Haaste 1

Ensimmäisen haasteeni sain Eetulta, kiitos! Luistan hieman loppupään säännöistä, sillä en taida enää löytää 11 alle 200 lukijan blogia, jotka eivät vielä haastetta olisi saaneet.

Haasteen säännöt:

- Kerro 11 faktaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
- Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät


Faktat:

1. En ole kateellinen minua paremmille ratsastajille. Tämä on ihmetyttänyt mua jo pitkään, vaikken ole muutenkaan kateuteen taipuvainen. Mutta esimerkkinä: opiskelin laulua 5 vuotta, ja kyllä voin sanoa olleeni (ja olevani edelleen) kateellinen teknisesti taitavimmille laulajille. Ehkä mulla siis on jotenkin terveempi suhtautumistapa ratsastukseen? 
2. Mulla on moottoripyöräkortti ja oma pärrä, Kawasaki Ninja 250R. Prätkällä ajamisesta saa joskus vähän samanlaisia fiiliksiä, kuin ratsastamisesta kovaa maastossa. Olen muutaman kerran yrittänyt jarruttaa moottoripyörällä sanomalla ”ssoo, pptrruu”. Ensimmäisen kerran näin tehdessäni purskahdin semmoiseen kikatukseen kypäräni sisällä, että hyvä etten ajanut motarilla ojaan! Nykyään yritän erottaa hevosen ja prätkän jarrut toisistaan. 
3. Rakastan porkkanoita! Välillä tekee mieli syödä itse kaikki hevoselle tarkoitetut porkkanat. Usein Aku kuitenkin tulee irvistelemään vihaisena ja vaatimaan omiaan, joten tyydyn rouskuttelemaan vain puolikkaan porkkanan.
4. Olen luonteeltani peruslaiska, eli olisin mieluummin tekemättä duunia ja nauttisin vain harrastuksista ja muista mielekkäistä asioista. Kuitenkin joissain asioissa olen hyvin pedantti ja perfektionisti. Esimerkiksi kämppä on jäljiltäni aina todella siivoton, kaikki on levällään, mutta kuitenkin kaikki kouluvihot ja tekstit pitää olla ihan tip top ja en ole tyytyväinen, mikäli jostain kurssista tulee huonompi arvosana kuin kiitettävä. En myöskään koskaan ole tyytyväinen ratoihini, haluaisin antaa kaikkeni radalla ja tehdä niin hyvän suorituksen kuin mahdollista.
5. Täytän kohta 21 vuotta, mutta edelleen roikun auton ikkunassa ja hihkun ”kattokaa, tuol on heppoja!” mikäli näen hevosia tai huudahdan ”heppa-auto!”, jos vastaan tulee auto traikun kanssa.
6. Vihaan talvea. Ja tulen vain enemmän turhautuneeksi, jos alan tähänkin latelemaan syitä. Voitte lukea joitakin ajatuksia tästä postauksesta.
7. Nukkuminen ja syöminen ovat mielestäni ihanaa puuhaa hepostelun lisäksi. Jos olisi mahdollisuus, lekottelisin sängyssä pitkälle aamupäivään ja herkuttelisin kaikilla ihanilla ruoilla!
8. Olen välillä varsinainen Hulda Huoleton, unohtelen asioita ja jos en pidä jotakin asiaa tärkeänä, saatan pitkittää sen tekemistä toista kuukautta.
9. Käyn usein kisoja edeltävänä iltana ohjelman läpi omalla matollani, esittäen itse hevosta, mikä on kyllä aika koominen näky. Kerran pikkuveljeni sattui seuraamaan tilannetta hyvin kummastuneena, ja kysyi epäilevään sävyyn, onko mulla kaikki hyvin.
10. Tykästyin suomenhevosiin vasta noin vuosi sitten. Ja kunnia siitä kuuluu kolmelle suokkipojalle, Hepulle, Pikolle ja Akulle!
11. Minun on tällä hetkellä vaikea kuvitella, että koskaan lopettaisin hevosharrastusta.

Kysymykset:

1. Mikä hevonen on elämässäsi vaikuttanut sinuun eniten?

Vaikea kysymys… Luultavasti entinen vuokrahevoseni, jonka kanssa puuhastelin suunnilleen kuusi vuotta – joka on todella pitkä aika. Kun Harda tuli aikoinaan Suomeen, se pyörähteli ensimmäiset hetket vauhkona ympäri karsinaa, muistan ihastuneeni siihen saman tien. Meni hetken aikaa, ja sattumalta törmäsin hevoseen uudelleen, ja aloin vuokraamaan sitä. Hyvä etten purskahtanut itkuun, kun kuulin, että voisin alkaa sen vuokraajaksi. Olin silloin vasta yläasteella, muistaakseni 14-vuotias. Hardan kanssa opin todella paljon hevosista ja ratsastamisesta, sen kanssa starttasin ensimmäiset aluekisat ja koin mielettömiä onnistumisen tunteita. Tähän asti Harda on kasvattanut mua ratsastajana kaikista eniten.

2. Kuinka suhtaudut hevosten (yli)loimittamiseen?

Typerää touhua, sekä myös vahingollista hevoselle. Ymmärrän hevosen loimittamisen vesisateella, kovilla pakkasilla ja jos hevonen on klipattu. Joka paikassa (varsinkin Saksassa, jossa hevosilla oli sisällä kaksi/kolme toppaloimia päällekkäin) kuitenkin näkee yliloimitettuja hevosia, joilla oikeasti on kuuma kaiken sen viltin ja toppauksien alla – ja se altistaa pahasti iho-ongelmille. Ja vaikka olisi kuinka hyvin istuva loimi tahansa, se hankaa aina, ja hevosen on kivempi olla ilman loimea (jos on mahdollista valita).

3. Oletko koskaan ratsastanut islanninhevosella? Mitä pidit?

En ole ihan varma. Minulla on pieni epäilys, että ensimmäisellä tallilla, jossa kävin ratsastustunneilla, olisi ollut islanninhevonen nimeltä Omppu. Olin siis tuolloin 6-7-vuotias. Sen muistan varmasti, että Omppu oli kaikkien suosikki, mutta rodusta en nyt mene vannomaan. Mutta ehdottomasti haluaisin kokeilla! Kaikki issikkavaellukset yms. kuulostavat ihan mielettömiltä jutuilta, joita ehkä joskus pääsen kokemaan.

4. Oletko koskaan menettänyt aivan täysin malttiasi hevoshommissa ja lyönyt hanskoja tiskiin?

Hhmm, tämä on myös aika kiperä kysymys. Oikeastaan en. Kuitenkin tulee mieleen hetki, kun lastasimme kesällä kaverini hevosta traikkuun (terveisiä vain :D). Hirveä helle, paarmat puree ja lastaamme hevosta melkein kaksi tuntia… Siinä vaiheessa alkoi nyppiä ja pahasti. Mutta hevonen saatiin koppiin ja kaikki päättyi lopulta hyvin. Mutta koskaan ei ole tullut tunnetta, että nyt nää hommat saa loppua, en jaksa enää. Luulen, että aikoinaan ”hevoskärpänen” puraisi sen verran syvät jäljet, ettei tästä hommasta hevillä päästä irti – ei vaikka olen selkänikin hajottanut. :)

5. Kuinka päädyit aloittamaan ratsastuksen? Milloin?

Ensimmäisiä kertoja päädyin hevosen (lue: shettiksen) selkään noin parin vuoden iässä, kun ratsastajatätini istutti minut ponin selkään. Luulen, että siitä se kaikki sitten lähti. Kävin lapsena ratsastamassa mökkimme lähistöllä olevalla maatilalla. Vanhempani eivät siis ole minkään tason hevosihmisiä, mutta ensimmäiselle luokalle mentyäni he päättivät laittaa minut iltapäiväkerhotätini pitämille ratsastustunneille. Suunnilleen saman ikäisenä (ehkä 7-vuotiaana?) olin ensimmäistä kertaa viikon hevosleirillä - palasin sieltä kuulemma niin onnellisena kuin voi vain pieni tyttö palata, ja nukuin makoisat  15 tunnin yöunet. Saman porukan kanssa leireiltiin vuosien ajan, ja mahtavaa oli koota pari vuotta sitten ydinporukka kasaan, ja pitää meidän kesken ”heppaleiri” samoissa maisemissa. 

6. Millaisilla talleilla olet pyörinyt? Millaisista talleista pidät eniten?

Olen ollut useammassakin isommassa ratsastuskoulussa, mutta suurin osa hevoselämästäni on kulunut pienellä yksityistallilla. Yksityistallissa on omat hyvät puolensa: voit vapaasti pitää hevosta irti käytävällä, eikä kukaan puutu asiaan tai tule kauhistelemaan. Voit mennä humpsutella, ilman, että kukaan kyyläisi tai arvostelisi sen enempää. Mutta täytyy sanoa, että vaikka pelkäsin vuosien tauon jälkeen tulla isolle tallille (siis sinne missä Aku tällä hetkellä on), niin pelkoni osoittautuivat ihan turhiksi. Pidän todella nykyisestä tallista ja ihmisistä siellä.

7. Oletko koskaan saanut houkuteltua ei-hevosihmistä hevosharrastukseen mukaan?

Olen saanut joitakin kavereitani ja perheenjäseniäni hevosen selkään, mutta kukaan ei vielä ole kunnolla aloittanut harrastusta ansiostani. Kaikkia on tosin hymyilyttänyt jälkeenpäin. :)

8. Kilpailetko tavoitteellisesti, vai kilpailetko lainkaan?

Voisin kuvailla itseäni tavoitteellisesti kilpailevaksi harrastajaksi. Viime aikoina minulle on iskenyt ihan mieletön kilpavietti ja kehittymisen tahto. Odotan innolla kevään ensimmäisiä kisoja, jolloin saan (toivonmukaan) nähdä, millä tasolla sitä mennään – kilpailutilanteet eivät koskaan ole verrattavissa valmennuksiin. Ensi kauden tavoitteena on päästä kilpailemaan helppo a –luokkia Akun kanssa.

9. Pystyisitkö kuvittelemaan elämääsi ilman hevosia? Millaista se olisi?

Olen monesti miettinyt, mitä tapahtuisi jos nyt lopettaisin koko heppailun. En kuitenkaan koskaan ole edes turhautuneena harkinnut koko asiaa. Todella vaikeaa kuvitella! Kai olisi pakko etsiä jotain muuta sisältöä elämääni ja vastinetta kaikelle sille rahalle, joka uppoaa valmennuksiin ja tarvikkeisiin... 

10. Hehe, pakkokysymys: tunnetko paljonkin miehiä/poikia hevospiireistä? 

Aika vähän. Nykyiseltä tallilta kuitenkin löytyy pari poikaa ja sitten pari isää, jotka ovat mukana lapsiensa harrastuksessa. Tietenkin mieskengittäjiä, -valmentajia ja -kouluttajia tunnen jonkun verran. Mutta esimerkiksi Espanjassa ratsastus on hyvin pitkälle miesten harrastus.

11. Milloin sinua on nolottanut hervottomasti hevosten kanssa?

Mä en hirveän helposta nolostu, sillä tykkään sekoilla ja joskus jopa hämmentää ihmisiä. Mutta mieleen tulee esimerkiksi Helsingin reissu, kun Piko päätti alkaa lorottelemaan kunnon lammikkoa keskelle Senaatintoria ihmisten valokuvatessa ja pikkulasten naureskellessa yleisössä… Niin ja sitten aluemestaruuskisat, joissa Aku lysähti täydellisesti radalle tultaessa – se oli jo aika kauheaa, eikä yhtään hauskaa nolotusta. Myös Leevin levade-pukitukset koulukisoissa tuomaripöydän edessä toi poskille vienon punan, vaikka koko jutulle naureskeltiinkin jo kotimatkalla.