Sykemittari käyttöön!

Eilen sain vihdoin toteutettua suunnitelmani: sykemittarin käyttämisen ratsastaessa! Ihan en täysin luota sen tuloksiin, sillä muutaman kerran syke heitteli vähän oudosti (mikä johtuu ehkä siitä, että lähetinantureiden, tai mitä lieneekään, pitäisi olla vähän kosteat, jotta laite toimii kunnolla).

Laskeskelin, että maksimisykkeeni on jotain 195 lyöntiä minuutissa (laskukaava: 205 - ikä x ½). Tohtori.fi:n mukaan sykealueet menee näin:

Kevyt liikunta: 50-60% maksimisykkeestä

Kevyt, pitkäkestoinen liikunta edistää rasva-aineenvaihduntaa. Tällä sykealueella keho käyttää rasvaa ensisijaisena polttoaineena hiilihydraattien asemasta. 

Kohtuukuormitteinen liikunta: 60-70% maksimisykkeestä

Kohtuukuormitteinen peruskestävyysharjoittelu kohentaa kuntoa maltillisesti. Peruskestävyyden sykealue on 60-70 % maksimisykkeestä. Tällä sykealueella liikkuminen vahvistaa sydäntä parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä tavoitesyketasolla sydän saa riittävästi kuormitusta, mutta rasitustaso tuntuu silti hyvältä ja kohtuulliselta.

Aerobinen harjoittelu: 70-80% maksimisykkeestä 

Aerobinen harjoittelu kehittää sydämen lisäksi myös hengityselimiä, keuhkojen toimintaa ja yleistä kestävyyttä harjoittelun aikana. Tällä alueella aerobinen kunto vahvistuu eli kehon kyky kuljettaa happea lihaksille ja hiilidioksidia pois niistä paranee. Liikunta on kohtalaisen raskasta ja siltä se myös pitäisi tuntua.

Anaerobinen harjoittelu: 80-90% maksimisykkeestä 

Kun harjoitellaan 80-90 % teholla maksimisykkeestä, aerobinen harjoittelu muuttuu anaerobiseksi. Tämän sykealueen harjoittelu kehittää ennen kaikkea kehon kykyä pilkkoa maitohappoa, joka puolestaan auttaa liikkumaan väsymättä korkealla teholla pidempiä aikoja ilman happivelkaa. Anaerobisen kynnysalueen harjoittelua suositellaan pääasiassa niille, jotka tavoittelevat korkeaa suorituskykyä.

Sykemittarin mukaan maksimisykkeeni oli valmennuksen aikana 140. Se luokitellaan kuitenkin jo aerobiseen harjoitteluun, joka kehittää yleistä kestävyyttä. Keskisykettä oli turha tarkastella, koska 1,5 h ratsastukseen sisältyi osittain alkuverkka sekä välikäynnit ja paikallaan seisomiset (= keskustelut valmentajan kanssa). 

Toisaalta, vaikka valmennuksessa jouduin käyttämään jalka- ja keskivartalonlihaksiani välillä tosi kovastikin, ei minua missään vaiheessa hengästyttänyt pahasti. Päätin, että otan sykemittarin mukaan seuraavalla kerralla, kun lähden maastoon! Pitkillä laukkapätkillä kevyessä istunnassa paahtamisen luulisi jo nostavan sykettä korkeammalle. 

Valmennuksessa treenasimme alkuun väistöjä keskihalkaisijalta uralle käynnissä ja ravissa. Teimme todella jyrkkää väistöä tarkoituksena saada Aku kunnolla avuille ja kokoomaan itseään. Lisäksi teimme avoja ravissa pitkillä sivuilla ja loppuun laukkatyöskentelyt ympyrällä.

Suurimpana ongelmana on tällä hetkellä vasen laukka. Aku heittää ympyrällä takapäätään ulos, jolloin muun muassa sen oikea kylki ei veny kunnolla, se ei taivu ja "väärät" lihakset joutuvat hommiin. Saan tehdä kunnolla töitä, että saan sen kulkemaan ympyrällä yhdellä uralla. Ongelma on varmaankin osin oman oikean jalkani heikkoutta. Olen fysioterapian ja jäsenkorjaajan avulla saanut itseäni jo huomattavasti suoremmaksi, mutta edelleen oikea jalkani on jotenkin löysä, eikä löydä hyvää tukevaa paikkaa hevosen kyljessä... Ja jalan vinous tosiaan lähtee lantiosta asti. Paljon venyttelyä ja fysioterapeutin määräämiä liikkeitä, niin eiköhän se tästä!

Pönötys ennen valmennusta.

Aku oli poikkeuksellisesti vielä sisällä, kun tulin eilen tallille. Sillä oli kuitenkin jo ulkoloimi niskassa, mutta päätin, että turhaan vien sitä enää hetkeksi tarhaan. Kotitallilla pidän Akua yleensä vapaana käytävällä, ja nykyisessä paikassakin ovi on melkein aina auki, sillä Aku seisoo aina nätisti paikallaan ja odottaa. NOH, olin juuri saanut ulkoloimen pois, kun herra sitten päätti rykäistä karsinanovean kunnolla auki ja lähti painelemaan pitkin tallia, suoraan avonaisesta ovesta ulos! Muutama ärräpää pääsi, ja ehdin jo kauhistuneena miettiä, mihin putte oikein nelistää... Mutta ulos sännättyäni purskahdin hillittömään kikatukseen. Aku oli juossut suoraan tarhaan! Se oli selvästikin sitä mieltä, että aamulla kuuluu päästä ulkoilemaan, ja vasta sitten voidaan lähteä töihin. Annoin sen lopulta hengailla ulkona sen aikaa, kun siivosin karsinan.

Eilisaamuisesta karkumatkasta huolimatta Aku on taas pysynyt normaalisti karsinassaan ja tapansa mukaan tarkkaillut ihmisten puuhailuja ennen ratsastamista - karsinan ovi auki. Mainio tapaus! 

Naama hiessä valmennuksen jäljiltä. :)