Pikakuulumisia

Aku otti torkut keskellä kenttää sillä aikaa, kun ratsastaja puuhasteli 20x60m rataa kentälle kisaharjotuksia varten. :)

Aku on ollut viime aikoina ihan super. Pääsimme pitkästä aikaa valmennukseen sunnuntaina, ja on ihanaa huomata, että joka kerta menemme eteenpäin ja valmentaja vaatii korkeampia tavoitteita ja parempaa suoriutumista. Sairaslomasta huolimatta Akun kunto ja kantovoima on kokoajan parantunut, ja painokin alkaa olemaan aika optimaalinen. Ruuna on vielä hieman vatsakas, mutta raskasrakenteisesta suomenhevosesta en haluakaan mitään ruikkua. Lisäksi treenien kokoajan kovetessa Akulta vaaditaan enemmän voimaa, kantovoimaa ja jaksamista, joten on hyväkin, että sillä on mistä tehdä lihaksia.

Olen vähän jo käynyt maastoilemassa, mutta oikeastaan vasta nyt uskaltaisin jalan kanssa lähteä kunnolla. Pääkopalle ja kropalle tekisi mielettömän hyvää päästä painelemaan maastoon ihan kunnolla. Kuitenkaan mille tahansa pohjalle ei jalan takia voi lähteä, mutta metsässä pitäisi olla ainakin yksi pitkä ja hyväpohjainen baana, jonne voisi ensi viikolla lähteä tykittämään - varmaan verhoan Aku-Puksuttimen pumpuliin päästä varpaisiin, ettei jalkoihin vain käy mitään. ;)

Aku kävi kiropraktikon käsittelyssä viikonloppuna, ja voi vitsit miten rentoa, letkeää ja ilmavaa ravia herra sen jälkeen esitti! Vaikkei selästä mitään ongelmakohtia löytynytkään, eron huomasi selvästi.

Loppuun vielä viihdyttävä kuva viime kunniakierrokselta - näitä lisää! Hahah, älkää kysykö mistä moinen ilme, muissa kuvissa nauroin... Aku tykkää tykittää kunniakierroksilla, viimeksikin hypähteli innosta! :)