lauantai 18. tammikuuta 2014

Pakkanen puree

Päivän polttavin puheenaihe: herkistäminen.

Viikko sitten lauantaina pääsin pitkän tauon jälkeen taas itsekin valmentautumaan. Ja olipa ihanaa päästä kunnolla hommiin! 

Mun on jotenkin hirveän vaikeaa kirjoittaa valmennuksista, koska jotenkin olen niin siinä hetkessä kiinni, koko ympärillä oleva maailma vaan lakkaa olemasta ja ilmeisesti pääsen jonkunlaiseen "flow" -tilaan. Muistan kyllä mitä harjoituksia olemme tehneet, mitä korjattavaa on ja miltä onnistumiset tuntuu, mitä valmentajan kanssa olemme puhuneet, mutten osaa kirjoittaa niistä kunnolla. Tai sitten jos kirjoitan, niin tuntuu, etten kykene kuvailemaan tilanteita, ajatuksia ja tuntemuksia niin hyvin kuin haluaisin. Vähän niinkuin jos on kokenut jotain todella hienoa ja itselle äärimmäisen tärkeää, niin kertoessaan sitä muille koko kokemus kuulostaa laimealta, eikä sanat riitä välittämään sitä valtavaa tunnetta mitä siinä hetkessä on ollut. Se, kun tajuaa, että vain kertomalla kuunteleva osapuoli ei voi päästä käsiksi tiettyyn asiaan tai hetkeen. Hankalaa! 

No, yritetään nyt jotain. Pointtina siis oli (taas) herkistäminen. Hevosen on vastattava apuihin viipymättä ja nopeasti, ja mikäli näin ei tapahdu, tulee ratsastajan huomauttaa. Pahinta, mitä ratsastaja voi hevoselle tehdä, on opettaa se turraksi tai hitaaksi. Kun oikeasti ensi kauden tavoitteet ovat aika korkealla (tai ainakin korkeammalla kuin viime kauden), ei enää kelpaa "sinne päin" tai "no melkein" -meininki, vaan mun pitää osata itse pyytää ja vaatia, ja hevosen tulee kuunnella ja keskittyä tekemään, niinkuin ratsastaja pyytää. Lisäksi toinen äärimmäisen tärkeä seikka on nopeus. Hevosta ei mitenkään voi tai pysty herkistämään, jos itse on hidas. Avut pitää tulla tidintidin nopeasti eikä missään nimessä h-i-t-a-a-s-t-i tai passiivisesti. Tämähän tosiaan tarkoittaa myös sitä, että kiitos ja myötäys pitää tulla salamannopeasti heti, kun hevonen tekee oikein. Olisikohan olemassa mitään duracell-pupu-ainetta, jolla omat reaktiot saisi nopeammiksi? Tai sitten vain tyydyn urheilujuomaan ja vain treenaan. ;)

Vuoden vaihteen kunniaksi olen ottanut itselleni tavoitteen Kisakuntoon 2014. Aku on todellakin hyvin iso ja raamikas suomenhevonen, kun taas itse olen tällainen tuulesta temmattu pikku kirppu. Pientä ja näpsäkkää ponia on helppo koota, mutta Akun kanssa pitää todella osata käyttää omaa kroppaa. Lihaskuntoa, venyttelyä ja lenkkeilyä on siis luvassa. Lisäksi ostin hillittömän neljän kilon säkin palautusjuomaa. Valmennuksen jälkeen 1,5 dl Recovery Prota sheikkeriin, kolme desiä vettä päälle ja liemet naamaan, niin eipä muuten ole lihakset niin pahasti vihoissaan seuraavana päivänä. Kyllähän sitä hevoselle muistaa syöttää ties mitä elektrolyyttejä, mutta ratsastaja tarvitsee yhtälailla ravintoaineita omaan palautumiseen.


11.1.14 Varustehuoltoa - ei ehkä ihan oppikirjojen mukaisesti... ;)

11.1.14 Tuulitukka Aku © Helka

Tänään tehtiin hommia käynnissä ja hieman kootussa ravissa usean loimikerroksen alla. Mulla kivasti hajosi eilen miljoonan euron Equipagen VUODEN vanhoista koulusaappaista vetoketju, joten villasukat ja kelkkailukengät jalkaan ja ilman jallareita selkään. Tein paljon kaikenlaisia kiemuroita, avoja, sulkuja ja takareita. Eipä olla hetkeen taas treenattu takaosakäännöksiä, mutta ne sujuivat jotenkin erityisen hyvin. 
Kikkailuiden jälkeen lähdettiin kahden muun tallilaisen kanssa vielä maastoon kävelyttämään heposia. Aivan ihana auringonpaiste, vaikkakin pakkanen puri poskiin aika napakasti.


18.1.14
18.1.14



4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Sulla on kanssa aivan upeat putet, oon aina välillä käynyt ihailemassa blogissasi. :)

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus! Tiedän tunteen, kun haluaisi hypettää valmennuksesta jollekkin, mutta sitä tunnetta ei saa välitettyä!

    Täälläkin ratsastaja joutui kuntokuurille 2014. ;) hertalla menossa massankasvatus talvikaudella, mutta itse koitan vähentää sitä ruhon määrää. Joulun tienoilla ridahousut alkoivat ilkeästi kiristää vyötäröltä, joten nyt dietataan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että en ole "ongelmani" kanssa yksin! :D Joo, aina jaksaa miettiä hevosen kuntoa ja treenata sille lihaksia, mutta kyllähän sen siellä satulankin päällä istuvan tulee olla kunnossa. ;)

      Poista