Vierailevia tähtiä

Voi poni sentään! 

Taisin jossain tekstissä mainitakin, että olen silloin tällöin ratsastellut pientä Eetu-ponia. Hitsit se on mainio otus! Ilmeisesti se ei koskaan ennen ole ollut kunnolla ratsuhommissa, koska oikein päin kulkeminen oli pari ekaa kertaa ihan ihmetyksen aihe. Myös tallille tullessa se oli hirveä jäärä: kierteli ja kaarteli, ei pysynyt hetkeäkään paikallaan ja oli todella ärsyttävä. Nyt se on kuin pieni enkeli, seisoo ja odottaa nätisti sekä vain katselee isot tummat silmät tarkkana muiden puuhia!

Olen ratsastanut Eetulla ja vähä opettaa sitä ratsuna olemisen salaisuuksiin kai kolmisen kertaa. Nyt viime viikolla asiat vain naksahtivat paikoilleen, ja poni kauniisti myötäsi ja haki itse alas, ajatus peräänannosta on siis jo häilyvänä pienen ponin mielessä! Takapää pitää saada toimimaan paremmin, sillä nyt sillä on vielä vähän ongelmia eteenpäinpyrkimyksen kanssa. Lisäksi pää nyökkää välillä liikaakin kuolaimen alle, mutta pääasia, että poni uskaltaa rentoutua eikä tikitä pää pilvissä. Uskon kuitenkin, että edellä mainitut seikat alkavat nopeasti toimia, kunhan poitsu ensin tottuu kulkemaan uudella tavalla - pikku hiljaa. :) Laukat nousee pienen kiihdyttelyn jälkeen, mutta joka kerta nopeammin. Nyt poni on alkanut vähän taipumaankin, ja kunhan vähän treenaillaan ja totutellaan uuteen meininkiin, voi nopeasti alkaa ajatella asetuksia ja väistäviä apujakin. Käyntiin ja raviin siirtymisen sekä pysähdyksen sujuvat ja olivat ponille ihan tuttujan alussakin.

Siitä tulee tosiaan varmasti tosi kiva peli, se tuntuu jo nyt kevyeltä suusta ja on hirveän nopea oppimaan ja hiffaamaan asioita. Eetun olisi tarkoitus toimia tallin lasten ponina ja erityisesti yhden tallilla käyvän tytön ratsuna. Ehkä pääsevät vielä valmentautumaan ja tulevaisuudessa kisoihinkin! 

Maanantaina kävin taas toisen poniherran selässä. Leevi on usein aika adhd ja kuumuu todella herkästi. Nyt jotenkin alusta asti ponski oli rennolla mielellä, joten käytin sen hyödyksi ja tehtiin vain pikkupikkuravia ajatuksena niiiiiiin rento meininki kuin mahdollista. Leevi venytti ihan alas ja kuunteli istunnan apuja aivan älyttömän hienosti, pystyin täysin keksittymään vain omaan istuntaani ja sillä vaikuttamiseen. Se oli tyytyväisen, rennon ja keskittyneen oloinen melkein koko ratsastuksen ajan. Hirveän hauskaa! Seuraavaksi varmaan länkkäsatula niskaan? Hihi.

Usein tuollaisen rentouteen ei ihan ylletä, vaan meno on aika kuumahkoa. Leevi on niin liikkis ja huvittava, kun se tohkeissaan touhuaa ja tykkää tekemisestä, ja usein se tarjoaa kaikkia temppuja ihan itse. Esimerkiksi alla oleva kuva on tilanteesta, jossa poni itekseen vain kokosi ja kokosi ja nousi, ja kuski kiljui kyydissä kuvaajalle, että "apuaaa mitä tää poni tekee!". Vastaus oli, että ilmeisesti piffiä.
Leevillä on älytön kyky koota itseään ja se suorittaa asioita, jotka hämmentävät totaalisesti! Tosiaan toissa ratsastuskerralla poni kävi äärimmäisen kuumana, tarjosi piaffia ja passagea ja nousi edestä niin, että melkein alkoi pelottaa. Häntä viuhoi ja korvat meni luimuun pienestäkin liioitellusta avusta, ja välillä oli pakko heittää ohjat pois ja antaa ponin kävellä ja rauhoittua, ettei ihan oltaisi räkähdetty ilmaan! Esiintymisen jälkeen poni oli taas niin tyytyväisen oloinen itseensä ja maiskutteli suutaan. Hauska!

Videolla tosiaan mennään tarkoituksella tuollaista tipitipiravia, melkein lähtentelee jo jogia. Alla kuitenkin todistus siitä, että kyllä poni oikeasti osaa myös ravatakin. 

Kesä 2012

Pari viikkoa menee ilman hepostelua, sillä tällä hetkellä sijaintini on viime vuoden joulun tapaan Espanjanssa. Saa nähdä, kuinka monta päivää menee, ennen kuin iskee hirveä ikävä. Akua liikuttaa reissun ajan kaksi kaveriani, joten lomailua ei sille ole todellakaan tiedossa!

Eetu ja Aku tutustuu. :) Aku oikeasti tykkää pienistä hevosista! Ponit ja varsat on ihan Aksun lemppareita. 

PS. Bloggeri tuhoaa aika hyvin kuvien laadut nykyään. En ole aiemmin huomannut samaa. Onko muilla ollut samoja ongelmia?

Pikkujoulut!

Järjestimme tallillamme pikkujoulutapahtuman viikonloppuna. Koko show onnistui todella hyvin, mitä on vieläkin vaikea uskoa. Olin ihan varma, että jokin katastrofi kuitenkin käy, koska päivässä oli paljon järjestelemistä niin hevosten, shown kuin tekniikankin puolesta. Pessimisti ei pety, vai miten se meni? ;)

Porukkaa oli yllättävän paljon, arvioimme mukaan noin 50 katsojaa. Ohjelmassa oli ensin kolmen ratsukon stuntratsastusshow. Vitsit, että on edelleen vaikea katsoa sitä meininkiä. Äijät ovat aivan hulluja! Täyttä laukkaa pitkin maneesia, sitten hillutaan hevosen sivulla, väärinpäin satulassa, pää alaspäin kyljellä, seisotaan, heilutellaan keihäitä ja miekkoja, hevoset hyppii pystyyn ja menee makuulleen pyynnöstä. Siistiä, mutta aivan hullua. Vaatii aivan älytöntä fyysistä suoritusta, koordinaatiota ja voimaa tehdä niitä temppuja. Piko the monitoimimies oli myös mukana showssa ja yllätti kyllä kaikki! Se on muutaman kerran ollut stuntesityksissä mukana, mutta eilen se oli silmin nähden aivan liekeissä. 

Esiinnyimme Akun kanssa kouluratsastuksen lajiesittelyssä. Akun omistaja juonsi ja kertoi kouluratsastuksen historiasta, tavoitteista, kilpailusta, arvostelusta, askellajeista ja liikkeistä. Akua hieman jännitti välillä särähtelevät kaiuttimet ja yleisö, mutta toimi todella hyvin. Valmentajammekin oli katsomassa, ja oli tyytyväinen suoritukseemme. Teknisesti kaikki ei sujunut ihan täydellisesti, mutta Aku pysyi hyvässä ryhdissä ja polki aktiivisesti takaa suurimman osan ajasta. A sai paljon ihailuja, on se semmoinen sydänten murskaaja!

Aku on yhtäkkiä mennyt aivan älyttömästi eteenpäin. Sen voima on kehittynyt hurjasti, ja tuntuu, että ihan vain parissa kuukaudessa. Mutta niinhän se on, oikeasti kantovoiman ja lihasten kehittyminen vie järkyttävän kauan aikaa. Vuodessakaan ei välttämättä ihan hirveästi tuloksia näy. Nyt takapää toimii todella paljon paremmin, se on aktiivinen ja polkee hyvin alle. Tänä kesänä melkein joka kisan protestilistassa (siis tuomaripaperissa ;) luki "enemmän voimaa taakse" tai "takapäähän lisää aktiivisuutta". Muutos on oikeasti aika huima.

Meidän shown jälkeen oli Akun omistajan vuoro esiintyä lännenratsastuksen lajiesittelyssä, kun minä juonsin. Aku oli tästä juontopuuhasta hieman eri mieltä, ja meinas alkaa sekoilemaan ja hyppimään pystyyn, joten koin hyväksi ideaksi tulla selästä alas ja olla rikkomatta mikrofonia. 

Tämän jälkeen esitimme vielä yhdessä lyhyehkön Pas de Deuxin. Ei ollutkaan ihan perinteinen esitys, sillä kouluratsukkoa ja lännenratsukkoa harvoin näkee samaan aikaan. Halusimme vielä näyttää, miten molemmilla hevosilla voidaan tehdä samanlaisia juttuja, vaikka fiilis ja meininki onkin aivan eri maailmoista.

Lopussa oli vielä vuorossa ratsastusjousiammuntaa. Omakin mielenkiinto syttyi, se on nimittäin tosi hauskan oloista! Odottelen, että kesällä rakennettaisiin maastoon joku rata - sitten olisi siistiä mennä täyttä laukkaa metsikössä ja ampua jousilla. ;)

Alla olevat kuvat: TP-O

En mä nyt ihan noin jännittynyt ollut, mitä kuva antaa ymmärtää? :D

Mitä tässä kuvassa tapahtuu? Näkymätön kyntöaura? Hahah!

Upea Aku, mutta miten noi kädet onkin noin sata metriä liian kaukana toisistaan? Hups. :D

Tämä kuva kiteyttää sen, mistä tekstissä puhuin. Akun ryhti ja voima ovat syksyn aikana kehittynet aivan sairaasti.

Keskilaukkaa

Pari sanaa hevosenhoidosta ja luottamuksesta

Mulle on kehittynyt varsin suuri kyky keksiä korviketoimintaa näin tenttiviikoilla (tosin kaverini on vielä parempi: kulmakarvat tulee hypittyä ja kynnet leikattua aina ennen tenttejä ;). 

Internetin syövereissä seikkaillessani löysin hilpeyttä aiheuttavan kirjoituksen "Old School Horsemanship versus New School Horsemanship" Equestrianreality -sivustolta. En nyt lähde kritisoimaan ihan kaikkea, mutta pieni provosointi ja keskustelun herättäminen on usein paikallaan - ja sitä paitsi, totta toinen puoli. 

Old School Horsemanship

If horse is too fat…… feed it less
If horse is too skinny ………….. feed it more
If horse looks good………. feed it the same
If the saddle doesn’t fit….. try a different one
If the saddle fits ……….. use it
If horse is sick……. Ring the vet
If horse is well…… leave it alone and don’t go looking for trouble
If horse is too cold …….. add a rug
If horse is too warm …….. take off a rug
If the horse is sweating and warm….. clip it
If horse isn’t sweating and doing little work….. don’t clip it
Horse needs to be shod…… shoe the horse
Horse doesn’t need to be shod….. leave it until it does need it.
Horses ears are forward ….. it suspects you have treats or it likes you
Horses ears are back and teeth bared……. It doesn’t like you, it’s a narky sod or its going to eat you.

New School Horsemanship


If horse is too fat…… either convince yourself that round is a shape and ignore all suggestions that horse is fat (he is just big boned!) or panic and try to starve horse in four weeks while spending a fortune on horse nutritionalist to help you do so.

If horse is too skinny ………….. Panic buy every weight gaining supplement on the planet. Put horse on expensive diet recommended by an internet randomer. Expect results in 2-3 weeks time.

If horse looks good………. fret and worry every five minutes that it might not be or stay the perfect size, buy endless supplements to keep it exactly how it is.

If the saddle doesn’t fit….. pay someone a fortune to come out and tell you that you need a custom made €3000 saddle that they will provide you with so that they can then charge you for fixing it every few months too. Constantly fret about muscle wastage and ill-fitting saddles

If the saddle fits ……….. get someone to check it just in case. Pay them a fortune to come out and tell you that you need a custom made €3000 saddle that they will provide you with so that they can then charge you for fixing it every few months too. Constantly fret about muscle wastage and ill-fitting saddles

If horse is sick……. Panic, ask advice of randomers on the internet, panic again, watch horse get worse, eventually call the vet, second guess vets opinion, ask internet randomers again, eventually follow vets advice.

If horse is well…… look endlessly for things that might be wrong and spend a fortune trying to find out what they are

If horse is too cold …….. fret and worry about how many rugs the horse should be wearing, what weights they should be and who is going to take them on and off every few hours because the temperature went up or down a degree.

If horse is too warm …….. fret and worry about how many rugs the horse should be wearing, what weights they should be and who is going to take them on and off every few hours because the temperature went up or down a degree.

If the horse is sweating and warm….. over analyse for days on what type and shape of clip to give the horse because how on earth will you make sure he is not too warm or not too cold and now after clipping how on earth will you know what rugs to put on him!?

If horse isn’t sweating and doing little work….. but he will look nice clipped won’t he?

Horse needs to be shod…… what type of shoes? How often will everyone else’s horse get shod? Ask advice of randomers on the internet

Horse doesn’t need to be shod….. panic about whether it needs to be shod

Horses ears are forward ….. the horse loves you dearly and has a deep Bella and Edward twilight-esque relationship with you that is rare and wonderful

Horses ears are back and teeth bared……. Horses aura has changed color and he is trying to convey an important message…. and he might eat you

Lukijat: tunnistatteko itsenne jostain kohtaa? :P Pakko myöntää, että välillä tulee oltua pienenkin normaalista poikkeavan asian kanssa hysteerinen, ja tuppaan keksiä ties mitä kauhukuvia, että nyt on varmasti mahahaavaa, jännevammaa, vitamiinin puutostilaa tai mitä ikinä. Yleensä kuvittelut kuitenkin unohtuvat jo seuraavana päivänä, kun kaikki onkin taas aivan normaalisti. 

Rauhassa päiväunilla ennen töihin joutumista. Kesä 2013.

Edellisestä huolimatta olen tottunut melko "huolettomaan" ja järkiperäiseen hevosenhoitoon. Jalkoja kylmätään ja hoidetaan, kun on tarve (muun muassa kunnon treenien tai maastossa jytäämisen jälkeen). Hevonen klipataan, jos sillä treenataan talvisin kunnolla. Jos treenissä oleva hevonen pysyy kunnossa ja terveenä pelkällä heinällä, kauralla, kivennäisillä ja vitamiineilla, sille ei anneta muuta. Hevosella ei ole karvapeite vain näön vuoksi, joten hevosta ei loimiteta turhaan lämpimillä ilmoilla. Parasta on, kun hevonen saa tarhata aamusta iltaan kaverin kanssa. Lisäksi hevosen tulee luottaa ja kunnioittaa ihmistään, ja jos suhde ei ratsastajan ja ratsun välillä ole kunnossa, sitä treenataan.

Tuota viimeistä kohtaa olen pohtinut tässä viime viikkojan aikana. Viime talvena, kun asuin vielä vanhempieni luona, ja Aku oli kotini lähellä sijaitsevalla tallilla, suhteemme oli todella vahva. Työskentelin Akun kanssa lähes joka päivä. Teimme paljon harjoituksia maasta käsin, mikä oli todella antoisaa. Nyt, kun en pääse akuilemaan kuin noin kolmisen kertaa (joskus enemmän, joskus vähemmän) viikossa, olen huomannut, ettei Aku kunnioita minua niin hyvin kuin ennen. En ole myöskään keskikesän jälkeen tehnyt mitään kummepia harjoituksia maasta käsin.

Tämä tulee esille esimerkiksi siinä, ettei Aku enää jaksa seurata minua maneesissa vapaana ollessaan. Minulla on tapana kerätä lannat ratsastuksen jälkeen niin, että Aku seuraa vapaana. Yleensä se tulee kiltisti perässä, ja kun vähän käännän olkapäitäni menosuuntaan ja maiskautan, se kääntyy perässä. Nykyään se saattaa tulla pitkän aikaa perässä, mutta jossain vaiheessa keksii jotain muuta kiinnostavaa. Olemme selvästi siis luottamusharjoitusten tarpeessa.

Alla vielä äärimmäisen huonolaatuinen video viime talvelta. Siinä kuitenkin vähän näkee, mitä yhteistyö voi olla. :) Voisinkin ehkä joku päivä testata Canonin videokameraani, ja kuvata luottamustreenejä paremmalla tekniikalla.