Ennen - jälkeen

Pakko nyt itsekin ryhtyä tähän.

Olen huvittanut tänään itseäni katselemalla valokuvia vuoden takaa aina viime viikolle saakka. Voin muuten kertoa, että hyvä valmentaja saa ihmeitä aikaan. Lisäksi, kun saa osaavan ja kehityskelpoisen hevosen alle ja sisimmässä kytee suuri palo oppia, vuodessa tapahtunut kehitys on aika silmiinpistävä. En edes ole mitenkään hurjan aktiivisesti valmentautunut, ehkä suunnilleen parin viikon välein olen päässyt käymään tunnilla - jos sitäkään. 

Mitäpä sitä enempää selittelemään. Istuntani on kokenut melkoisen muutoksen, Akulta lähtenyt aika monta kymmentä kiloa läskiä, ryhti on parantunut ja meno näyttää kaikinpuolin paremmalta. Kaikista upeinta olisi se, että heinäkuussa 2014 voisin taas puoliksi myötähäpeästä katsella tämän vuoden kuvia, ja naureskella, että kylläpäs sitä ollaan taas menty eteenpäin. :)

Sunnuntaina kävimme Jokelassa seurakisoissa. Ohjelma oli helppo A:2 ja tulos ihan ok 62,4%. Verryttelyssä Aku tuntui aivan käsittämättömän hyvältä. Istuin selässä ja mietin, että voi hyvää päivää. Edes kotona se ei ole hetkeen tuntunut niin hyvältä! Aku keskittyi ihan täysillä, oli kuulolla, rento, letkeä ja kuitenkin riittävän energinen. Tein lyhyen ja kevyen verryttelyn, sillä lämpötila kiikkui lähempänä kolmeakymmentä, enkä halunnut väsyttää Akua. 

Kävelin ensin pitkin ohjin, jonka jälkeen keräilin ohjia hieman tuntumalle, jotta Aku venyttäisi eteen ja alas. Aloin jo käynnissä pitkällä ohjalla väistättämään ympyrällä takapäätä ulos, jotta saan sisäohjan läpi ja Akun tukeutumaan ulko-ohjaan. Vähän vasta-asetuksia, ja sitten piiiitkällä ohjalla ravissa eteen ja alas. Vartin päästä pikkuhiljaa ohjia käteen ja kootumpaan muotoon. Siirtymisiä, väistöjä diagonaalilla ja ympyrällä, parit laukannostot ja keskiravit. Siinäpä sunnuntain miniatyyriverryttely kiteytettynä.

Kaikki oli hyvin, kunnes verryttelyn jälkeen suuntasimme maneesiin ja radalle, jossa Aku säikähti korkeista ikkunoista maneesin pohjaan heijastuvia aurinkoläikkiä. Siltä meni pasmat ihan sekaisin, hölmö ei meinannut ollenkaan uskaltaa kulkea karmaisevien aurinkolaikkujen ohi! Ja nämä auringonsäteet näkyivät hiekassa ainoastaan radan puolella, joten mulla ei ollut aikaa totuttaa Akua niihin. Alkurata meni siis mönkään, koska Aku jännittyi ja varoi astumasta valopilkkujen päälle, enkä saanut sitä kunnolla avuille. Alkupäästä ohjelmaa tuli siis paljon vitosia. Keskivaiheilla meno alkoi kuitenkin jo rentoutua, ja loppuohjelmasta tulikin melkein pelkästään 6.5 ja 7! Myös alakerrasta tuli Akulle 6.5, kuuliaisuudesta ja ratsastajan avuista 7, joten alkukankeudesta huolimatta prosentit nousivat selvästi kuudenkymmenen paremmalle puolelle. Olen ihan tyytyväinen tulokseen, sillä ko. suoritus oli ensimmäinen he a -tasolta tältä kaudelta, luokka oli avoin kaikille ja 30 lähtijän joukosta sijoituksemme oli 11.