Peilipelkuri

A-P-U-V-A !

Viiden päivän lomailut saavat ilmeisesti jopa yleensä kaiken lunkisti ottavan Akun täysin hysteeriseksi sekopääksi. Ratsastajan maatessa peiton alla 39 asteen kuumeessa herra Aksu keräsi pöllöenergiaa tarhassa oikein olan takaa. Nyt on kuitenkin kaksi eri antibioottikuuria alla ja kortisonia keuhkoissa, joten jospa tämä 2,5 kk kiusannut yskä alkaisi jo pikku hiljaa luovuttamaan...

Akun säikkyminen ja sekoilu alkoi jo tallissa - ties mitä talikkoa ja vesiletkua piti kauhistella. Maneesiin päästyämme jätin Akun normaalisti seisomaan yksin laittaessani valoja päälle. Joka ikinen kerta aiemmin se on seissyt ja odottanut nätisti paikoillaan, mutta tällä kertaa se päätti lähteä suorittamaan alkukäyntejä omatoimisesti. Parin "Aku seis!" -karjasun jälkeen se kyllä muutti mielensä ja palasi luokseni. Siinä vaiheessa jo mietin, että jahas. Tällainen ratsastuskerta sitten tulossa.

Huomasimme peilit maneesin katsomossa aikalailla peräjälkeen. Minä ensimmäisenä "Oi ihanaa! Vihdoin saadaan peilit tänne maneesiin. Jes jes jes!". Akun reaktio samaan asiaan: "AAAARRGGGGHHHHHHH MIKÄ TOI ON!", ja sadasosasekuntia myöhemmin se oli repäissyt ohjat käsistäni ja painellut paniikissa aivan täysiä maneesin toiseen päätyyn. Ja ohjat tietenkin katki. Huoh.

Mulla meni noin kaksikymmentä minuuttia, että sain Akun uskomaan, ettei peilit syö pieniä (eikä edes isoja) poninpalleroita. Lopulta nuuskittiinkin niitä yhdessä ilman, että kummallakaan nousi verenpaineet. 

Peiliteinit! Aku ei edelleenkään ole täysin sujut peilin kanssa. ;)