maanantai 14. tammikuuta 2013

Pari kuvaa Akusta


Ei, en ole oksentamassa, vaan luultavasti mumisen "pttrruu". :--)

Tarkkasilmäisimmät voivat huomata vasemman takajalan hieman valahtaneen villahousunlahkeen. :'D

Sen kerran, kun saadaan oikein kuvaaja paikalle, niin Aku paahtaa kuin höyryjuna vailla mitään jarruja ja kontrollia... Tuskaista! :D Taisin tehdä virheen, kun poikkeuksellisesti lämmittelin Akua laukassa... Herra niin kovin tykkää kaahottaa laukassa täysiä ympäriämpäri maneesia, joten annoin mennä, koska kyllähän siinä ratsastajakin innostuu. Noh, ilmeisesti älytön kiihdyttelyvaihde jäi Akulla sen verran pahasti päälle, sillä mikään ei oikein enää toiminut sen jälkeen. Aku joko ryntäili pitkin maneesia kuin mikäkin ravuri, ja toisaalta jos sain sen hetkeksi rauhoittumaan ja lyhentämään, niin takajalat tulivat jossain metrin päässä takana...
Tuossa kuitenkin pari kuvaa, jotka kehtaa tänne laittaa - koska kuvia lupasin, niin kuviahan laitan!


Eilen aamulla kävimme Akun kanssa maastolenkillä Satu ja Tessa seuranamme. Oli aivan ihanaa päästä pitkästä aikaa laukkailemaan ja ylipäätään ratsastamaan maastossa. Ylämäkeen laukkaaminen tekee Akulle todella hyvää, ja vitsit se jaksoi pinkoa! Entinen estetykkikin jäi jälkeen, kun Aku vyöryi huimaa vauhtia pitkin maita ja mantuja. Akulla on ihan älyttömän pitkä ja voimakas askel, kun se pääsee kunnolla vauhtiin.
Maastoilun aikana olin selittänyt Satulle, kuinka Aku on niin varma nakki maastossa, jos se jostain kumman syystä sattuu säikähtämään, niin ei se ainakaan lähde painelee minnekään, eikä varmasti pukita tai hyppele. Tallipihalle päästyämme otin jalat pois jalustimista ja heitin ohjat kaulalle samalla miettien, että olisiko sittenkin pitänyt vielä pitää jallarit jalassa ihan loppuun asti... Ehkä kaksi sekuntia tämän jälkeen Aku säikähti jotain (?) ja hypähti sivulle muutaman laukka-askeleen saattelemana. Oli muuten niin lähellä, etten olisi luiskahtanut satulasta lumihankeen! Varsinainen ajoitus, mutta siinäpä taas muistutus, että vaikka olisi kuinka varma ja rauhallinen hevonen, ei sitä koskaan tiedä minne päin seuraavaksi hypähdetään - että kerta se oli ensimmäinenkin! :)

Ja loppuun vielä viihdyttävä pyrähdyskuva. Taisin vahingossa hipaista herraa lautaselle raipalla, ja tästäkös ruuna päätti päräyttää menemään!



Kuvista kiitos kaverilleni Helkalle, joka jaksoi kuvata tuskailevaa ratsukkoa ja hytistä kylmässä maneesissa. :)

2 kommenttia: