Ihan ikioma ihana maneesi!

Nyt se on viimein tapahtunut. Voisin melkein haljeta ilosta ja ylpeydestä, meillä on nyt oma maneesi! 

Noin puoleentoista kuukauteen meillä ei ole ollut kenttää käytössä, sillä maneesi tosiaan rakennettiin vanhan kentän päälle. Vaikka syksy menikin aika pitkältä vain maastoillessa, ei se pelkkää lomailua tarkoittanut. Treenattiin Akun kanssa esimerkiksi alamäissä koottua käyntiä ja siinä avo- ja sulkutaivutuksia sekä tehtiin ylämäissä intervalliharjoituksia laukassa, eli ensin oikein koottua laukkaa ja siitä keskilaukkaan (lue: täyteen kiitolaukkaan). Kentälle tai maneesiin pääsimme ainoastaan kisoissa ja valmennuksissa.

Mutta fakta on kuitenkin se, että Akulla on noin kuukauden ollut vähän (tai no, kesään verrattuna aika paljonkin enemmän) vapaata ja löysempää. Olin viikon reissussa Turkissa, ja tenttiviikot sun muut proggikset ovat vieneet todella paljon aikaa. Nyt on onneksi suurimmat jutut ohi, ja taas aikaa enemmän ratsastaa. Akulla on käynyt ratsastamassa eräs kaverini ja myös Akun omistaja on ehtinyt jonkun kerran viikossa selkään - mikä on ihan loistava juttu. Aku on pysynyt ihan hyvässä kunnossa, vaikka tietysti huippukunto melko nopeasti heikkeneekin. Kesällä nimittäin ratsastin melkein joka päivä, valmennuksissa saattoi mennä yli puolitoista tuntia ja maastossa paineltiin täysiä ylämäkiä. 

Mutta takaisin itse hehkuttamisen aiheeseen: maneesiin! Olen niin tyytyväinen ja onnellinen. Treenaaminen tulee helpottumaan potenssiin miljoona, koska läpi talven päästään puuhaamaan kunnolla keleistä huolimatta. Maneesi on suunnilleen 20 x 40 m eli ihan maneesin kokoinenkin. Kenttä, jonka päälle maneesi rakennettiin, taitaa olla 35 x 60m, joten toiselle sivulle jäi hyvä pätkä, jos joskus täytyy treenata pitkällä sivulla jotain.

Tänään illalla Aksuttimella on edessä hammaslääkäri ja klippaus. Akupellestä tuleekin nakupelle! Omistaja raspaa siis sen ja samalla rauhotuksella ajelen järkyttävän paksun kilometriturkin pois. Turkki on todella hyvässä kunnossa, jopa niin hyvässä, ettei sitä oikein tajuakaan kuinka älyttömän paksu se on. Näillä keleillä Aku hikoaa pelkästään maastossa kävelemisestä, joten todellakin on aika klippaukselle. 

Hihi, tyytyväinen mustamakkara viime valmennuksen jälkeen. :)