvin, vaikka alkuun takajalat kolistelivat lähes jokaisella askeleella. Laitoin välit hieman pitkäksi, jotta Aku joutui oikeasti venyttämään ja nostamaan jalkojaan - tekee todella hyvää takapäälle!

Kavaletin kanssa olikin sitten perus Aku-meininkiä, eli hirveä imu "esteelle", etujalat yli ja takajalat potkii puomin ihan minne sattuu... Pari kertaa jopa ylitettiin puomi ilman kolauttelua, mutta oikeasti aika naurettavaa meininkiä. Aku kuitenkin oli ihan innoissaan, joten mulla oli myös hauskaa!

Akun jälkeen hyppäsin taas Eetu-ponin selkään. Kokeilin senkin kanssa (ehkä ekaa kertaa sen elämässä?) puomeja. Ensimmäisen ravipuomin (ja pienen kiemurtelun) jälkeen poni sai ihme sähköiskun ja teki jotain ihan omia loikkia kuskin ulvoessa naurusta. Ihan mahtava pakkaus! Laukat nousi taas edellistä kertaa paremmin, ja tulimme pienen kavaletin laukassakin todella mallikkaasti. 

Viikonloppuna tiedossa on taas valmennus, joten sitä odotellessa! Alla vielä kuvia alkuviikon poneilusta. Tästähän meinaa tulla ihan poniblogi, kun näitä poninpalleroita esiintyy niin usein! :P

Hieno Eetu viime sunnuntaina. Ajattelin, että näytän totaalisesti jättiläiseltä, mutta ei tuo ihan niin paha ole. Mutta ehkä kuitenkin pitäydyn Akussa. ;)

 Nättiä koottua laukkaa! Tässä vaiheessa poni ei vielä räjähtänyt käsiin...

Kookomisharjoitusten ja laukanvaihtojen jälkeen poni kuumui tähän pisteeseen. Ja kuskia pelotti ja nauratti samaan aikaan! Laukanvaihtoja tuli pukkisarjassa ja ilmeisesti Leevi halusi tehdä myös korkeakoulun liikkeitä. ;)

... mutta kyllä se lopulta taas rauhoittui!