Kansallinen poninäyttely 2014

Johan oli viikonloppu!

Olimme siis Eetun kanssa Vermossa sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaista sen verran, että poni meni aivan psykoosiin. Siis koskaan en ole joutunut työskentelmään niin flipanneen hevosen kanssa! Kaikki sujui ihan hyvin alkuun. Poni käveli nätisti koppii, matkusti kuin vanha tekijä ja perilläkin käyttäytyi, vaikka oli selvästi jännittynyt ja huusi kavereille minkä keuhkoistaan jaksoi. Eetu ei ole paljoa käynyt vieraissa paikoissa, joten oltiin varauduttu siihen, että poni voi käyttäytyä vähän huonostikin. Mutta mitään vastaavaa en olisi muuten niin kiltistä ja kerrasta uskovasta ponista uskonut. Kaikki oli tosiaan hyvin, kunnes Eetu näki kaksi mustaa shetua ja siitähän se helvetti repesi. Eetulla on tyttöystävänä ja tarhakaverina musta shetuneiti Myrna, joten ilmeisesti poni oli sitä mieltä, että "apuuaaaaa tuolla menee kaksi Myrnaa!".

Poni sai totaalisen kohtauksen ja flippasi ihan huolella - eikä enää koko päivänä päässyt psykoottisesta mielentilastaan ulos. Se huusi, riehui, pyöri, ei reagoinut mihinkään (ei kehuihin eikä raippaan) ja oli ihan kaoottinen. Ponin omistajan piti taluttaa mut verkkaan ja oikeasti mietin, että onko tässä mitään järkeä. Ihan karmaiseva tunne olla saaliseläimen selässä, kun minkäänlaista kontaktia otukseen ei ole. Jos kyseessä olisi ollut vähääkin vieraampi elukka, olisin tullut selästä alas ja ilmoittanut, että pitäkää tunkkinne. Minä en itseäni tapa.  

Kehään oli kuitenkin mentävä. Possujunassa jopa hetken tuntui, että eiköhän tästä selvitä. Se käveli ja ravasi suht siivosti toisten perässä. Muiden suorittaessa poni kuitenkin pyöri ja hyöri ja huusi, ja vaikka koko muu "lauma" otti ihan lunkisti, poni ei ottanut lauman mielentilaa, vaan sekoili itsekseensä. Todella outoa käytöstä laumaeläimeltä. Käyntipätkä onnistui jopa ihan hyvin (eli poni kulki suurinpiirtein siihen suuntaan mihin pyysin). Ravissa alkoi huutaminen ja ihme jäkittäminen, ja laukka ei noussut ollenkaan. Sivuloikat tuli kyllä oikein mallikkaasti. Nauroin selässä, että tää ei ole todellista. Poni, joka havahtuu ja alkaa tottelemaan yhdestä ärähdyksestä ja pienestä raipan muistutuksesta pohkeen taa, ei reagoinut mihinkään. Siis ei mihinkään.

Sunnuntaina asenne oli, että ainakaan huonommin ei enää voi mennä. Saavuttiin Vermoon puoli kymmenen aikoihin, ja otettiin poni ulos kopista. Sama huutaminen ja hyöriminen jatkui, mutta nyt Eetu otti kontaktia ja oli selvästi "normaalisti jännittynyt". Shetlanninponitkaan eivät saaneet ruunaa sen kummemmin sekaisin. 

Ravailut ja seisomiset sujui oikein mallikkaasti ennen kehää, joten fiilis oli hyvä. Eetu yritti mutustella raippaa ja nuuhki mun sormia, joten totesin, että eiköhän tästä selvitä ihan kunnialla.

Kehään meno oli hiukka jännää - onhan se nyt aika kuumottavaa siirtyä hiekalta nurtsille. ;) Mutta kehässä poni oli niin siivosti! Ihan kuin eri hevonen edellispäivään verrattuna. Se kulki kauniisti rinnalla, siirtyi käyntiin mun hidastaessa ja oli muutenkin niin hieno! Seisominen paikoillaan oli hieman hankalaa, mutta tuomari sai kuitenkin rakenteen arvosteltua.

Lopulta poni palkittiin I-palkinnolla ja tuomarin kommentit sisälsivät pelkkiä ylistyssanoja! Rotutyyppi oli loistava, liikkeet olivat loistavat, kaikki oli loistavaa! Harmittavasti luokkavoitto meni tammikuussa ruunatulle KTK-orille, joka on tosiaan kantakirjattu 41 pisteellä. Eli todellakaan huonolle ei poni hävinnyt! Yleisössä oltiin kuulemma jupistu, että "tuolla kakkosella oli selkeästi paremmat liikkeet, sen olisi pitänyt voittaa". ;) 

Hieno poniini!

Poni siis sai anteeksi lauantain sekoilun, vaikka siitä hyvästä mulla on nyt käsi tuettu lastalla - jo pari viikkoa tulehdusta enteillyt jänne sanoi lauantain tempomisen seurauksena sopimuksensa lopullisesti irti ja tulehtui ihan huolella. Tiedossa on siis muutama päivä sairaslomaa ja epätoivoista pikaparantelua. Sunnuntaina meillä on nimittäin Akun kanssa ensimmäinen yhteinen kansallinen startti, ja näin niikuin järjellä ajateltuna, olisi ehkä hyvä pystyä treenaamaan ennen sitä. ;)

On se huisin kaunis. :)

Tapahtumarikas viikonloppu, mutta kivaa oli silti! Varsinkin, kun kerrankin roolit vaihtuivat minun ja poninomistajan Sarin kanssa. Yleensä Sari toimii mun ja Akun kisahoitajana, eli huolehtii kaikesta, rauhoittaa mun hermoja ja varmistaa, että kaikki on mukana. Nyt pystyin ite ottamaan lunkisti ja rauhoittamaan stressaavan poninomistajan hermoja. :)

Onni on hyvä tiimi! 

100 lukijan raja ylitetty!

Vautsi, mieletön kiitos kaikille vanhoille ja uusille lukijoille - teitä on nyt jo yli sata! :)

Kiitos!

Viime viikko oli melko hiljaista hepparintamalla. Kuumien kelien takia Aksu sai pitkälti lomailla koko viikon. Alkuviikosta kävin hieman keventelemässä, sitten maastoiltiin, käytiin kävelyllä ja Aku sai useamman vapaapäivänkin. Mutta, loma tulee varmasti tarpeeseen ja tekee enemmän kuin hyvää niin ratsulle kuin ratsastajallekin. Taitaa johtua helteistä, mutta viime viikolla motivaatio treenaamiselle oli täysi nolla. Kun maneesin lämpötila kohoaa lähes neljäänkymmeneen ja pelkkä oleminen on hankalaa, ei intoa hevosen kiusaamisellekaan löydy. Ja en tosiaan olisi uskonut, että mun suustani pääsee tuollaista! (nimimerkillä: nukun  edelleen sekä talvipeiton että päiväpeiton kanssa)

Viikonlopun ratsastuslomailun jälkeen uusi viikko toi taas motivaation takaisin. Eilen kävimme tallikaverien kanssa pitkällä maastokävelyllä - vaikka Eetu ja Piko oikeastaan ravasivat lähes koko matkan. Akun käynti on niin suurta, että siinä ei ole tähän mennessä pysynyt mikään hevonen perässä. Tänään kävin pyörähtämässä Akun sekä Eetun kanssa hetken aikaa maneesissa.

Eetua pitäisi nyt tällä viikolla joka päivä jaksaa hieman ratsastaa, sillä olen lupautunut esittämään sen viikonloppuna Vermossa poninäyttelyssä lauantaina ratsastusluokassa sekä sunnuntaina kehässä. Jännää! En ole koskaan esittänyt hevosta näyttelyissä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita!

Tälle viikolle oli suunnitteilla pari valmennusta, mutta todennäköisesti Aku saa vielä tämän viikon kevyempää. En näe mitään järkeä kiusata sitä 30 asteen helteillä ilman kunnon syytä. Seuraavat kisatkin ovat vasta 17.8. joten no worries! Sitä paitsi Aksu on yleensä ollut parempi pidempien vapaapätkien jälkeen. ;)

Terkkuja taas höpöharakka Vaakulta! Varsinainen pussailija. ;)

Hyvä draivi jatkuu!

Kyllä suomipuksutinkin pärjää avoimissa luokissa liitokavioiden seurassa! Eilisistä Janakkalan aluekisoista mukaan tarttui viides sija prosentein 61,4%, kun ohjelmana oli helppo A:10. Rata oli ihan hyvä, vaikka lopputervehdyksessä päällimmäinen ajatus oli, että "hirveetä skeidaa...". :'D Aku oli osittain ihan kuutamolla ja huusi pikkuveljensä perään! Siis Aku, joka vihaa kaikkia ja yleensä vaan kiusaa Pikoa?! Se tuntui selkään vähän epätasaiselta ja jouduin ratsastamaan aika vahvasti, mutta meno oli kuitenkin ihan kivan energistä ja reipasta. Videolta se ei kuitenkaan taaskaan näyttänyt yhtään niin pahalta kuin tuntui, eikä mun vahvemmat avutkaan juuri näkyneet ulospäin.

Toisen takarin Aku piereskeli pilalle ja toisen hirnui... En siis saanut ratsastettua niitä kunnolla ja jäivät molemmat laajoiksi, vaikka edellisessä valmennuksessa ne menivät aikas hyvin. Mutta ihan ok siihen nähden, että ne tulivat eteen nyt ekan kerran kisoissa ja jos viime valmennusta ei lasketa, niin en edes muista, milloin viimeksi oltaisiin niitä puuhasteltu.

Muuten tiukempi tuomari antoi kuitenkin keskilaukoista paremmat kuin toinen tuomari: 6,5 ja 6. Siitä olen hirmu iloinen, koska keskiaskellajien onnistuminen tarkoittaa, että Aksu ei enää jännitä vaan kykenee venymään ja lisäämään. Jee!

Toinen tuomari piti näkemästään paljon, mutta toinen antoi turvakutosta - 58,8% ja 64%. Mieti taas siinä sitten, että oliko rata hyvä vai melko huono? Papereissa oli pari ihan ihme eroa, mm. toinen antoi laukkatäyskaarrosta 7 ja toinen 5,5. Öö? Mutta, kun suomenhevosen kanssa kisaa, niin näihin eroihin on totuttu. Aina ei tietenkään voi vedota rotuun, sillä joskus tuomarit vain sattuvat painottamaan eri asioita arvioinnissaan. Tällä kaudella tosin tämä oli ensimmäinen kerta, kun prosenteissa on noin suuri ero.

Piko (joka on siis toiminut stunttihevosena kaikennäköisissä barbaari- ja samuraishowssa ja nähnyt ties mitä), stoppasi ensimmäisen kerran radan päädyssä olevan kukka-asetelman eteen, peruutti kouluaitaa päin ja oli ihan sitä mieltä, että paria metriä lähemmäksi noita järkyttäviä tappajalihansyöjäkasveja ei pieni putte suostu menemään! Uskomaton kaveri. Seuraava kammotuksen aihe oli tuomaripääty, jossa raukalla muljui oikein silmävalkuaiset päässä. Lopulta se hieman rauhoittui, ja päästiin joten kuten aloittamaan rata. Piksu suoritti ihan ok omalla tasollaan. Mukana oli muutama aika hieno pätkä ravissa, esimerkiksi toinen tuomari antoi nelikaarisesta seiskan!

Tulos oli ihan huikea 59,432%, kun lähtökohdat olivat seuraavat: olin vain kolmen viikon ajan ratsastanut Pikoa muutaman kerran viikossa, se on selkeästi vielä C-tasoa ja varsinkaan oikea laukka ei pöyri mitenkään päin. Kuitenkin Pikossa on ihan hurjasti potentiaalia ja toimiessaan se on ihan älyttömän näyttävä. Toinen tuomari antoi 60,455 % ja toinen 58,409%. Mutta oikeesti huikee tulos hevoselta, joka on kaksi kertaa aiemmin ollut seurakisoissa kouluaitojen sisäpuolella. Tuomaritkin tykkäsi: toinen kehui kehityskelposeksi ja radan sisältäneen mukavia pätkiä. Toinen sanoi Pikoa kauniiksi hevoseksi, joka väläyttelee ravissa tosi hienoja pätkiä. Siitä tulee hieno! Täytyy yrittää saada videomatskua Pikosta joku päivä. :)

Isoveli ja pikkuveli :---)

Ihan kuin pojilla olisi nälkä? :D