Hyvät fiilikset ja kuvapläjäys

Nyt alkaa asiat olee hyvällä mallilla Akun suhteen.

Akun kavioissa oli sanomista, mutta nyt on kaikki paremmin kuin hyvin. On silikonit, teipit, liimat ja kaikki mahdollinen tehty oikeiden asentojen ja kulmien palauttamiseksi. :)

Torstaina meillä oli pitkästä aikaa valmennus. Tarkkasilmäinen (siis todellinen haukankatseinen!) valkkumme ei havainnut ravissa enää sen kummempaa, mutta vasemmassa laukassa oikea etunen otti hieman lyhyempää askelta, joten emme työstäneet sitä. Verkassa Aku vielä vähän tahdittaa, mutta rentojen alkuravien ja pitkien käyntien jälkeen mitään ongelmaa ei ole. Valmentajan neuvoihin nojaten teemme lähinnä ravityöskentelyä niin pitkään, kunnes jo alkuverkassakin Aku on täysin puhdas.

Koska ilmat ovat olleet viime päivinä ihanat, olen jaksanut kantaa kameraakin tallilla. Tänään aamupäivällä kaikki tallin hevoset nauttivat auringon hellivästä lämmöstä ja makoilivat tarhoissansa tyytyväisinä. 

Ihana tammikuussa syntynyt orivarsa Costo alkaa olla varsinainen komistus! Siis yhtä hyvännäköistä varsaa en ole hetkeen nähnyt, lihaksikas, suorat pitkät jalat, tiivis kroppa, pitkä kaula ja kaikin puolin ihan mielettömän kaunis. Rakennekuvia ei pojusta ole, koska Costo ei hetkeksikään päästänyt mua kauemmaksi kuvaamaan, vaan juoksi koko ajan perässäni ja 50mm kiinteällä objektiivillani ei läheltä kuvia oikein voi ottaa. Ps. Varsa on myynnissä. ;--)

Pääsiäisyllätyksemme Ansa pääsi myös ulkoilemaan äippänsä kanssa! Pieni neiti on nykyään todella rohkea ja temperamenttiakin löytyy. Riimu laitettiin ensimmäistä kertaa päähän ilman mitään ongelmia ja äiti ja tytär talutettiin pyörötarhaan nauttimaan ihanasta aamupäivästä.

Aku rakastaa varsoja! Se ihasteli viereisestä tarhasta Ansaa korvat tötteröllä . :--)

Kevätkuvia

Täydellinen päivä: herätys linnunlauluun, hidas aamu, prätkäilyä kaveri kyydissä, ratsastustunnin pitäminen t-paita päällä, Aksun kanssa peltoilua iltapäivän auringossa ja saunomista illalla!

Tällä viikolla voidaan mitä luultavammin aloittaa kunnon treenit Akun kanssa. Verryttyään pojun liikkeessä ei huomaa mitään erikoista, joten eiköhän pikku hiljaa voida taas palata normaaliin päiväjärjestykseen ja uskalletaan aloittaa kesän kisoista unelmoiminen. ;)

Kuvista kiitos kaverilleni Helkalle!

Tassu ojentuu suomenjuntturallakin!

Kiukku ;)

Rakkaushevonen <3

Ja nenä vinossa :'--)

Vuoden ensimmäiset t-paitakelit!

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

"Onks tukka hyvin, näkyyks kello?"

Lempee!

*Kyhnyti kyhnyti kyhnyti*

"Ai ku tekee hyvää!!"

*Raaps raaps kyhnytikyhnyti*

"No nyt saa lempi loppuu, häivy siitä!"

"Yäääkk, suu täynnä Pikon karvoja!"

"Ota mut tällä kertaa mukaan äläkä Akua! Jookooos??"

Myös pääsiäispupuni Jekku toivottaa kaikille ihanaa kevättä! :--)

Aku the ruutitynnyri

Miten niin kaksi viikkoa todella kevyellä liikunnalla olleen (nykyään helposti energiaa keräävän) hevosen selkään ei kannatta mennä ilman satulaa?

Meinasi käydä hassusti tuossa pari päivää sitten. Mä edelleen ajattelen, että Aku on sellainen lempeä lössykkä, jonka kanssa voi puuhastella mitä tahansa ilman sen kummenpaa miettimistä. VÄÄRIN. :D

Sille on nyt reilun vuoden aikana kehittynyt ihan huippu kunto, järkyttävä (siis oikeasti järkyttävä, hierojakin totesi et "hertsi mitkä lihakset") määrä lisää lihasta, joten suokinjuntturaa on oikeasti pidettävä kunnon kilpurina. Vaikka tämän kevyemmän parin viikon aikana kaurat on tiputettu ihan minimiin, niin Aksu kerää silti energiaa.

Tosiaan pari päivää sitten hyppäsin selkään ilman satulaa. Akulla on tosi kiva mennä ilman satulaa, koska pyöreä maha, isot selkälihakset ja ylimääräinen rasva. ;) Ravi on suorilla urilla jo ihan puhdasta, mutta vielä silloin tällöin kaarteissa se ottaa oikealla etusella hieman lyhyempää askelta. Mentiin siinä käyntiä ja ravia lepposasti, kunnes laukannoston jälkeen Aku päätti, että nyt sitten mennään! Aina välillä se tekee semmosia ihme syöksyjä, mutta mä vaan nauran selässä ja itekin hihkun innoissani et "jeee, akul on energiaa jee kiva mennä kovaa!" Niin hihkuin nytkin, muka "kiljuin" tallikavereille, että "iihh, nyt tää pullamaha lähti käsistä". Noh, ei mennyt kuin yksi askel ja se todellakin lähti käsistä. Se teki jonkun kummallisen valtavan loikan, jonka seurauksena multa lähti tasapaino ja lysähdin sään päälle. Seuraavaksi Aku keksi suorittaa jotain ninjaliikkeitä lyhyellä sivulla, minkä jälkee huomasin istuvani sen niskassa. Siinä sitten mentiin täysiä ympäri maneesia istuessani tyyliin korvien välissä ja pitäen otsatukasta kiinni. 

Edelleen ihmettelen, että miten ihmeessä mä pysyin kyydissä! Ajattelin vaan, että minähän en täältä tipu, koska muuten sattuu. Olisin nimittäin lentänyt suoraan pää edellä maneesin laitaa päin - siinä vauhdissa olisi tulllut pahaa jälkeä. Parin kierroksen jälkeen sain vihdoin tasapainon takaisin ja Akun ruotuun. Tallikaverit seiso keskellä maneesia hevosineen järkyttyneet ilmeet kasvoillaan - myös ne hevoset, jotka vain toljottivat hölmistyneenä, että mikäs Akulle oikein tuli. 

Mua nauratti ihan hulluna koko episodin jälkeen ja totesinkin, että Aku saa paljon anteeksi olemalla Aku. Jos joku toinen hevonen olisi antanut tuollaista höykytystä, olisin luultavasti tullut visusti alas satulasta ja ilmoittanut, että pitäkää kaakkinne. :D

PS. Kaiken huipuksi huomasin Akun shown jälkeen, että multa oli unohtunut kypärä auki... hups. Ehkä muistan tästä edes varmistaa, että varusteet ovat kunnolla kytketty.

Poijjaat. <3 

Pääsiäisyllätys

"Ira, ponipihatossa on ihan pieni varsa!!" 

"Mitäh?!"

Meitä odotti varsinainen pääsiäisyllätys, kun saavuimme eilen tallille. Eetun omistaja lähti hakemaan ponia tarhasta, mutta pamahti hetken päästä takaisin talliin hyvin hölmistynyt ilme kasvoillaan: "tuolla on varsa, siis ponipihatossa on varsa!" Hetken mietin, että mitäs ihmettä, ei siellä kenenkään ponin pitäisi olla tiineenä. Lähdettiin katsomaan ja toden totta, siellä ulkona tihkusateessa hoiperteli pienen pieni, ehkä muutaman tunnin ikäinen shettisvauva. Talutettiin emä sisään ja kannettiin varsa perässä sekä soitettiin tallin omistajalle, että tällainen pieni ylläri olisi täällä. 

Varsan emä, 7-vuotias myynnissä oleva Sherry, tuotiin viime syksynä Puolasta. Silloin sen sanottiin olevan kantavana, mutta talven kuluessa edes eläinlääkäri ei uskonut sen olevan tiine - tamma oli niin hoikka, ettei mahassa mitenkään olisi voinut kasvaa varsaa. Noh, kyllä se sitten oli tiine ja sai tosiaan eilen pienen pienen tammavarsan. Varsinainen Kinder-yllätys? ;) 

Akun kanssa olemme vain humpsutelleet käynnissä ja ravissa. Epäpuhtaus näkyy edelleen, vaikkakin on koko ajan mennyt parempaan suuntaan. Saa nähdä, milloin herra on siinä kunnossa, että voidaan alkaa suunnitella valmennuksia ja kisoja. Toukokuun lopulla Laaksolla olisi alue/kansalliset, joissa olisi kivoja luokkia. Mikäli kaikki nyt sujuu ja Aku alkaa liikkua puhtaasti, voisi ottaa tavoitteeksi päästä sinne.

Lauantaina kävimme tekemässä tallikaverini kanssa pitkän 

käyntilenkin ihanassa auringonpaisteessa!

Muista nauttia jokaisesta päivästä, jona hevosesi on terve

Aksu sai hierontaa sekä akupunktiota perjantaina sekä sunnuntaina ja oli eilen jo todella hyvällä mallilla. Käynti on ihan täysin puhdasta, mutta ravissa vielä hieman näkee epäpuhtauden, jos osaa sitä etsiä. Vielä pari päivää mennään ihan kevyesti kävellen ja hieman ravaillen ja loppuviikosta katsotaan tilanne uudelleen. Hieroja tulee vielä luultavasti loppuviikosta uudestaan.

Hierojamme antoi paljon hyviä vinkkejä jalkojen venyttelyyn ja lapojen mobilisointiin. Akun mielestä koko touhu on ihan turhaa eikä poitsu tunnu ymmärtävän, miksi ihmeessä sen jalkoja jatkuvasti vispataan ja revitään suuntaan jos toiseen. ;) Hieronnasta se kuitenkin nautti ihan silmin nähden: korvat lerpatti, alahuuli mutrusi ja parhaiden paikkojen löytyessä se oikein venytteli ja nautiskeli maiskutellen. 

Ratsastin eilen ja toissapäivänä taas pitkästä aikaa Eetulla, kun ponin omistaja pyysi kokeilla muutamat laukannostot sen kanssa. Eetu tosiaan tuli tallillemme viime syksynä ja nyt talvella sai uusiksi omistajikseen tallilla käyvän äidin ja tyttären. 

Mutta itse asiaan: vitsit se poni on hieno! 7-vuotias russruuna, jolla ei oltu tehty mitään käyntiä ja ravia ihmeempää ennen meille tuloa. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että ruunalla on todella hieno suku ja sen isä on ensimmäisen palkinnon kantakirjaori, joka on itseasiassa nyt leasattu Ruotsista Suomeen. Poni on aivan sairaan nopea oppimaan ja tällä hetkellä työstön alla ovat laukannostot. Eetulla on lisäksi aivan ilmiömäinen tasapaino: itse laukannostot sujuvat loistavasti, mutta oikean laukan sijaan poni nostaa todella usein vastalaukan. Tätä ollaan työstetty ympyrällä, jolloin luulisi ponin nostavan luonnostaan myötälaukan. Mutta ehei! Eetun tasapaino riittää täydelliseen vastalaukkaan kuuden metrin voltilla. Ihan käsittämätön puksutin!

Mmmh, ponityttö taantuu ponin selässä ja aloittaa könöttämisen? :D

Eetussa on myös hirveän paljon samaa kuin Akussa. Esimerkiksi etujalan liike on todella iso molemmilla pojilla. Mitä isompi ensin, sitä pienempi perässä. ;)

Ja voi hitsit, kun en malttaisi odottaa kesää! Tänäänkin ratikan pyyhältäessä Laakson stadionin ohi huokailin kyydissä ja unelmoin kesän kisoista, auringon paahteesta, aurinkorasvan tuoksusta, leppoisista kesäilloista ja ihanasta lämmöstä. Eiköhän se kesäkin sieltä pian tule! :)

Hyvää synttäriä mulle!

Aksun tilanne on jo todella paljon parempi - paras synttärilahja! Ontumisen / epäpuhtauden syyksi on selvitetty jumissa oleva oikea lapa ja lievästi koko oikea puoli. Hieroja tulee luultavasti perjantaina ja antaa samalla akupunktiota. Huh, miten helpottavaa!

Olin eilen itse kävelyttämässä ja juoksuttamassa Akua. Otin kameran mukaan, sillä halusin saada konkreettista todistusaineistoa herran liikkeistä. Alkuun Aksu selkeästi könkkäsi - vaikkakin aika lievästi. Pitkän kävelyn ja liinassa ravailun jälkeen epäpuhtaus alkoi koko ajan vähentymään ja lopulta pienen niiauksen pystyi erottaa vain, jos osasi keskittyä asiaan. Ongelman huomasi parhaiten oikeassa kierroksessa, jossa Aku ei millään olisi halunnut asettua liikkeen suuntaisesti. Vasempaan kierrokseen se olisi mielellään oikein laukkaillut ja tykittänyt, mutta oikea kierros oli selkeästi nihkeämpi.

Ongelma jumitus on luultavasti monen muuttujan summa. Aku ei ole vieläkään kasvattanut karvaa klippauksen jälkeen, se on ollut lämpiminä päivinä ilman loimea ulkona (= petolliset kevätkelit), viikonloppuna sitä kuljetettiin kisoihin (vaikkakin hyvin topattuna) kylmällä ilmalla, radalla se oli todella jännittynyt ja mitä kaikkea. Tiedossa on nyt siis muutaman viikon hoitojakso, eli luultavasti kaikki huhtikuulle suunnitellut kisat perutaan. Vaikka Aku vertymisen jälkeen liikkuukin jo lähes normaalisti, en nää mitään järkeä osallistua puolikuntoisella hevosella kisoihin. Voin vain sieluni silmin kuulla ne kommentit, joita "verkassa ontuvasta" tai "epäpuhtaasta" hevosesta lausutaan. ;)

Onneksi hierojamme tuntee Akustiikan hyvin, joten eiköhän saada hoitokeinot tähänkin probleemaan. Muuten pidetään poju lämpimänä ja kevyesti liikkeessä joka päivä. :)

PLÄÄ mitä sä pikkumuija höpötät et mul ois joku ongelma? Itelläs on!

Käynnissä kaikki hyvin.

Takaa venyy todella hyvin.

Tässä huomaa oikean etujalan hieman rajoittuneen liikkeen. Jää edestä "töpöksi".

Vasen etujalka nousee paremmin.

Menohaluja oli - eli tuskin Aksu kovista kivuista kärsii? Tulee muuten sisätakanen aika hyvin alle!

Vasempaan kierrokseen Aku jopa venytti hyvin, toisin kuin oikeaan.

Ja taas kieli ulkona. :D

Vertymisen jälkeen oikea etujalkakin alkoi toimia normaalisti ja venyä.

Jos joku päivittelee Akun kasvanutta mahanympärystä niin JEP, ongelma on huomattu. Kaurat vähenee radikaalisti (varsinkin nyt, kun ponski on vain kevyellä liikunnalla) ja heinää pyritään vähentämään sen verran kuin on terveellistä. Satulavyö ei mene enää niin kireälle kuin ennen - alkuun ajattelin sen johtuvan siitä, että poitsu on saanut selkään lisää lihasta, mutta viime aikoina olen herännyt kylmään todellisuuteen ja tajunnut ongelman johtuvan kasvaneesta mahasta... En vaan voi ymmärtää, miten joillakin voi olla ongelmia lihottaa hevosiaan, kun meillä suomipojat lihovat pelkästä heinän näkemisestä...