tiistai 1. lokakuuta 2013

Tampere ja karva-apina


Sunnuntaina starttasimme todennäköisesti kauden toiseksi viimeisimmät kisamme Tampereella Niihamassa. 
Aamu olikin aika vilakka, sillä lämpöasteita ei ollut tallille saapuessamme kuin muutama. Syksy on siis lopulta täällä!

Luokka oli alkanut jo kahdeksalta aamulla, joten meillä kävi todella hyvä tuuri, kun olimme häntäpäässä lähtölistaa - meiltä ajaa Tampereelle lähes kaksi tuntia, joten olisi voinut tulla aikainenkin lähtö... Nyt kuitenkin matkaan lähdettiin ihan ihmisten aikoihin hieman ennen yhdeksää. Oli muuten ensimmäinen kerta elämässä, kun lähden kisoihin etuajassa aikataulusta! Ihmeitä voi siis tapahtua.

Verryttelyssä Aku oli tapansa mukaan aivan sairaan hyvä. Nyt sillä oli älyttömästi energiaa, ruunan rupsukka lähinnä leijaili pitkin verkkakenttää. On se kumma, kun valmennuksissa ja verkassa meillä toimii todella hyvin, mutta sitten radalla meno läsähtää ja kotona itekseen treenatessa ei mitään isoja wow-elämyksiä ainakaan hirvein usein tule. No kuitenkin, verkassa oli huippufiilis. Hevosen ratsastettavuudessa arvostan sitä, että se liikkuu itse eteen, jolloin oma hommani on vain pitää kasassa palikat, säädellä ja ohjata. Mikään ei ole inhottavampaa kuin joutua pumppaamaan konia eteen ja keskittää kaikki energia vain siihen, että ylipäätään liikuttaisiin. 
Radalle mentäessä Aku jäi vaihteeksi kyttäämään tuomaripäätyä, ja ahdistui taas. Se alkoi naksuttaa suullaan, josta heti huomaa sen jännittyneisyyden. Myös eteenpäinpyrkimys katosi, ja siitä tuli edestä raskas. Eli perus meidän ongelma... Joten, ei liene yllätys, että tuomaripapereissa mainittiin taas eteenpäinpyrkimyksen puutteesta, ja lennokkuudesta tuli huonot pisteet. Lopputulos helppo B:3 -luokasta siis 60,9%. Turhauttaa aika vietävästi, kun mahdollisuudet olisi olleet vaikka mihin, mutta sitten radalla ei kuitenkaan päästä näyttämään edes sitä meidän keskivertosuoritusta. 
Ensi kerralla aion mennä radalle reipastempoisessa kevyessä ravissa, ratsastaa vain reippaasti ja rohkeasti eteen, enkä anna Akulle aikaa jähmettyä. Ongelma on siinä, etten osaa korjata ja poistaa / lieventää Akun jähmettymistä. Silloin, kun se ei tee sitä, meillä menee yleensä ihan hyvin (esim. viimeksi sijoitus Ypäjällä). Täytyy kokeilla tuota taktiikkaa. Eteen, eteen, eteen ja vasta vihellyksen jälkeen istun alas ja kokoan ja rauhotan menon. 

Mitättömästä suorituksesta huolimatta tuomareilta tuli ihan kivoja kommentteja: "näyttävä hevonen" sekä "lupaavanoloinen hevonen". Varsikin tuo viimeinen pisti hymyilyttämään! :) Toinen olisi muuten sijoittanut meidät 7. palkintosijalle. 

TRS 28.9.13 © http://hamh.pic.fi/

Ja miksi karva-apina? Koska Akua ei olla vielä klipattu, ja se on aika mörökölli karvojensa kanssa. Karva on kuitenkin todella hyvässä kunnossa, ja kylkiä ja takapuolta koristaa hienot markanlaikut. Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä Akusta Nakupelle. Valmennuksissa se on pari kertaa väsähtänyt nopeammin kuin ennen, mitä en yhtään ihmettele - jos itse laittaisin toppahaalarin päälle salille, niin varmaan puhti loppusi nopeammin. 

Viime viikolla olimme taas sienessä Aksuttimen kanssa! Se on kyllä hauskaa. Aku saa mutustella heiniä sillä aikaa, kun mä kykin saalistamassa kantarelleja. Meidän suhde on parantunut tämän vuoden aikana tosi paljon. Voin hyvin jättää sen metsässäkin hetkeksi irti poimiessani sieniä, ja se seuraa mua ja pysyy lähellä. Mainio otus, meillä on hirveän kivaa yhdessä. :)
Alla vielä kuva apurista ja saaliista!

 

2 kommenttia: