Pientä taukoilua

Kuten varmasti olette huomanneet, on blogissa valinnut syvä hiljaisuus sitten maaliskuun lopun. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on kädet niin täynnä töitä, ettei aikaa kirjoittamiselle oikeasti ole edes viikonloppuisin. 

Kerrotaan nyt kuitenkin nopeat kuulumiset viimeisen kuukauden ajalta:

Kisakausi startattiin maaliskuussa kahdella ääripääradalla. Ensimmäisessä hevonen oli aivan totaalisen väsähtänyt, vaikkakin suoritti teknisesti hienosti saaden vaikeimmista liikkeistä (takareista ja vastalaukoista) parhaimmat pisteet. Toisella kerralla puhtia oli taas niin paljon, että viimeistely jäi puolitiehen - osittain tarkoituksellakin. Halusin antaa Akulle kokemuksen, että radalla on kivaa ja siellä saa mennä eteenpäin. Aku oli silmin nähden tyytyväinen ja liekeissä radalla, mutta täsmällisyyden uupuessa prosentit jäivät 60%. Kaksi ekaa kisaa olivat siis aluetasolla helppoa A:ta.

Viime viikko saikkuiltiin Akun rasittuneiden etujalkojen takia. Nyt mennään taas puhtaasti ja aletaan pikku hiljaa treenailemaan uudestaan. Seuraavaksi starttaillaan kansallisissa kisoissa Hyvinkäällä toukuun puolessa välissä ja sitten kesäkuun alussa Korpilahden kisaviikonloppuna.

Lisäksi herra Itsepäisyys päätti yksi kaunis aamu olla menemättä traileriin. Kiva. Kyllähän se sitten 25 minuutin itkupotkuraivareiden jälkeen sinne meni porkkanan perässä, mutta ai että sitä turhautumisen määrää. Valmentajan kanssa tulimme siihen tulokseen, että traikkuvalmennus taitaa olla tarpeen. Nyt Aku menee taas koppiin kuin unelma. Mun ei tarvitse kuin taluttaa se sillalle ja sanoa "koppiinkoppiin", niin herra löntystelee sinne rentona ja tyytyväisenä. Ja mikä oli syynä tähän kiukutteluun? Kunnioituksen puute. Pienen treenailun jälkeen Aku kunnioittaa taas ihmisen tilaa ja apuja, ja maailmassa vallitsee jälleen rauha. On ne ovelia velmuja nuo hevoset. Ja varsinkin sellaiset hevoset, jotka ovat muuten hyvin kilttejä. Kiltin hevosen kanssa rajat saattaa välillä hämärtyä, eikä kunnioituksen puutetta tule välttämättä huomanneeksi.

Ja eihän nämä vastoinkäymiset tuohon loppuneet. Lisäksi Aku hajotti kolmannella käyttökerralla upouuden Schockemöhlen suojasetin toisen takasuojan. Se tunne, kun uhraat paljon rahaa hienoihin suojiin ja... No, ei kai auta kuin ostaa toinen takajalkasetti. Ihanan kallista. ;) Lahjoituksia otetaan vastaan!

Toivotaan, että kiire hellittäisi tässä lähiaikoina ja aikaa jäisi paneutua taas blogin pariin! Hengissä täällä ollaan kuitenkin. :)

Kotona takareita reenailemassa

Verkkaa Hämeenkyrössä. Älkää kysykö mitä ratsastaja puuhaa - hevonen on ihan hieno. ;)

Laukasta raviin siirtyminen

Akun mielipiteet saikkuilusta - mieluummin ripaskaa kuin käyntiä. ;)

Hämeenkyrö huhtikuu

Lemppariharjoitukset!

Minkälaisia tehtäviä yleensä teen yksin ratsastaessani?

Käyn silloin tällöin pitämässä pienimuotoisia tunteja kavereilleni, josta sain idean tähän aiheeseen. Jokaiselle ratsukolle on varmasti omat hyviksi todetut tavat toimia, mutta ainakin omasta mielestäni on äärimmäisen mielenkiintoista ja opettavaista kuunnella ja seurata, minkälaisia harjoituksia muut tekevät. Niinpä ajattelin kirjoittaa muutamista meillä eniten käytössä olevista harjoituksista.

Väistöjen eri variaatiot

Alkukäyntien (täysin vapain ohjin kävelyn tai taluttamisen) jälkeen alan pikku hiljaa keräillä ohjia. Akun kanssa väistöt ovat ihan paras tapa saada herra työmoodiin ja hereille, ja lisäksi ne ovat oiva tapa tsekata, reagoiko hevonen molempiin pohkeisiin ja onko se läpi molemmin puolin. 

Teen väistöjä oikeastaan kaikin mahdollisin variaatioin. Teen alkuun pitkässä eteen-alas-tyyppisessä muodossa hyvin loivia väistöjä ja usein myös siksakia, eli väistän ensin toiseen suuntan, suoristan kahden askeleen ajan ja lähden väistämään vastakkaiseen suuntaan. Keräilen käynnin aikana pikku hiljaa ohjia enemmän käsiin ja nostan muotoa. Välillä liioittelen asetusta (tarkoituksena irroittaa sisäohjasta), välillä teen oikein jyrkkää väistöä lyhyin askelin ja joskus taas jumppailen väistöjä asettaen liikkeen suuntaisesti (pitäen liikeradan kuitenkin väistönä, eikä sulkuväistönä), mikä on hurjan hyvä ja irroittava harjoitus! 

Mielestäni kaikista tärkein pointti väistöissä on siinä, että ratsastajan tulee itse määritellä väistön jyrkkyys - hevonen ei saa vain kaatua väistöä läpi. Niinpä harjoittelen usein myös jyrkkyyden säätämistä kesken väistön. Aloitan esimerkiksi loivasti, jyrkennän kulmaa hetkeksi ja sen jälkeen taas loivennan. Tärkeässä asemassa tietenkin väistävän jalan lisäksi on siis myös ulkojalka, joka osaltaan vähentää väistön jyrkkyyttä tai tarvittaessa kokonaan lopettaa sen.

Akulla on hieno ristiastunta ja se tekee väistöt isosti, mutta takapää jää helposti jälkeen ja Aku tykkäisi vaan kaahata väistön läpi. Sen takia teen välillä myös sitä, että kesken raviväistön pysäytän sen, tai lopetan väistön ulkopohkeella ja jatkan suoraan. Mun pitää kokoajan muistaa, että hevonen ei saa livistää väistönkään aikana mihinkään.

Viime elokuulta Porvoon kansallisista, ihan väistön lopusta

Tämän vuoden helmikuulta © Maria Järvinen

Siirtymiset niin askellajien sisällä kuin välilläkin

Siirtymiset, siirtymiset, siirtymiset... Niistä ei varmaankaan voi puhua liikaa? Jos haluan Akun paremmin keskittymään, teen siirtymisiä. Ne toimivat myös hyvin silloin, kun tuntuu, että hevosen sijaan alla kulkee villiintynyt höyryjuna, joka ei meinaa ottaa puolipidätteitä kuuleviin korviinsa. 

Siirtymisiä teen sekä askellajista toiseen että askellajien sisällä. Alkutunnista teen paljon siirtymisiä käynnin sisällä. Ensin vapaasta käynnistä keskikäyntiin, siitä koottuun käyntiin, siitä puoliaskeliin (eli ratsastan askeleen kerrallaan erittäin hitaassa temmossa, parhaimmillaan tuntuu siltä, kuin voisi katkaista liikkeen ja pysäyttää askeleen missä kohtaa vain) ja taas keskikäyntiin tai lisättyyn käyntiin. 

Tuo vaatii ihan äärimmäistä keskittymistä niin ratsastajalta kuin hevoseltakin, jotta pakka pysyy kasassa. Hevosen täytyy pysyä suorana, kahdella ohjalla, kevyellä tuntumalla ja herkkänä reagoimaan nopeasti. Meille tämä on iha huippua treeniä, koska se saa Akun odottamaan mun ohjeita ja kuuntelemaan paremmin sekä samalla pakottaa mut oikeasti keskittymään.

Jos Aku tuntuu (vaihteeksi) kaahottavan, teen isolla pääty-ympyrällä käynti-ravi-käynti -siirtymisiä. Siirryn ihan muutamaksi askeleeksi raviin ja ennen kuin Aku saa "jeeee ollaa hiitillä" -vaiheen päälle, siirrän sen käyntiin. Siirtymisten pitää olla soljuvia ja kepeitä - itseäni auttaa, kun kuvittelen ravin tahdin pääni sisällä ennen kuin siirrän raviin, jolloin mun on helpompi siirtyä heti tahdikkaaseen raviin. Samoja siirtymisiä teen myös käynnistä laukkaan ja takaisin ja ravista laukkaan ja takaisin.

Laakso, aluemestaruudet 2014, keskiravin alusta

Kotona helmikuussa, © Maria Järvinen

Siinäpä muutamat harjoitukset, joita ehkä eniten teen! Tietenkin liikkeitä ja ohjelman pätkiä treenaan myös, mutta tässä vaiheessa keskityn eniten juuri perusratsastukseen. On ihan yhtä tyhjän kanssa treenata vain sulkuja ja avoja, jos perusratsastus ja hevosenhallinta on puolitiessä. Kun perusasiat alkaa olla kunnossa, liikkeitä ei tarvitse edes treenata - ne vaan yhtäkkiä toimivat. Tämän olen esimerkiksi huomannut juuri takareiden kanssa. Vielä joulun aikoihin ne olivat jotenkin hankalia (varsinkin toiseen suuntaan), mutta nyt keväämmällä ne kääntyvät kuin itsestään. Enkä ole edes treenannut niitä! 

Kertokaa ihmeessä omia treenivinkkejänne, niitä on aina mukava lukea! :)

Kevätkuvia!

Koska tämän viikon ihania kevätkelejä ei voi hehkuttaa liikaa, annetaan mennä vielä kerran: ihanaaa! Auringonpaiste on kyllä tehnyt tehtävänsä: kouluhommat ei maistu ollenkaan, vaan mielummin päivät käyttäisi tallilla ulkona puuhastellen. ;)

Pelto on ollut melko hyvässä kunnossa, joten aurinko houkutteli viikonloppuna pois maneesista ulkoilmaan. Perjantaina takaisin talliin päästyäni huomasin kuitenkin toisen etujalan kengän jääneen matkalle... Aku tiputtelee popojaan hyvin harvoin ja tämäkin tapaus sattui päivä sen jälkeen, kun normaali kengitysväli 6 vk oli mennyt umpeen. Protesti välin venymisestä? :D Kenkääjä saapuu kuitenkin vasta ensi viikon perjantaina, joten viikko joudutaan elelemään kolmella kengällä. Onneksi kavio on hyvässä kunnossa eikä herra reagoi siihen mitenkään, joten päästiin myös lauantaina hetkeksi peltoilemaan. 

Tänään tehtiin vajaan tunnin aamulenkki kävelyttäen, alkuviikko on Aksulle lomaa ja loppuviikosta puuhataan jotain pientä mitä kolmikenkäisenä nyt pystyy. Viikonloppuna sitten taas valmentajan valvovan katseen alle... Kisakauden alkuun on enää kaksi viikkoa!

Tässäpä lyhyet kuulumiset. Ihanat kevätkuvat on ottanut luottokuvaajani Helka. Suuri kiitos niistä!

Taputitaputi :)

Akulle on mennyt treenien opit perille: takajalat alle! :D